Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö + odotus&vauva
15.02.2011 |
Apua?
Olen nuori miespuolinen henkilö joka on kärsinyt paniikkihäiriöstä jo useamman vuoden. Tyttöystäväni sai vastikään tietää odottavansa meille lasta. Nyt sitten alkaa jo tässä vaiheessa mietityttämään kuinka tulen pärjäämään tämän vaivan kanssa hänen raskauden ajan (ultrat,synnytykset yms) kun muutenkin kotoa liikkuminen on vaikeaa tällä hetkellä. Olisi todella kiva kuulla jos löytyisi joku vastaavanlaisessa tilanteessa ollut henkilö.
Myös muut neuvot ja kaikki tervetulleita.
Kommentit (7)
ja itselläni on lääkitys ja takana psykologin käyntejä myös. Lähinnä mietin hyviä konsteja saada paniikkihäiriötä yhä enemmän pois että olisi jotenkin helpompi saada itseni sinne ultriin ja synnytykseen mukaan. Tällä hetkellä se tuntuu todella vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja juttele asiasta. Sitä kautta sain itse apua kun odotin paniikkihäiriöisenä lastani. Eiköhän se toimi hyvin myös miespuolisille, tsemppiä ja muista että odotus on kuitenkin iloinen asia! :)
ja itselläni on lääkitys ja takana psykologin käyntejä myös. Lähinnä mietin hyviä konsteja saada paniikkihäiriötä yhä enemmän pois että olisi jotenkin helpompi saada itseni sinne ultriin ja synnytykseen mukaan. Tällä hetkellä se tuntuu todella vaikealta.
Toivottavasti hän on ymmärtäväinen asian suhteen eikä aseta liian kovia paineita sen suhteen että pitäisi esim osallistua synnytykseen. Mikä sinusta tuntuu pahimmalta ultrakäynneissä ja mikä on pahin pelko synnytykseen liittyen? Ymmärrän kyllä, että ihan taviksellekin, jolla ei ole mitään psyykkisiä ongelmia, synnytys voi olla tosi jännittävä kokemus. Minä ajattelen niin, että ei kannata niinkään keskittyä siihen että saisi paniikkihäiriön poistumaan, vaan siihen että oppii elämään sen kanssa. Itse ajattelen usein niin kun tulee epämiellyttävä olo että "tämä on nyt tätä samaa kuin ennenkin. Tämä on epämiellyttävää, mutta ei vaarallista. Kykenen sietämään tätä".
monella hänen tutulla on sama paniikkihäiriö. Minulla se ilmenee niin sanottuna "näkymättömänä muurina" eli kun pitäisi lähteä jonnekkin vähänkin kauemmas kotoa siis edes sinne ultraan tai synnytykseen niin rupeaa ahdistamaan jo valmiiksi. Nämä ovat kuitenkin sellasia johon itse tahdon osallistua.
kerrot ihan suoraan neuvolan terkkarille, että sinulla on paniikkihäiriö, etkä voi aina olla mukana. Samoin synnytyssairaalaan tutustuessa (kannattaa ehdottomasti mennä ryhmän mukana, se helpottaa stressiä kun tietää minne on menossa) voi kätilöä vaikka nykäistä hihasta ja kysyä, miten paniikkihäiriöisen kannattaisi valmistautua.
Niin ja koita nyt viimeistään saada tilannettasi parempaan päin, eli hae apua, jos et ole sitä jo saanut tai ota yhteyttä hoitavaan lääkäriisi. On tärkeätä, että sinäkin kykenet esim. viemään vauvan lääkärille, jos sekä äiti että vauva ovat hirveässä kuumeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko ketään isiä joka ollut samassa tilanteessa? myös kaipaisin neuvoja miten paniikki äidit ovat selvinneet raskaudesta?
hänellä ei ilmeisesti ole paniikkihäiriötä? Silloin asian suhteen ei pitäisi olla suurempaa huolta. Itselläni on paniikkihäiriö (olen nainen) ja raskausaika oli aika haastavaa. Varmasti muutokset voivat stressata myös miestä. Olethan hakenut apua vaivaasi? Esim kognitiivisella psykoterapialla ja lääkityksellä on saatu hyviä tuloksia. Joka tapauksessa kannattaa suhtautua paniikkihäiriöön niin, että kyseessä on aaltoileva sairaus, jossa voi olla parempiakin vaiheita. Sinusta on tulossa isä ja lapsi on suuri ilo. Se saattaa olla myös asia, joka vaikuttaa myönteisesti tilanteeseesi.