Lue keskustelun säännöt.
Suhde karilla; anoppi jatkuvasti läsnä
15.02.2011 |
Mitä teen?
Minulla ja miehelläni on mennyt jo 2 v hieman alamäkeä. Meillä ei ole lapsia. Meillä on kyllä hauskaa ja viihdymme hyvin yhdessä. Mutta: seksi on olematonta, en halua miestäni. Halut on periaatteessa tallella, fantasioin muista miehistä (pettää en halua enkä aio, pelkkää fantasiointia vaan) ja kuvittelen millaista seksi olisi muiden kanssa.
Olemme kituuttaneet tässä tilanteessa siis pari vuotta. Yhdessä olemme olleet 7v.
Iso ongelma on anoppi. Hän on omien sanojensa mukaan "vaikea" ihminen. Häntä pitää muistaa kyllä kaikkina merkkipäivinä, kuten toki olen (olemme) tehneetkin. Olen lisäksi soitellut hänelle säännöllisesti, käynyt kylässä ja kysellyt kuulumiset, yms. Miniänä pyrin kunnioittamaan hänen sääntöjään hänen taloudessaan, olemaan avulias ja auttavainen.
Hän ei kuitenkaan ikinä muista soitella minullepäin, ei vaikka olin juuri sairaalassa toimenpiteessä (olin juuri pari vkoa sitten soittanut hänelle rutiinipolvileikkauksen jäljiltä ja toivottanut paranemisia, jne.).
Mieheni soittaessa hänelle eilen hän kertoi unohtaneensa koko toimenpiteeni, ja kommentoi vain että "no hyvä et meni hyvin, mä aattelinkin et ei sil mikkää ole".
Aha, no sepäs hyvä.
Lisäksi koko ystävänpäivä ilta meni siiinä, että mieheni kuunteli äitinsä vuodatusta stressistä, huonosta työpaikasta, sinkkuudesta, ja siitä kun kukaan ei välitä 3 h. Eli n. klo 19-22. Siinäpä menikin koko ilta, kun tulin kotiin töistä vasta 18.30.
Että voi kun hyvä ystävänpäivä; olimme suunnitelleet, että syömme hyvin ja herkuttelemme yhdessä.
Puhelun jälkeen aloimme riidellä, koska mielestäni mieheni pitäisi olla äidilleen jo hieman jyrkempi, hän kun on jo koko 7.vuoden ajan kaatanut niskaamme tuota samaa vuodatusta, eikä itse tee elämälleen mitään.
Silti hän odottaa, että hänen vuodatuksiaan kuunnellaan ihan pokkana kolmekin tuntia putkeen - aina kun hänelle sopii. Hänen ei kuitenkaan tarvitse muistaa muiden merkkipäiviä tai esim. leikkauksia yms.
Mies vaan selitti, että mutsinsa on ihan kujalla ja tarttee apua (samaa ollaan molemmat sanottu jo 2-3 v.n ajan, mutta kun hän ei halua ulkopuolista apua).
Ja taas meni yksi juhlapäivä mönkään anopin takia.
Olen niin pettynyt tähän kaikkeen.
Mietin, millainen mummi hänestä tulisi lapsillemme, ei taatusti antaisi lapsenlapsille huomiota, yms. kun kertoisi vaan itsestään, kuten nytkin.
En edes enää tiedä, haluanko lapsia tähän sukuun, tähän tilanteeseen.
Eilen olin niin rikki, että aloin jo puhumaan erosta.
Mitä teen? Miten voin pelastaa kaiken, vai voinko?
t. Salla, epätoivoinen
Kommentit (31)
tai sinun on irtauduttava miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehesi pitäis nyt ottaa etäisyyttä äitiinsä tai ainakin sanoa, että rupee kunnioittamaan sinua ja teidän suhdetta.
Tosin tuo kuullostaa ihan omalta äidiltäni, mutta minä naisena taas osaan hoitaa hommat eritavalla. Miehet on ikuisia äitin ( anopin ) poikia teki mitä tahansa. Oma äitini on kyllä hyvä mummo,joten älä nyt ihan lennosta dissaa..
