Olen kelvoton äidiksi :(

on kyllä hankala homma. itsekin sen kanssa täällä välistä painin..



ja oma lapsi nakertaa täälläkin hermoja vaikka onkin tosi kiltti ja helppo, eikä tee ilkeyksiä, mutta joskus se jatkuva selittäminen ja pälpättäminen vaan ottaa pattiin ja pahasti.



halpoja harrastuksia ja lelujahan saa vaikka tekemällä käpylehmiä :) ei ne kyllä ehkä oo mitään kuuminta hottia, mutta vois olla masentuneelle siitä hyvä, että lapsi juoksee pitkin metsää ja itse voi istua kannon nokassa. samalla voi kerätä jos jonkin näköstä tikkua ja keppiä aitaukseksi/jaloiksi jne.

ehkä vähän höntti idea, mutta eipä tullut nyt parempaakaan mieleen yön pimeinä hetkinä.

Joka päivä on yhtä taistelua tuon lapsen kanssa.

Hän haukkuu minua ja heittelee lelujaa, mitkä menee tietenkin rikki (heittää, kun suuttuu, esim. jos kiellän jostain) ja sit roskiin. Lelut vähenee tämän vuoksi koko ajan, koska mulla ei ole köyhänä yh.na varaa ostaa uusiakaan, tai edes kirppareilta.

Mutta onneksi lapsella on mielikuvitusta, mm. tekee telttoja ja leikkii pahvilaatikoilla (!!).

Hänen käytöksensä toisinaan vaikuttaa siihen, ettei ole tarpeeksi kavereita koti oloissa, joiden kanssa leikkiä. Ja siitä turhautuu.

Asumme pienellä paikkakunnalla, joten täällä ei kamalasti ole paikkoja jonne mennä lapsen kanssa. JA tosiaan rahaa minulla ei paljoa ole ja kun on niin ne menee laskuihin ja elämiseen!

Nyt olen sairaslomalla, joten rahaa vielä vähemmän. Lapsi onneksi saa olla päiväkodissa aamusta iltapäivään eli 8-16 ajan.

Masennus on hoidossa, lääkkein (on jouduttu vaihtamaan monta kertaa toiseen, kun ei ole sopivaa löytynyt, se turhauttaa minua lisää). Olen ollut terapiassakin, mutta se on jo loppunut. Pääsyy lopetukseenkin oli raha. Ei ollut enää varaa, vaikka kela korvasikin osan. Silti 94 euroa minulle jäävä osuus oli liian iso summa kk.ssa elämisestämme.

Täytyy tosiaan ottaa yhteys uudelleen sos.toimeen ja pyytää sieltä lisää apua. En haluaisi lapsen isää paikalle, koska en halua hänen tietävän sairaudestani kaikkea. Eikä hän oikeasti edes ymmärrä koko sairautta!! Ei tukenut minua siinä, kun sairastuin siihen jo raskauden aikana. JA lapsen ekat 2 vuotta hoidin lapsen yksin, sairauden keskellä. Hän ei tukenut minua mitenkään eikä hoitanut lasta!!

Ideasi harrastuksesta on hyvä :)

Vaikka rahaa ei paljoa ole, voin keksiä kuitenkin jotain muuta harrastus juttuja...

Kevättä odotan innolla, kun lumet sulaa ja päästään pyöräilemään ja luontoon.

Sairauteni vuoksi oma kroppani on huonossa kunnossa koska olen lyhyessä ajassa myös lihonnut valtavasti, joten en pysty liikuntaa paljon harrastamaan, mutta vähän kuitenkin.

Lapselleni tekisi hyvää jokin liikunta harrastus.

Ainut siinäkin ongelmana on se, että olen 2-vuorotyössä ja en omista autoa. Joten säännöllinen harrastus ei sopisi meidän kuvioihin... :/

Kuitenkin haluat voida paremmin, eikö? Aina kun tuntuu pahalta, niin älä jää siihen tunteeseen, vaan yritä keksiä jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä. Pyri eteenpäin.

Totta! Haluan voida paremmin. Kiitos, noista voima sanoista. Yritän parhaani sisäistää ne ja käyttää niitä kun meinaan sortua suruun.

ap

tilanteessa ihan ymmärrettävää..kannattaa kuitenkin jos mitenkää mahdollista tehdä jotain erityistä lapsen kanssa silloin tällöin...luoda uudestaan suhde siihen lapseen.Koska nyt on sen aika,tuon ikäinen lapsi muistaa jotain asioita hyvinkin läpi elämänsä..ja ne jos elämä on vaan ikävää niin mitään hyvää ei lapsuudesta mieleen jää ja se tulee vaikuttamaan hänen koko elämäänsä.Ja tuon ikäinen lapsi ei mitään suurta tarvitse kokeakseen onnellisia hetkiä äidin kanssa!Tsemppaa edes vähäsen...Voimia!

taitaa aiheuttaa suuren osan sinun tuntemuksistasi. Tai ainakin pahentaa niitä. Sinulla on lapsi. Välillä rasittava, välillä maailman ihanin. Mutta hän on sinun lapsesi ja sinä olet hänen ainoa äiti. Ajattelepa! Sinä olet hänelle maailman tärkein ja hänen hyvinvointisi on täysin riippuvainen sinusta ja sinun olotilastasi. Sinulla on vastuu hoitaa itseäsi, masennustasi ja kaikkea omaan oloosi liittyvää, jotta sinulla on voimavaroja hoitaa lastasi. Ei kannata ajatella, että on huono äiti, kun lapsi herättää ristiriitaisia tunteita. Niitä on jokaisella, ne kuuluvat äitiyteen. Aikuisuuteen kuuluu se, että hyväksyy tunteensa, hallitsee itseään ja osaa tarvittaessa hakea apua. Teillä käy jo perhetyöntekijä. Kerro hänelle millaista apua tunnet tarvitsevasi. Avun pyytäminen ei koskaan ole häpeän aihe, se että kieltää ongelmat ja samalla aiheuttaa lapselle suurta vahinkoa, se puolestaan on suurikin häpeä aihe! Mutta sinä selvästi ymmärrät tilanteesi ja haluat muuttaa asioita! Tsemppiä, ajattele positiivisesti ja ole kiitollinen omasta lapsestasi !! :)

Olet sairas, sairastat masennusta ja se vaikuttaa koko sinun olemukseesi.

