Mitä reettisesti tapahtuu, jos ei jaksa lapsen kanssa?
Meillä on toistaiseksi yksi 4-vuotias erittäin helppo lapsi ja kovasti mietitään toista.
Mua mietityttää lähinnä se, että JOS sattuisi saamaan esim. vakavasti vammaisen lapsen ja omat fyysiset voimavarat kerta kaikkiaan loppuisivat niin mitä tapahtuisi? Siis ihan konkreettisesti. Saisiko lapsen antaa adoptioon vai pitäisikö oikeasti jaksaa kuolemaan saakka lapsen hoitamista?
Ollaan molemmat miehen kanssa fyysisesti varmaan keskimääräistä heikompia. Itselläni on lisäksi lievä fyysinen vamma. Selviämme kyllä terveen lapsen hoidosta, mutta lähinnä mietin siis sitä, että miten erikoistapauksessa edes fyysisesti selviäisimme. Mies on jo 40 vuotta ja itse täytän 37. Toisaalta tuntuu hullulta, jos toisen lapsen hankkiminen jäisi näiden pelkojen vuoksi.
Ihan äkkiseltään luulisin, että adoptioperheen saamisen todennäköisyys voi vammaisella lapsella olla pienempi kuin terveellä lapsella. Mutta onhan varmaan erilaisia tukitoimia ja hoitokoteja ym. nykypäivänäkin olemassa. Vai?
Itselläni on nyt jo aikuinen kehitysvammainen sukulainen, joka sijoitettiin juuri näin "kodinomaiseen" paikkaan, kun vanhempien kunto ja voimat eivät enää riittäneet lapsen hoitamiseen kotona.