MUTTA
jos olet noin kyllästynyt mieheesi, älä ny herrantähden lapsista puhu saatikka edes mieti. Ihan tuhoon tuomittu juttu.
jota et edes halua!
Onpa anoppi kuvioissa tai ei!
miksi sillä on sinulle niin kauhea merkitys, muistaako anoppi leikkauksesi tms? Tuon tyylinen valitus kuulostaa kovin lapselliselta ja huomionhakuiselta. Ilmeisesti koet anopin jollain tapaa kilpailijaksi, koetahan aikuistua.
Ainoa mikä mielestäni oli pielessä oli se, että mies kuuntelee puhelimessa 3h äitinsä valituksia. Eli miehen pitäisi hiukan asettaa rajoja (ts. vaikka ihan opetella keskeyttämään puheli vaikka valheella jos ei muuhun pysty). Sinänsä on lapsellista valittaa, että nyt oli ystävänpäivän ohjelma pilalla - elämässä nyt suunnitelmat muuttuvat, siihen pitää osata sopeutua. Ei liene liian vaikeaa siirtää aiottuja suunnitelmia päivällä?
Mun mielestä vaikuttaa hirveän lapselliselta puolin ja toisin.
Jos minä olisin ollut jossain leikkauksessa, en loukkaantuisi vaikkei edes oma äitini olisi soittanut kuulumisia. Eri asia tietty, jos olisi ollut oikein vakava leikkaus. Siitä loukkaantuisin, jos oma mies ei kyselisi vointeja:) Mulla on oma perhe, jonka ympärillä mun elämä pyörii (mies ja 3 lasta), anoppi on vain jossain sivuosassa mun elämässä.
En sano tätä pahalla, mutta mun mielestä kannattaa miettiä sitä, että ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia (esim. lapsen sairaus, köyhyys). Sen kun käsität, niin opit arvostamaan omaa elämääs, sellasena kun se on. Se, että mies puhuu ystävänpäivänä äitinsä kanssa puhelimessa pari tuntia, ei ole oikeasti mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vähän ryhtiä miehelle rajojen asettamiseen. Muuten valituksesi kuulosti minusta vähän turhalta.
Mun mielestä vaikuttaa hirveän lapselliselta puolin ja toisin. Jos minä olisin ollut jossain leikkauksessa, en loukkaantuisi vaikkei edes oma äitini olisi soittanut kuulumisia. Eri asia tietty, jos olisi ollut oikein vakava leikkaus. Siitä loukkaantuisin, jos oma mies ei kyselisi vointeja:) Mulla on oma perhe, jonka ympärillä mun elämä pyörii (mies ja 3 lasta), anoppi on vain jossain sivuosassa mun elämässä. En sano tätä pahalla, mutta mun mielestä kannattaa miettiä sitä, että ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia (esim. lapsen sairaus, köyhyys). Sen kun käsität, niin opit arvostamaan omaa elämääs, sellasena kun se on. Se, että mies puhuu ystävänpäivänä äitinsä kanssa puhelimessa pari tuntia, ei ole oikeasti mikään ongelma.
kyllä se niin on että miehesi ei ole irtautunut äidistään vaan on vääräl taval kiinni.et ole ollenkaan lapsellinen mielestäni vaan pohdit asiaa terveesti.anoppisi ei ole edelleenkään hyväksynyt tilannetta että pojalla nainen.olette vsiis naimisissa??suosittelen pariterapiaa ja jos sekään ei saa miestäsi ymmärtämään tilannetta voi avioero olla ainoa ratkaisu.kyllä yhteyttä voi pitää mutta liika tungettelu puolin ja toisin menee överiksi.kuka oikeesti jaksaa??ja !!se on MIEHESI tehtävä sanoa äidille KAUNIISTI MUTTA NAPAKASTI ETTÄ OLI KIVA JUTELLA HETKI MUTTA NYT ME SYÖMME VAIMON KANSSA...TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pidä enää miehestäsi, tee se hänelle selväksi ja eroa. Turhaan sotket anoppiasi tähän asiaan. Miehelläsi on oikeus rakastaa äitiään ja olla hänen tukenaan. Mitä jos anoppisi yrittäisi itsemurhaa? Minun mielestäni hän kuulostaa todella onnettomalta ja hänen poikansa on varmasti hänen ainoa lohtunsa.
olette melko nuoria ja valitatte turhista. Anoppi/appi asia on kuitenkin sellainen, että se ei ajan oloon muutu ellette muuta täysin toiselle paikkakunnalle kunnolla kauas vanhemmista. En oikein jaksa uskoa miehesi muuttumiseen, itse katselin 10 vuotta samanlaista ja ei siihen muutosta tullut kuin vasta kun erosimme.