Olen myös itse sairastanut synnytyksen jälkeistä masennusta.. Varmasti jonkinasteisena edelleen.



Kuulostaa, kuin minä olisin masennuksen pahimmassa vaiheessa kirjoittanut tuon tekstin. Ymmärrän sinua hyvin. Kärsin itsekkin siitä, millainen äiti olin ennen kuin aloin "parantua"



Minulla auttoi neuvolapsykologi, oletko kokeillut jo? Suosittelen.



Toivotan paljon onnea sinulle ja lapsellesi. Kunpa voisin auttaa enemmän, mutta en osaa.

ennen kuin lapsesi menee kouluun!!!



Onko suvussasi/lähipiirissäsi sellaisia ihmisiä, jotka voisivat auttaa. Muista, että lapsesi rakastaa sinua, sinä olet hänelle se paras mahdollinen äiti! Ja läsnäolosi on tärkeää - täytyy vaan löytää se sopiva tapa, sillä lapsesi tarvitsee sinun tukeasi ja neuvojasi vielä kauan aikaa!



Joten:

1) varmista lapsellesi turvallinen ympäristö (ruokailu, uni, turvallisuuden tunne, läheisyys, lämpö, vaatetus, päivärytmit jne.)

2) Hoidata masennuksesi (lääkäriin!!!)

3) Ota yhteys sos.toimeen ja vaadi pidemmän ajan suunnitelma elämän asioiden järjestämiseksi

4) Ota lapsen isä mukaan neuvotteluihin, hän on myös vastuussa lapsestanne

5) mieti, voisitko tehdä lapsesi kanssa jotain ihan uutta (harrastus kotona tai muualla), joka yhdistäisi teitä mukavasti



TOIMI PIAN, tässä maassa on liiaksi huonosti voivia lapsia!

Huomaan, etten tunne rakkautta lastani kohtaan kuin joskus harvoin.

Pääasiassa lapseni ärsyttää minua koko ajan!! :(

Olen koko ikäni halunnut äidiksi, mutten tiennyt että voisin olla tällainen äitinä... tunteeton ja kylmä.

Tietenkin sairauteni, masennus vaikuttaa asiaan ja tunteisiini, sekä käyttäytymiseeni.

Joskus toivon, ettei minulla olisi tuota lasta... tuntuu että tutuilla on mukavampia ja toisinaan ihanampia lapsia.... mutta sehän johtuukin heidän vanhemmuudestaa, kuinka ovat lapsensa kasvattaneet ja opettaneet. Ja toki nämä lapset ovat saaneet asua terveessä perheessä.

Pelkään lapseni tulevaisuuden olevan kamala, minun vuokseni :(

Joskus mietinkin, jos vain antaisin hänet pois. Mutta koska hän on jo 6 vuotia, jättäisi se suuret arvet hänen elämäänsä... kuin jos luovuttaisin pois 1-2 vuotiaan... näin ajattelen asiaa päässäni.

Ellei lapsen isä ota lasta kokonaan itselleen... mitä kyllä epäilen :( Näkevät toisiaan vain 2 kertaa kuukaudessa jolloin poika yhden yön vain hänellä. Tämä lapsen isän tahdosta.

Tahtoisin olla parempi äiti. En vain tiedä kuinka... tiuskin ja huudan, jos hän ei tottele... en osaa olla äiti, joka koittaisi ymmärtää... ja jos yritän niin tietenkin lapsi vain sulkeutuu eikä halua puhua!!

Perheessämme käy perhetyöntekijä, mutta tuntuu ettei hänkään osaa auttaa meitä tässä tilanteessa. En ainakaan ole kokenut saavani häneltä apua tähän.

Kaikki kommentointi on sallittua! Ja saa haukkua vapaasti...

Minä ehdotan, että kokeile tänään jotain kivaa, kuten: tee lettuja, menkää yhdessä syömään ulos, pulkkamäkeen, menkää kirjastoon lainaamaan satuja luettavaksi, lainatkaa piirretty, jos olet pääkaupunkiseudulla, niin lintsillä on juuri nyt talvirieha ja sealife auki tietenkin. Tehkää jotain kivaa. Joku mainitsikin, että kuusi vuotias muistaa jo lapsuudestaan asioita enemmän ja nämä positiiviset kokemukset jää mieleen.

Aika moni äiti tuntee varsin usein itsensä riittämättömäksi ja huonoksikin. Ja lapsetkin on varmaan kaikkien äitien mielestä toisinaan hyvinkin rasittavia. Se on ihan sallittua tuntea niin. Vaikka olet masentunut, niin sinulla on myös lupa pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Ei siinä masennuksessa tarvitse velloa ainakaan sen vuoksi, että muut uskoisivat, että sinua masentaa ja voit huonosti. Kuitenkin haluat voida paremmin, eikö? Aina kun tuntuu pahalta, niin älä jää siihen tunteeseen, vaan yritä keksiä jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä. Pyri eteenpäin.