Ärsyttääkö ketään muuta munasolun / siittiöiden kinuaminen

mutta kun ihminen on niin helvetin pihi, se ärsyttää.



Itse olen luovuttanut aikoinaan kolmesti. Nyt ikää jo 45+, eikä munasoluni kelpaa.

mutta olen erittäin kiitollinen siitä, että on ihmisiä, jotka siihen pystyvät ja haluavat.

Minulta ei ole kukaan kinunnut yhtäkään.

Multa ei ole koskaan pyydetty. Jos olisin mies, luovuttaisin spermaa kyllä säännöllisesti. Perussairauteni takia en valitettavasti voi luovuttaa yhtään mitään, mutta mielestäni siihen kykenevät voisivat kyllä luovuttaa. Ei se ole keltään pois.

mutta olisin varmaan hölmistynyt jos kinuaisi. Minusta tuo ei ole määrällisestä asiasta kyse, vaan periaatteista ja moraalista. Itselläni on se käsitys, että tuon lapsenteon tulisi tapahtua luonnollisella tavalla. Eettisyys on tärkeää. Monesti ihminen aikaansaa ongelmia puuttumalla luonnon omaan kulkuun. Ihminen on itsekäs, jos hän vain haluaa lasta kun muillakin on, tai että kun lapsia pitäisi olla. Adoptio on varsin hyvä keino antaa lapselle koti, jos ei omaa biologista lasta saa. Maailmassa on jo liian paljon kodittomia lapsukaisia, miksi täyttää maailmaa lapsilla kun se on jo heitä täynnä.

mutta olisin varmaan hölmistynyt jos kinuaisi. Minusta tuo ei ole määrällisestä asiasta kyse, vaan periaatteista ja moraalista. Itselläni on se käsitys, että tuon lapsenteon tulisi tapahtua luonnollisella tavalla. Eettisyys on tärkeää. Monesti ihminen aikaansaa ongelmia puuttumalla luonnon omaan kulkuun. Ihminen on itsekäs, jos hän vain haluaa lasta kun muillakin on, tai että kun lapsia pitäisi olla. Adoptio on varsin hyvä keino antaa lapselle koti, jos ei omaa biologista lasta saa. Maailmassa on jo liian paljon kodittomia lapsukaisia, miksi täyttää maailmaa lapsilla kun se on jo heitä täynnä.

Joillekin ajatus, että jossain on lapsi joka on puoliksi minun perimääni, mutta jota en koskaan saa tuntea, on liian kamala. On ihmisiä, jotka eivät pysty tällaisen asian kanssa elämään, koska ajattelisivat koko ajan tätä lasta. Heille ei munasolun-/siittiönluovutus siis sovi lainkaan.

mutta kun ihminen on niin helvetin pihi, se ärsyttää.

Itse olen luovuttanut aikoinaan kolmesti. Nyt ikää jo 45+, eikä munasoluni kelpaa.

käsittämätöntä, että ihminen on ajautunut näin kauaksi luonnosta, että joku EI pitäisi omilla sukusoluillaan aikaansaatua lastaan omana???

Joillekin ajatus, että jossain on lapsi joka on puoliksi minun perimääni, mutta jota en koskaan saa tuntea, on liian kamala. On ihmisiä, jotka eivät pysty tällaisen asian kanssa elämään, koska ajattelisivat koko ajan tätä lasta. Heille ei munasolun-/siittiönluovutus siis sovi lainkaan.

mutta kun ihminen on niin helvetin pihi, se ärsyttää.

Itse olen luovuttanut aikoinaan kolmesti. Nyt ikää jo 45+, eikä munasoluni kelpaa.

Kyse ei siis ole pihiydestä. En kylläkään voi muistakaan syistä luovuttaa. Mutta edelleen olen erittäin kiitollinen siitä, että on ihmisiä, jotka voivat ja haluavat.

mutta olisin varmaan hölmistynyt jos kinuaisi. Minusta tuo ei ole määrällisestä asiasta kyse, vaan periaatteista ja moraalista. Itselläni on se käsitys, että tuon lapsenteon tulisi tapahtua luonnollisella tavalla. Eettisyys on tärkeää. Monesti ihminen aikaansaa ongelmia puuttumalla luonnon omaan kulkuun. Ihminen on itsekäs, jos hän vain haluaa lasta kun muillakin on, tai että kun lapsia pitäisi olla. Adoptio on varsin hyvä keino antaa lapselle koti, jos ei omaa biologista lasta saa. Maailmassa on jo liian paljon kodittomia lapsukaisia, miksi täyttää maailmaa lapsilla kun se on jo heitä täynnä.

Minun ja monen muun käsitys asiasta ei ole lainkaan tuollainen.

Lainsäädäntö on jo nyt todella tiukka eli ei sitä enää muulla tavoin tiukentamaan pystytä. Ja taitaa jälleen olla kyseessä ihminen, jolle lapsenteko on ollut kuin leikkiä.