Suhteeseen liittyy erilaisia kausia, eli tuo 2 v alamäki ei kerro muuta kuin että teillä nyt välillä alamäkeä. En paikkaisi tilannetta lapsilla vaan yrittäisin saada parisuhdettanne muuten kuntoon. Jos ei onnistu niin sitten voi miettiä muita keinoja.
Minulla ainakin eron myötä hävisi ahdistus ja olen miettinyt, miksi oikein kestin sitä toisen vanhemman määräilemää elämää niinkin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies pelkää isänsä itsemurhaa. Isä on masentunut alkoholisti ja vaatii paljon myötäkarvaa juttelua. Ja jos poika haluaa katkaista puhelun, niin itsemurhakortti vedetään esiin ja isä lyö pojallene luurin korvaan. Siinä onkin sitten ilta pilalla ku mies miettii pitääkö sitä lähteä ajamaan toiselle puolelle suomea ku isä ei enää vastaa puhelimeen. Onneksi meillä näitä käy vaan kerta pari vuodessa, mutta kyllä nyppii.
Mitä jos anoppisi yrittäisi itsemurhaa? Minun mielestäni hän kuulostaa todella onnettomalta ja hänen poikansa on varmasti hänen ainoa lohtunsa.
Miten mahdat selvitä siinä vaiheessa, kun sinulla on lapsia ja ihmiset ovat kiinnostuneempia vauvasi paskan väristä kuin sinun suurista ajatuksistasi?
Voit kieltää miestä olemasta missään tekemisissä äitinsä tai kenenkään kanssa, mutta haluatko oikeasti suhteestanne miehellesi vankilan, jonka pomona olet sinä? Mitä kamalaa on siinä, että ystävänpäivänä puhuu äitinsä kanssa 3 tunti? Ymmärtääkseni olet puoliso, et ystävä, ja puolisoilla on tapana tukea toisiaan, ei vetää mattoa jalkojen alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mahdat selvitä siinä vaiheessa, kun sinulla on lapsia ja ihmiset ovat kiinnostuneempia vauvasi paskan väristä kuin sinun suurista ajatuksistasi? Voit kieltää miestä olemasta missään tekemisissä äitinsä tai kenenkään kanssa, mutta haluatko oikeasti suhteestanne miehellesi vankilan, jonka pomona olet sinä? Mitä kamalaa on siinä, että ystävänpäivänä puhuu äitinsä kanssa 3 tunti? Ymmärtääkseni olet puoliso, et ystävä, ja puolisoilla on tapana tukea toisiaan, ei vetää mattoa jalkojen alta.
seuraavat 30 vuotta joko sinun tai äitinsä kanssa, valinta on hänen.
Uutta äitiä hän ei saa, mutta uuden vaimon kylläkin. Itämaisesti ajatellen.
Tai sitten voi myös jättää lapsuudenkotinsa ja alkaa elää elämäänsä sinun kanssa.
Kenen kanssa hän elää kun hänen äitinsä kuolee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin silloin kyseenalaistaa suhteen muutenkin ja voi alkaa etsiä syitä eroamiseen. Kunnon pano lähentää ihmisiä ja toimii suhteen liimana, se auttaa eteenpäin ja silloin antaa omalle puolisolle helpommin pienet virheet anteeksi.
eihän tämä hyvältä näytä.
:(
Kuitenkin niin paljon kaikkea hyvää, eikä se anoppi nyt joka päivä meillä "oleile" henkisesti, eli lähinnä just kaikki merkkipäivät ja juhlapyhät, ja sitten soittaa kerran viikossa ja kaataa kaiken poikansa niskaan. :(
Mutta mua tämä hiertää. En voi sille mitään, ehkä olen tosiaan hieman lapsellinen 30-vuotias, mutta ärsytyksen aihehan tämä on.
