Selviänkö gradusta?

selviäähän muutkin

ja kestävää persettä.

terv. yks joka on 2 gradua tehnyt

eniten pelottaa motivaatio, joka on ollut hukassa jo vuosikymmeniä... Alkuun kyllä pääsee, mutta kun se paskan taso iskee tajuntaan, ei oikein huvittaisi tuhlata aikaansa.

jos et tähtää erinomaisiin arvosanoihin ja jatko-opintopaikkaan.



terv. Vauva kainalossa yöväsymyksissä gradunsa parissa kuukaudessa nakuttanut, ämmän papruilla.

ku ottaa sen tekoon terveen asenteen..ei sen tarvii olla täydellinen!



Tsemppiä!

Kunhan osaisi olla vähemmän itsekriittinen ja vaikka puristaa se kokoon huonommallakin arvosanalla. Alkoi jo epäilyttää opintojen jatkaminen ihan tämän takia :9

Kaikki selviää. Luepa Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu -kirja ja nettisivut (gradutakuu.fi), niin ei toivottavasti ahdista enää niin paljon :)

Kannattaa miettiä aiheen rajaus tarkkaan. Silloin homma sujuu.



Omassa gradu-ryhmässä oli aikoinaan 50-kymppinen aikuisopiskelija, joka koko vuoden pohti aihettaan: olis niin mielenkiintoista tehdä aikuisopiskeluun liittyvä gradu.



Joo, olikohan aihe vähän laaja, eikä se saanut koko vuoden aikana sivuakaan valmiiksi.



Ja sitten vaan pitää päättää, että tekee sen. Istumalihaksia se vaatii. Mutta kyllä valmiiksi tulee.

Itse olen gradun jäljiltä vieläkin kännissä. Alkoholisoiduin prosessin aikana, koska se oli niin tylsää hommaa. Gradun tein enimmäkseen humalassa, mutta läpi meni. Nyt kun vielä saisi alkoholiongelman ratkaistua...

Luin juuri tutkimuksen alkoholistien terapeuttisuhteen merkityksestä kuntoutuksen onnistumiselle, eikä sitäkään työtä varmaan selvin päin ollut kirjoitettu.



Onkohan gradunteon kansanterveydellisiä seurauksia lainkaan tutkittu?

jos et tähtää erinomaisiin arvosanoihin ja jatko-opintopaikkaan.

terv. Vauva kainalossa yöväsymyksissä gradunsa parissa kuukaudessa nakuttanut, ämmän papruilla.

Ainakin HYssa. Toki jonkinverran alakin vaikuttaa tietysti.