Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vaikeus kieltää usko

Vierailija
12.02.2011 |

Mikä sen tekee että on niin vaikeaa... haluaisin päästä irti lestadioalisesta porukasta ja uskosta. Se on niin vaikeaa. Miten sen voisi tehdä loukkaamatta läheisiä ihmisiä? On vasta pieni perhe (kaksi poikaa ja 1-v. tyttö) mutta en jaksa isoa perhettä enkä edes halua. Onko jollain kokemuksia tilanteesta?

Kommentit (81)

Vierailija
1/81 |
13.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä ymmärrä tuota, että aina muka ei-vl:t joustaa. Minä joustan silloin, jos menen jonkun sisarukseni kotiin. En motkota siitä, jos hän kuuntelee ei-mieleistäni musiikkia, en kohottele kulmiani tv:lle tai hiusväreille jne. Kiroilukin - silloin harvoin jos joltain ärrä pärähtää - menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kunhan MINUN kotiini ei tulla kiroilemaan.

Mutta tiedän toki että toisinkin on. Eräässä perheessä nousi meteli, kun yksi sisaruksista petasi kylään tulleelle epäusk. sisarukselle ja tämän puolisolle yhteisen pedin. Olivat kumminki asuneet yhdessä jo vuosia ja nainen oli viimeisillään raskaanakin... Tuollaista tekopyhyyttä ja toisten elämänvalintoihin puuttumista en ymmärrä. En mitenkään. t. 11

Kiitos täsmennyksestä! Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija
2/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

...on eronnut lestadiolaisuudesta. Välit sukuun ovat asialliset mutteivät kovin läheiset, ehkä äitiänsä lukuunottamatta. Ei ole helppoa olla sukunsa erilainen. Itse olen erittäin ylpeä tuttuni päätöksestä kulkea omia, "ei-annettuja" teitä. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
4/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun kokemus on että irrottautuminen kannattaa suunnitella ja valmistella melko huolella. Ja kannattaa pitää mielessä ja hyväksyä sekin että tämä juttu vie aikaa. Saattaa viedä vuosiakin.



Itsellä tuli vielä se ns. jojo-ilmmiö... että kieltää uskon ja sitten on niin rankkaa painostusta ja ahdistusta että palaa takas ja yrittää taas vähän ajan päästä irti... Tämäkin on muuten ihan luonnollista.



Jos sulla on mahollista hakea apua mielenterveystoimistosta mene sinne. Ammattiapu on paikallaan vaikkei se tietty ratkase hengellistä puolta! Mutta voit saada tukea kestää sukulaisten painostusta. Siihen tarvitaan voimia. t. entinen vl Stadista

Vierailija
5/81 |
14.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läheiseni on eronnut lestadiolaisuudesta. Välit sukuun ovat asialliset mutteivät kovin läheiset, ehkä äitiänsä lukuunottamatta. Ei ole helppoa olla sukunsa erilainen.

Usein käy niin etät ison perheen lapsijoukosta vain yksi jättää vl yhteisön. Hän jää / hänet jätetään yksin.

Vierailija
6/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerro tunteistasi ja ajatuksistasirauhallisesti ja kiihkottomasti,ettet koe enää kyseistä juttua omaksesi.Minä olen uskossa mutten lestadiolainen siis!Jos olet uskossa henkilökohtaisesti niin voit kertoa ettet eroa JUMALASTA vaan porukasta!Muistan sua rukouksin että saat voimia!Hyvää kevättä sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos... *hug* kaikki linkit on tarpeen....

(ap)

Vierailija
8/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuule,ei sitä kaikkea pidä muilta kysellä miten itse toimii.

Itse päätän mitä teen ja se ei muille kuuluu, olkoon jengit vaikka piikkiaidalla hyppelemässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole ollut minkäänlaisia välejä sukulaisiin, joten ei tajua, kuinka joku voi edes puolivakavissaan pohtia mitä kamalaa voi käydä, jos ei tee kuten suku toivoo. Sitten ei vaan tapaa niitä enää koskaan. Usko huviksesi, heitä ei edes tule ikävä!

