Kun olit teini-ikäinen, toivoisitko nyt että äitisi olisi

En toivoisi. Olin kaveripiirissäni lähes ainoa, joka kulku pipo päässä talvella, ilman ajatusta, että se on niin noloa.

Käytin myös sukkahousuja tai pitkiksiä farkkujen alla, jos oli pakkasta.

Näistäkin huolimatta minulla oli paljon kavereita, ja minua ei syrjitty, vaikka kuljin pipo päässä.



Sama pukeutumistyyli jatkuu edelleen, eli minua ei ilman pipoa pakkasella näe kuin sisällä. Inhottaa palella, kun asialle on kuitenkin helppo tehdä jotain.

silloinkin pukeutunut kohtuu hyvin.

Pipo päässä, riittävästi vaatetta muutenkin. Enkä sitä paitsi hillunut kylillä koskaan. Olin ihan tavallinen teini, enkä itse asiassa koe että pukeutumiseni on hirveästi edes muuttunut. Farkut ja t-paita, that's it.

kaivannut ohjausta pukeutumisen, meikkaamisen ja naiseksi kasvamisen suhteen.

Olisin säästynyt monelta harmilta.

Mutta voi olla, että olisin kokenut sen niiiin kovaksi vääryydeksi.



Ehkä hyvä, että sain pukeutua kuten halusin.

Äitini olisi saanut lähteä kauppoihin kanssani, antaa tyylivinkkejä ja muutenkin olisi saanut olla kiinnostuneempi - esim. opettamalla kauneudenhoitoniksejä. Näin olen sitten oman ihanan tyttäreni kanssa toiminutkin. Oma äitini ei antanut myöskään seksuaalivalistusta. Tyttärestä siis polvi parempi.

Rintaliivejä pitää ruveta ostamaan ajoissa. Siteiden ja tamppoonien käyttö pitää opettaa ennen kuukautisia.

eikä yhtään hyvällä tavalla, hänellä ei näet ole oikein tyylitajua eikä ollut käsitystä millaisia vaatteita koulussa voisi pitää rahaakin oli vähän, että sekin vaikutti.



Koulussa kuljin toisten vanhoissa vaatteissa, gollehousuissa ja sen semmoisissa.