Muuten yhteydenpidossa ei ole mitään haittaa, mutta kun tuo sama toistuu melkein joka viikkoa + juhlapäivät / -pyhät, niin en tahdo jaksaa.
Mies on sitä mieltä, tottakai, että haluaa äitiään auttaa. Ymmärrän sen. Mutta sitä en, että syö niin paljon tältä meidän suhteelta.
t. Salla
Ei tulisi mieleenikään olla siitä hänelle tai hänen äidilleen vihainen.
Itse puhun päivittäin äitini kanssa, tosin lyhempiä puheluita. Meidän parisuhde kukoistaa kaikin puolin. Olisikohan se jopa niin, että ihmiset, jotka tulevat hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, tulevat hyvin toimeen puolisoidensa kanssa? Ainakin niin sanotaan, että katso kuinka mies kohtelee äitiään, niin hän tulee kohtelemaan sinuakin. Minä rakastan omaa äitiäni ja isääni, mutta rakkaus heitä kohtaan on aivan toisenlaista kuin rakkaus miestäni kohtaan.
eihän tämä hyvältä näytä. :( Kuitenkin niin paljon kaikkea hyvää, eikä se anoppi nyt joka päivä meillä "oleile" henkisesti, eli lähinnä just kaikki merkkipäivät ja juhlapyhät, ja sitten soittaa kerran viikossa ja kaataa kaiken poikansa niskaan. :( Mutta mua tämä hiertää. En voi sille mitään, ehkä olen tosiaan hieman lapsellinen 30-vuotias, mutta ärsytyksen aihehan tämä on. Muuten yhteydenpidossa ei ole mitään haittaa, mutta kun tuo sama toistuu melkein joka viikkoa + juhlapäivät / -pyhät, niin en tahdo jaksaa. Mies on sitä mieltä, tottakai, että haluaa äitiään auttaa. Ymmärrän sen. Mutta sitä en, että syö niin paljon tältä meidän suhteelta. t. Salla
olet kyllä melkoinen ällittelijä, jos haluat miehesi jättävän kaiken ja keskittyvän vain sinuun. Mieti, mitä tapahtuu, jos kuolet ja miehellä ei ole ollut vuosiin muuta kuin sinun ruikutuksesi ja vaatimuksesi? Niin, miehestäsi tulisi onnellinen vasta kuoltuasi, ei kanssasi.
en todellakaan usko, että olet 30 vuotias! Come on...:D
Ja toisekseen toivon, ettei mun oma poika ota vaimokseen naista, joka ei anna mun soittaa kerran viikossa ja juhlapyhinä.
Kuulepas, se on ihan normaalia, että vanhemmat soittaa lapsilleen juhlapyhinä ja vaihtaa kuulumisia. Sinä se tässä oudolta vaikutat.
Aina kun tunnen ärsytystä miestäni kohtaan, muistan miten kauhea anoppini on ja miten suunnattomasti ärsyttää miehen tossumainen asenne äitiään kohtaan. Kumuloin siis kaiken ärsytyksen miestäni kohtaan tähän yhteen asiaan ja siksi se peikkona kummittelee päivittäin meidän elämässä, vaikka anoppia ei oltaisi nähty moneen viikkoon.
Siksi mielestäni on tärkeää miehesi saada välinsä äitinsä kanssa tasavertaiseksi kahden aikuisen ihmisen suhteeksi, ettet alkaisi määrittää ja nähdä miestäsi sellaisena, millainen hän on puhuessaan ja toimiessaan äitinsä kanssa. Voi hyvin vaikuttaa seksihaluihin kun mielessä näkee miehen, joka antaa äitinsä pompottaa. Millainen mies sellainen edes on?
Tämä siis omasta kokemuksestani.
oli edellisessä suhteessa samankaltainen tilanne. Olimme yhdessä melkein 10v... huoh. Lopulta en enää jaksanut, koska mieheni oli vielä melkein 40vuotiaana täysin äitinsä hallinnassa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi.
Päätin lähteä suhteesta ja mikä vapauttava tunne se onkaan ollut! Nyt minulla on uusi, itsenäinen mies, jolla terve äiti-suhde. En voisi olla onnellisempi!