Vierailija
10/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole ollut minkäänlaisia välejä sukulaisiin, joten ei tajua, kuinka joku voi edes puolivakavissaan pohtia mitä kamalaa voi käydä, jos ei tee kuten suku toivoo. Sitten ei vaan tapaa niitä enää koskaan. Usko huviksesi, heitä ei edes tule ikävä!

Mulla ei myöskään koska jätin lahkon jo 16-vuotiaana. Nyt katselen usein hiukka haikeana ystävien elämää joilla on lämpimät välit sisaruksiin. Ja jopa serkkujen kans tapailee ja pitää hauskoja juhlia, käy kahvilla kummitädin kaa tai viettää viikonlopun jonku enon mökillä jne sosiaalista elämää. Mua ei ole vl sukulaisille olemassakaan. jos joskus saan perheen ja lapsia ei lapsilla ole mitään yhteyttä sukuun...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entinen vl Stadista! Sinulla oli eritätin hyviä ajatuksia.

Minun kokemus on että irrottautuminen kannattaa suunnitella ja valmistella melko huolella.

Hakomajassa muuten on hyvä lista ohjeita joihin kannattaa tutustua.

http://www.hakomaja.net/sekalaista/askeleet-irti-srksta

Tsemppiä jokaiselle joka näitä juttuja funtsii.

Vierailija
12/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kiellät uskosi. Tiedät, että he uskovat, ettet pääse sitten taivaaseen. Mutta kaksoiselämäkin on niin rankkaa.



Meidän perheessä on kyllä välit säilyneet tosi lämpiminä uskovaisten ja epäuskoisten sisarusten välillä. Silloin kun heitä (epäuskoisia) oli vain yksi, samoin kuin nyt kun heitä on seitsemän. Uskomassa meitä on enää neljä. Mutta mulla on kaikista etäisimmät välit siskoon, joka on uskomassa. Sen sijaan kaikkiin epäuskoisiin on tosi hyvät ja lämpimät välit. Melkein sanoisin, että ovat käyneet vain rakkaammiksi uskonsa kiellettyään. Myöskään meidän äiti ja isä eivät tee mitään eroa uskovaisten ja epäuskoisten lasten välille. Samalla lailla autetaan ja kyläillään, samalla tavalla seurustelukumppanit otetaan perheeseen, myös kaverit ovat ihan yhtä tervetulleita.



Uskoisin, että osaltaan tähän vaikuttaa sekin, että kaikki mun sisarukset kuitenkin kunnioittavat meidän uskoa ja elämäntapaa. Esim. meidän vanhempien aikana epäuskoisetkaan eivät ole koskaan juovuksissa, eivät kiroa tai kuuntele musiikkia heidän kuulleen. Kahdesti on jonkun epäuskoisen seurustelukumppani väliaikaisesti asunut meidän porukoilla, ja silloin ovat kyllä yhteisiä öitä avoimesti viettäneet. Se on ainut poikkeus. Ja jos vanhemmat haluaa kuunnella kotonaan seuroja tai siionin lauluja, niin ei se ketään sisaruksista tunnu häiritsevän. Moni lukee edelleen Päivämiestä, jos sattuu vaikkapa kahvikupposta juodessa osua käsiin.



Nimenomaan täytyy kunnioittaa toisen elämänasennetta. Näin neuvoisin sinua.



t. vl

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitää käyttä termiä "kieltää usko" siinä vaiheessa jos ei halua suurta perhettä. Miettikäähän, mikä oikeasti on Raamatun sanoma. Minusta Raamatun ydinsanoma on että: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutusi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Minun näkemykseni mukaan Raamatun ydinsanoma ei ole, että Lisääntykää maksimaalisesti jotta pysyisitte uskomassa ja pääsisitte oman sukunne ja ystäväpiiri suosioon.

