Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemmuus hukassa?
16.02.2011 |
Onko mielestäsi meiltä nykyvanhemmilta - ei tietenkään sinulta mutta muilta ;) - vanhemmuus jotenkin hukassa? Olin sattumalta viime viikolla kahdessa eri tilaisuudessa, jossa lasten kanssa työtä tekevät ammatti-ihmiset, tutkijat jne. lauloivat kaikki samaa laulua: Vanhemmat eivät osaa olla lastensa kanssa. Esimerkiksi vauvoille ei jutella, hoidetaan vaan perushommat. Pienten lasten kanssa ei hupsutella eikä höpsötellä. Lapsille ei haluta laittaa rajoja, ettei tule pahaa mieltä ja pettymyksiä. Kotielämä on levotonta: televisiot laitetaan päälle jo aamusta ja toosa, autoradio ja tietokone ovat päällä koko päivän. On ääntäs, surinaa ja hurinaa. Jne. jne. jne.
Oletko samaa mieltä?
Kommentit (18)
Mutta kasvatankin lapsia sukupolvea vanhempien ihmisten asenteilla, minut kasvatti 1913 syntynyt mummo.
Eli meillä rulaa 60-70-vuotiaiden systeemit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska muutenhan heiltä itseltään menisi työt.
Tuntuu, että vuosikerta vuosikerralta menee hullummaksi vaan tää kasvatus. Aina uuden koulutulokkaat ovat edellisiä hieman rajattomampia ja levottomampia :(
kuin väitetään.
Esimerkiksi lastensuojelualalle on pulpahdellut mitä ihmeellisintä populaa ja yksityisyrittäjää sitä mukaa, kun tämä epämääräinen huoli vanhempien kyvyttömyydestä on noussut esiin.
Mutta kasvatankin lapsia sukupolvea vanhempien ihmisten asenteilla, minut kasvatti 1913 syntynyt mummo.
Eli meillä rulaa 60-70-vuotiaiden systeemit.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakaroita viedään peräsuoli pitkällä harrastuksesta toiseen ja odotetaan niistä maailmanmestareita
kuhan on kännykkä niin hyvin menee
Tietenkin on myös poikkeuksia jotka kasvattavat lapsiaan perinteiseen malliin, mutta valitettavasti aivan liikaa vanhempia joista huomaa jo nyt et ovat TODELLA hukassa lastensa kanssa kymmenen vuoden päästä.
Väitän, et täällä av:llakin on todella paljon tällaisia hukassa olevia vanhempia. (Ainakin kirjoituksista ja mielipiteistä päätellen)
Ammattikasvattajana pistää jotenkin silmään just nää tyypit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikasvattajana pistää jotenkin silmään just nää tyypit..
Ammattikasvattajien omat lapset ovat tunnetusti niitä huonoimmin käyttäytyviä.
Kuinka moni vanhempi jutteli vauvoille ja hupsutteli ja höpsötteli aikanaan lastensa kanssa esim. 70-80luvulla, jolloin nykyiset pienten lasten vanhemmat olivat pieniä?
Silloin kyllä oli rajat ja elämä ei niin levotonta, mutta lapset saivat kulkea keskenään ja tuskin aikuisia hirveästi kiinnosti missä mennään. Ja lasten pettymyksiä ei edes ajateltu.
Nykyvanhempi miettii ehkä enemmän asioita jo lapsenkin kannalta. Tällöin ollaan tietyssä murrosvaiheessa ja ehkä hieman hukassakin. Mutta en tiedä onko tuo niin huono jos jotkut vanhat kasvatuksen mallit puretaan.
t: Se jonka aikana koulukiusaamisesta ei puhuttu, lasten oletettiin pärjäävän keskenään, lautaset pakkosyötettiin tyhjiksi, lapsia haukuttiin/nolattiin muiden kuulleen ja perheen asioista päättivät aikuiset, mitään perhepalavereita tai lasten mielipiteitä ei kyselty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- hoitoon viimeistään 9 kk:n iässä. Hoitopäivät väh 9 tuntia, joskus paljon pitempiä. Lapsia ei ole vauva-aikana imetetty.
