Miten kestän surun ja harmiuksen siitä että eromme takia tytär ei näe isäänsä

kuin muutaman viikon välein.Asumme tytön kanssa 250km päässä isästä, koska kaikki tukiverkkoni on täällä. Mies hakee jokatoinen vloppu pe töiden jälkeen tytön ja ajaa putkeen 8h autoa...sama keikka sunnuntaina. Rankka matka tytölle sekä isälle. Minulla ei ole ajokorttia enkä ole vielä töissä kun tyttö alle 2v. Haluan enemmän kuin mitään että tytär tapaa isäänsä, itsekkin olen ero lapsi ja olen kärsinyt siitä. Mitä teen?