Vierailija
14/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että et siis voi mitenkään välttää toisten satuttamista. Mutta joskus niin täytyy tehdä. Jos et sydämessäsi enää kuitenkaan usko kuten tiedät heidän uskovan, niin kyllä se valheessa eläminenkin heitä satuttaisi, varmaan enemmänkin vielä, kun ajattelisivat, ettet uskalla olla rakkaimpiesi kanssa oma itsesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko sanoa että kyllä ymmärrän tuskaasi... Jos liikkeestämme irrottautuminen ei merkitsisi niin voimakasta irtaantumista myös sukulaissuhteista, niin luultavasti paljon useampi ottaisi ja lähtisi. Lisäksi kyllä se niin on että eihän sitä sydämen uskoaan tarvitse kieltää. vaikka niin sanotaankin... Itse olen samassa tilanteessa kuin sinä. Kerään voimia ja mietin miten jatkaa. Mulla on sikäli helpompi tilanne että en ole avioliitossa. (Ei ole kaveria ry:ltä löytynyt.)Aika näyttää.

Voimia avaaja sinulle ja jokaiselle joka näitä pohdiskelee.

Vierailija
16/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

menee aiheesta sivuun, mutta...Itse asiassa Raamatussa kehotetaan lisääntymään "kohtuulisesti", sitä se heprean kielen sana siinä merkitsee.

Vierailija
17/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Periaatteessa näin, kuten sanoit: "Nimenomaan täytyy kunnioittaa toisen elämänasennetta. Näin neuvoisin sinua."



Mutta näin ex-vl:n kokemuksella sanon että yleensä AINA se joka joustaa ollaan me entiset vl.t. Millaiset kokemukset mahtaa muill aolla.



Me varaudumme, rajoitetaan elämäämme ja otetaan huomioon teidän tottumukset ja tavat, kun vl sukua tulee meille. Mutta kun me mennään vl-ihmisten luo, niin taas me joustamme.



Meillä ei muuten ole tapana juoda itseämme humalaan vaikak saatammekin lasin viiniä nauttia illalla seurustellessa. Meillä ei myöskään ole tapana kiroilla eikä muutoinkaan käyttää karkeaa kieltä.



Vihjailit hieman siihen tyyliin moisista tavoista ikään kuin kaikki entiset vl.t olisivat juoppoja ja huonotapaisia. Eipäs yleistetä pulin eikä toisin. :-)





Vierailija
18/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ihmissuhteiden lisäksi myös omat sisäieet vaikeudet. Ne ovat usein psykologista laatua. Jos on jo aikuiseksi asti elänyt vl uskovaisena, miten perustelee itselleen että on tuhlannut elämäänsä niin kauan sellaiseen mitä NYT pitääkin erehdyksenä.



Tämä tuli ainakin itselle yhdeksi vakavaksi kysymykseksi kun 29-vuotiaana aloin pohtia asioita. meni jonkin aikaa, ehkä noin kolmisen vuotta ennen kuin nöyrryin ja myönsin että aikansa kutakin. Menneisyytensäkin pitää vaan hyväksyä!

Vierailija
19/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrasta poikk. Laita korvakorut!

Vierailija
20/81 |
12.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taivaaseen pääseee uskolla, ei sillä montako lasta on tehnyt ja kuinka heikoksi on terveytensä lastenteolla vetänyt. Jumala ei vaadi tekemään yhtään lasta, Jumala vaatii vain uskoa.



Uskovan ei todellakaan tarvi panna itse itseään kärsimään, ei tarvi eikä pidä menettää terveyttään, ei tarvi olla tiettyä määrää lapsia.



Usko on ainoa mitä tarvitaan. Ja senkin Jumala antaa lahjaksi, ei sitäkään tarvitse itsestään kehrätä... Kaikki muu on turhaa.