- lasten isä ei koskaan kotona, ei osallistu lastenhoitoon mitenkään
- lapset pestään kerran viikossa, vaatteita ei tosiaan vaihdeta vain yhden pitokerran jälkeen
- lapsilla ei mitään harrastuksia.
- perheessä käy kunnan työntekijä auttamassa silloin tällöin.
Nykyajan kriteereillä tämä perhe on pahoinvoiva, epätasa-arvoinen perhe jossa isä on selvästi kypsymätön isyyteensä, hoitopäivät liian pitkiä ja joka on lastensuojeluainesta koska tarvitsee ulkopuolista apua. Mut 80-luvulla tämä minun lapsuuperheeni oli täysin normaali, yritteliäs perhe jossa kunnan taloudenhoitajalta sai apua jos lapsi sairasti ja se oli täysin normaalia eikä leimaavaa.
Minusta tuntuu joskus, että olisi paljon helpomaa olla vanhempi yhteiskunnassa, jossa vanhempiin suhtauduttaisiin ensisijaisesti luottaen siihen, että he rakastavat lapsiaan ja yrittävät parhaansa, eikä niin, että he ovat vain b-luokan kasattajia virallisiin kasvattajiin ja systeemiin nähden.
Lasten elämä täyttyy asioista, joita he eivät vielä tarvitse tai osaa käsitellä. Perusasioita laistetaan, kun ei jakseta, ehditä, viitsitä, osata jne. Esim. perusliikunta: luistelu, hiihto ja pyöräily on lapsen kehitykselle hyödyksi. Myös hällä väliä asenne opitaan vanhemmilta ja älytön luonnonvarojen ym. tuhlaaminen. Kunhan itsellä menee hyvin, se riittää... valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla vanhemmilla oli enemmän hukassa kuin meillä.
Tietenkin on myös poikkeuksia jotka kasvattavat lapsiaan perinteiseen malliin, mutta valitettavasti aivan liikaa vanhempia joista huomaa jo nyt et ovat TODELLA hukassa lastensa kanssa kymmenen vuoden päästä. Väitän, et täällä av:llakin on todella paljon tällaisia hukassa olevia vanhempia. (Ainakin kirjoituksista ja mielipiteistä päätellen) Ammattikasvattajana pistää jotenkin silmään just nää tyypit..
Sillä perinteisellä mallilla lapsia kasvatettiin kurissa ja herran nuhteessa. Lisäksi ei siitä kauaa ole kun vielä uskottiin siihen malliin että kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Lasta ei nähty ihmisenä samoin kuin aikuista. Lapsen tuli olla kuuliainen ja ei saanut aiheuttaa häpeää.
Monessa perheessä äiti yritti ymmärtää, mutta isä ankarana löi nyrkin pöytään ja totesi että nyt tehdään pojasta mies tai että tytöt ei hänen silmilleen hypi. Siinä sitten perheen pää saneli säännöt ja muilla ei ollut nokan koputtamista.
Sitten kaupungeissa kaupungistumisen myötä kulki avainkaulalapset. Piti pärjätä eikä aiheuttaa ongelmia vanhemmille. Kotiin tultiin kotiintuloaikoina, muuten sai mennä missä meni.
Toivottavasti ei ikinä palata siihen vanhaan malliin. Onneksi yhteiskunta ja vanhemmuuskin muuttuu, ehkä osittain jo on aikakin. Ne nykyajan vanhemmat voivat vetää hitusen överiksikin, mutta moni näistä yrittää korjata vanhemmuudessaan ne vääryydet mitä muistaa omasta lapsuudestaan. Voisi kai sanoa että nykyajan vanhemmat toteuttavat vanhemmuutta siitä lähtökohdista joka heille on annettu, eli ei se edellisten polvienkaan vanhemmuus ole ihan putkeen mennyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempia ei saa syyllistää, ei saa syyllistää, ei saa syyllistää...
Jos ei saa sanoa, että nyt menee pieleen, niin, että rytisee, eihän ne ikinä havahdu. Ja siinä käy huonosti.
