Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aion kiristää avokkiani isyysasiassa!

Vierailija
13.02.2011 |

Jos saan jäädä asumaan hänen luokseen, niin ei ole pakko tunnustaa isyyttään.

Jos en saa, niin siinähän sitten tunnustaa ja maksaa elareita. Hähää!

Siinä tapauksessa aion myös vaatia ensimmäisen yhteisen lapsemme lähivanhemmuutta.

Olenko ihan sika, vai onko tällainen normaali käytäntö?

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vahinkoja ei ole; kyllä nainen tietää, onko ehkäisy kunnossa vai ei.



Jos teit tempun, kestä seuraukset eli häätö!

Vierailija
22/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette yli 3-kymppisiä, teillä on ennestään 2-vuotias lapsi, miksi ihmeessä mies ei halua tunnustaa tämän toisen lapsen isyyttä? Onko teillä ongelmi parisuhteessa, olitteko muutenkin muuttamassa erilleen? Mitä ihmettä?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei joudu maksamaan elareita. Avopuolisosi ei taida sinua rakastaa, enkä yhtään ihmettele. Onnea vaan elämääsi :)

Vierailija
24/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vahinkoja ei ole; kyllä nainen tietää, onko ehkäisy kunnossa vai ei. Jos teit tempun, kestä seuraukset eli häätö!


Luulin, että ehkäisy on kunnossa, mutta ei näköjään ollut...

En tehnyt tietoisia temppuja, eli kai mieskin on vastuussa munanheilutuksistaan?

t: ap

Vierailija
25/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette yli 3-kymppisiä, teillä on ennestään 2-vuotias lapsi, miksi ihmeessä mies ei halua tunnustaa tämän toisen lapsen isyyttä? Onko teillä ongelmi parisuhteessa, olitteko muutenkin muuttamassa erilleen? Mitä ihmettä?!


Mies ei ole koskaan halunnut toista lasta.

Parisuhteessa ei ole ollut sen isompia ongelmia kuin muillakaan.

Itseasiassa parempaan suuntaan ollaan oltu menossa alkuvaikeuksien jälkeen.

Emme olleet muuttamassa erilleen (ainakaan minun tietääkseni).

Niinpä... Mitä ihmettä...???

t: ap

Vierailija
26/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos saan jäädä asumaan hänen luokseen, niin ei ole pakko tunnustaa isyyttään.

Jos en saa, niin siinähän sitten tunnustaa ja maksaa elareita. Hähää!

Siinä tapauksessa aion myös vaatia ensimmäisen yhteisen lapsemme lähivanhemmuutta.

Olenko ihan sika, vai onko tällainen normaali käytäntö?

Mista naita juttuja tanaan oikein tuleekin... Vai onko provo?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä siihen kaksi tarvitaan, että lapsi saadaan aikaiseksi ja varmasti molemmat tietää, että on riski tulla raskaaksi vaikka olisi minkälaiset ehkäisyt käytössä.



Teidän tilanne kuulostaa suorastaan kaoottiselta. Ei kuitenkaan kannattaisi ehkä jäädä asumaan yhdessä, mikäli tilanteenne on noin huono. Jos ette kykene normaaliin prisuhteeseen, niin eikö olisi molempien parempi muuttaa erilleen, että pystyisitte edes jatkaa elämää suht. normaalisti? Rivien välistä ymmärsin, että asuisitte lähinnä kämppiksinä? Entä kun toinen haluaa alkaa tapailemaan jotain toista ihmistä? Kuinka pitkällä raskaus on? Onko mitenkään mahdollista saada miestä hyväksymään tätä toista lasta? Jospa kävisitte juttelemassa jossakin, esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hän on kuitenkin vasta toinen lapsi eikä ikäerokaan jää mitenkään pieneksi, en todellakaan voi ymmärtää, miksei mies halua tätä toista lasta.

Vierailija
28/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

onpa hienoa asua yhdessä vain sen takia ettei joudu maksamaan elareita. Avopuolisosi ei taida sinua rakastaa, enkä yhtään ihmettele. Onnea vaan elämääsi :)


Ei ainakaan koskaan ole sitä vapaaehtoisesti tunnustanut.

Miksi et ihmettele? Olenko minä nyt suuri syntipukki kun en pystynyt aborttiin?

Kiitoksia vaan onnentoivotuksista...

t: ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai mieskin on vastuussa munanheilutuksistaan?

t: ap

Tunteet oikein roihuavat. Happy Valentine's!

Vierailija
30/30 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä siihen kaksi tarvitaan, että lapsi saadaan aikaiseksi ja varmasti molemmat tietää, että on riski tulla raskaaksi vaikka olisi minkälaiset ehkäisyt käytössä. Teidän tilanne kuulostaa suorastaan kaoottiselta. Ei kuitenkaan kannattaisi ehkä jäädä asumaan yhdessä, mikäli tilanteenne on noin huono. Jos ette kykene normaaliin prisuhteeseen, niin eikö olisi molempien parempi muuttaa erilleen, että pystyisitte edes jatkaa elämää suht. normaalisti? Rivien välistä ymmärsin, että asuisitte lähinnä kämppiksinä? Entä kun toinen haluaa alkaa tapailemaan jotain toista ihmistä? Kuinka pitkällä raskaus on? Onko mitenkään mahdollista saada miestä hyväksymään tätä toista lasta? Jospa kävisitte juttelemassa jossakin, esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hän on kuitenkin vasta toinen lapsi eikä ikäerokaan jää mitenkään pieneksi, en todellakaan voi ymmärtää, miksei mies halua tätä toista lasta.


En haluaisi/jaksaisi repiä laumaamme riekaleiksi ja luovuttaa näin helpolla.

Uskoisin, että pääsisimme tästä kriisistä yli jos mies vain haluaisi.

Enkä uskoisi, että enää koskaan voisin ihastua/rakastua kehenkään muuhun.

Haluan vain pitää minun oman pupuseni.

Raskaus voitaisiin periaatteessa vielä keskeyttää ensi viikon perjantaihin asti.

En todellakaan tiedä, että miten saan miehen hyväksymään tämän toisen lapsen.

Olisin halunnut päästä juttelemaan neuvolapsykologille,

mutta ensimmäinen vapaa aika on vasta n. kuukauden päästä.

Sitä ei saanut ennen aborttiajan päättymistä. Kiitos kaupungille...

t: ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi yhdeksän