Outoa, että edelleenkin kaikkien tulisi olla "samasta muotista" joka asiassa

on vain yksi, ainoa oikea tapa tehdä asioita.

Muuta on väärin tai ainakin omituisia (kannattaa kiertää kaukaa, se VOI tarttua).

Itse asiassa mulle oli jopa vähän järkytys huomata lapsen myötä, että jokainen on tosiaan syntymästä asti erilainen, sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksiltaan, ja että kasvatuksen osuus siinä millaiseksi ihminen kehittyy, on paljon pienempi kuin olin luullut. Mä olin niin itsestäänselvästi sisäistänyt sellaisen suomalaisen ihmisen ideaalin, jossa jokainen sekä on samanlainen muiden kanssa, että pyrkiikin olemaan samanlainen.



Mut sinänsä en näitä nettikeskusteluja ota kovin vakavasti ( oletan, että ap viittaa tämänkin palstan keskustelijoihin) koska täällä keskustelukulttuuri on mitä on, ja useimmat väittelyketjut on ihan provosointimielessä aloitettuja.



Todellisessa elämässähän ihmiset on aika suvaitsevaisia, ja palstalla pyöriviä suuria yhteiskunnan ystäviä (joita siis huolettaa eniten se, paljonko joku maksaa veroja tai onko töissä) on aika vähän, koska suurin osa on tässä yhteiskunnassa ihan saamapuolella ilmaisen koulutuksen, päivähoidon, terveyspalveluiden ym. osalta ja ymmärtää senkin, että kuka tahansa voi joutua myös työttömäksi/sairastua jne.

etu siitäkin, että on tullut vanhemmalla iällä äidiksi. Ei ole pahemmin paineita siitä mitä muuta ajattelevat omista ratkaisuista, sitä tekee kuten parhaaksi näkee. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat joka tapauksessa.

Minä olen kotiäiti.

Enkä juuri meikkaa, mutta useimmiten kampaan kyllä hiukset ja joskus jopa kulmakarvat.

olen kouluttautunut matalapalkkaiselle alalle.

Ja olen oma itseni, kuinka muutenkaan.



Enkä koe paineita "erilaisuudestani". Olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni ja kaikkeen mitä mulla on. En syyllisty tai provosoidu ihmisten kirjoituksista täällä tai lehdissä, enkä tiedä miksi jotkut niin tekee.



No, kukin tyylillään. Minä olen onnellinen näin, ja niin on perheenikin.

vaikka nykyään kamalasti korostetaan ja ihannoidaan yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta, samaan aikaan ollaan kuitenkin lopulta aika suvaitsemattomia erilaisuutta kohtaan.



Samoin on aikamoiset odotukset MITEN pitäisi elää.

tuntuu, että monet noista mainitsemistasi asioista ovat sellaisia että teki sitten kummin päin vaan, niin jonkun mielestä tekee aina väärin...

aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä ja kantaa vastuun niistä. ei mieti, mitä muut ajattelevat.



Itse olen hoitanut lapseni kotona miehen kanssa vuorotellen. En ole hakenut keneltäkään hyväksyntää asialle. Omapa on elämämme. Minulla on yksi ainoa elämä ja aion elää sen juuri niin kuin minusta tuntuu parhaalta.

Jatkan valitsemallamme tiellä eli keskitän voimavarani perheen hyvinvointiin ja kodin arjen sujumiseen. Mies haluaa mielummin olla työssäkäyvä.

Elämä sujuu kohtalaisen hyvin, kun arki on madollisimman toimivaa. Onneksi olemme miehen kanssa samaa mieltä asioista ja mun kotiäitiys sopii meille molemmille.

ollaan itse asiassa tehty näin!

Ratkaisu sopii meille, mutta silti joskus huvittaa ihmisten kommentit, kun teen ilmeisesti "väärin" sekä siinä, etten ole joka ikinen päivä lapseni kanssa kotona että siinä, etten ole joka ikinen päivä töissä :).

#7

Itse olen hoitanut lapseni kotona miehen kanssa vuorotellen. En ole hakenut keneltäkään hyväksyntää asialle. Omapa on elämämme. Minulla on yksi ainoa elämä ja aion elää sen juuri niin kuin minusta tuntuu parhaalta.