Lapsella on aika turvaton olo, jos vanhemmat eivät uskalla laittaa rajoja rakkaudella :-(
on osittain populismia. Samaan tapaan kuin nuorisoa ollaan aina kauhisteltu, yhteiskunta on viimeiset 50 vuotta ollut joidenkin mielestä luisumassa kestämättömään tilaan, kukaan ei osaa enää hiihtää (mikä on kauheaa), vanhuksista ei huolehdita jne. On trendikästä olla huolissaan ja vetää esiin raflaavia esimerkkejä - ja unohtaa se perspektiivi, mitä menneet vuosisadat ja vuosikymmenet voisivat antaa. Yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehitys on ollut niin nopeaa, että joskus tuntuu että ihmisillä alkaa olla vähän liian tiukat odotukset siitä miten asioiden pitäisi olla.
Mutta omaan ihan lähipiiriini kuuluu yksilapsinen perhe, jonka vanhemmilla vanhemmuus on TODELLA hukassa.
Lapsi on päivähoidossa 7-16, jonka jälkeen neljänä päivänä viikossa äiti vie lapsen hoidosta suoraan mummolaan, että pääsee itse omiin harrastuksiinsa. Lapsi haetaan mummolta klo 20 jälkeen.
Lapsi riekkuu valveilla yli yhteentoista illalla, kun "ei halua mennä nukkumaan" ja herättää vanhemmat monta kertaa yössä, kun milloin lasta janottaa, milloin on nälkä, milloin pissittää, tai milloin ei vaan nukuta..
Perheeseen ei tule enempää lapsia, koska "tän yhenkin kanssa on niin kestämistä", eikä vanhemmilla useinkaan ole lapsesta juurikaan mitään positiivista sanomista.
Lapsi päättää, mitä milloinkin syödään, jos siis on edes kotona syömässä ja hoitoon lapselle viedään kaksi hoitolaukkua, toisessa on varavaatteet ja toisessa vaatteet, mitkä lapsi on halunnut ottaa mukaan, että saa vaihtaa hoitopäivän aikana mieluisimmat.
Päiväkodin henkilökuntaa vanhemmat kritisoivat useinkin (ihan oikeasti!), koska lapsella on paha mieli, kun päiväkodissa ei ole mieluista ruokaa (pari kertaa vanhemmat ovat pyytäneet, että olisiko mahdollista saada keskuskeittiölle viestiä, että tekisivät lapselle tänään annoksen vaikka makaronilaatikkoa, kun lapsi ei halua lihakeittoa) ja siellä on pakko levätä hetki.
Vanhemmat eivät halua kuunnella tai ottaa neuvoja ja ajatuksia vastaan. Omien sanojensa mukaan ovat kyllä kokeilleet jo kaikkea, mutta ne kokeilut ovat aina jääneet yhteen tai kahteen kertaan ja jos lapselle niistä on tullut paha mieli, niin ne on lopetettu alkuunsa..
Tämä lapsi vetää vanhempiaan ihan sata-nolla. En voi edes kuvitella, mitä lapsen kanssa on kymmenen vuoden päästä, enkä haluaisi kyllä olla katsomassakaan..
Niin ja lapsi on 4-v.
Lapsilla on ainakin hyvää ruokaa ja hyvää terveydenhuoltoa tässä ajassa.
Minusta harrastaminen riippuu paljon lapsesta.Joku nokkelasti hoksaava koululainen ei juurikaan tarvitse aikaa läksyihin.Miksi ei voisi harrastaa, jos ei mene aikaa läksyihinkään.
Minä ainakin mummona ihailen nuoria äitejä, joita näen leikkipuistossa.Ei mitään pahaa sanottavaa.
Avioerotilanne kauhistuttaa nykyaikana.Pelkään, että se ei ole lapsille niin harmitonta kuin väitetään.Kunpa ihmiset pysyisivät liitoissaan.Ei se ruoho ole sen vihreämpää naapurissa, samaa arkea alkuhuuman jälkeen.
koska muutenhan heiltä itseltään menisi työt.