Ärsyttää ja toivon, että lakia tältä osin tiukennettaisiin

minulta ei ole kukaan tullut soluja kyselemään, sukulaisenneko niitä ovat vaatimassa?

Kuka on kinunut ja missä?



Itse lapsettomuuudesta kärsineenä olisin todella valmis luovuttamaan munasoluja, mutta ikää on jo 37 vuotta ja meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. En siis enää kelpaa edes luovuttajaksi muille, omiani saan onneksi vielä käyttää. :)



Varmasti omassakin elämässäsi on jokin tragedia, josta puhuminen saattaa ärsyttää muita. JOskus ei tekisi pahitteeksi opetella edes pintasilaus empatiaa.

Lainsäädäntö on jo nyt todella tiukka eli ei sitä enää muulla tavoin tiukentamaan pystytä. Ja taitaa jälleen olla kyseessä ihminen, jolle lapsenteko on ollut kuin leikkiä.

- Lapsella tulee olla pienestä pitäen oikeus tietää biologinen perimänsä, vanhemmilla ei saa olla oikeutta päättää tästä. Nykyään vanhemmat voivat yksinkertaisesti jättää lapselle kertomatta eikä lapsi saa koskaan tietää.

- Sekä lapsella että biologisilla vanhemmilla tulee olla 100% oikeus saada tietää toisitaan. Nykyään oikeus koskee vain lasta eikä sekään käytännössä toteudu kun sukusoluja voidaan tuoda toisista maista.

- Hedelmöityshoitoja saisi tehdä vain ihmisille, joiden on teoriassa mahdollista saada lapsia yhdessä, eli ei yksinäisten naisten eikä myöskään lesbo- tai homoparien hoitoja. Homot eivät nykyään vielä saakaan hoitoja, mutta sekin aika on edessä kun kaikki "tasa-arvoistetaan".

Itse kannatan hoitojen kieltämistä täysin, mutta ainakin nämä tiukennukset (varsinkin kaksi ensimmäistä) olisi saatava mitä pikimmiten.

Ja kyllä, lapset olen saanut helposti. Viekö se minulta oikeuden sanoa mielipiteeni?

En ole myöskään kokenut esimerkiksi raiskausta, silti vastustan sitä. Miten tämä on mahdollista?

Toisaalta itselläni ei ole vanhempien päätösten takia mahdollisuutta tietää biologista isääni, joten mielipiteeni on ehkä siten oikeutettu?

Kuka on kinunut ja missä?

Itse lapsettomuuudesta kärsineenä olisin todella valmis luovuttamaan munasoluja, mutta ikää on jo 37 vuotta ja meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. En siis enää kelpaa edes luovuttajaksi muille, omiani saan onneksi vielä käyttää. :)

Varmasti omassakin elämässäsi on jokin tragedia, josta puhuminen saattaa ärsyttää muita. JOskus ei tekisi pahitteeksi opetella edes pintasilaus empatiaa.

Minä ainakin tuen ja koen tuskaa lapsettomien puolesta ja todellakin tunnen empatiaa heitä kohtaan. Lähipiirissämme on yksi tapaus, joka on ehkä hirvein ihmiskohtalo mitä voi tässä tilanteessa olla ja useat itkut olen heidän kanssaan itkenyt. Silti en ole valmis hyväksymään hedelmöityshoitoja luovutetuilla sukusoluilla.

Tragedioista saa puhua niin paljon kuin se on tarpeen, pitääkin! Silti mitä tahansa keinoa ei saa käyttää ongelmien selvittämiseen.

Tätä on ehkä vaikea selittää, mutta itse näen sen jotenkin näin; jos minun lapseni on kuolemassa ilman elinsiirtoa, olen valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseni hänet. Vaikka ostamaan tarvittavat elimet ulkomailta pimeiltä markkinoilta. Vaikka ystäväni tukevat minua, tuntevat empatiaa ja tahtovat auttaa, ei heidän silti tarvitse kannattaa elinkauppaa tai vaatia sitä lailliseksi ja he voivat täydestä sydämestään vastustaa sitä. Heillä on myös täysi oikeus sanoa mielipiteensä aiheesta, vaikka se ei henkilökohtaisesti heitä kosketakaan. Selvensikö tämä yhtään mitä ajan takaa?

että miten estetään se, ettei joku ala tietämättään seurustella siskonsa/veljensä kanssa. Eli jos jollain on omia lapsia, ja on lisäksi luovuttanut munasoluja, niin miten varmistetaan, ettei oma lapsi ala aikuisena seurustelemaan tällaisen luovutetusta munasolusta syntyneen sisaruksensa kanssa. Ja jos vielä lapsiakin alkavat tehdä..?

että miten estetään se, ettei joku ala tietämättään seurustella siskonsa/veljensä kanssa. Eli jos jollain on omia lapsia, ja on lisäksi luovuttanut munasoluja, niin miten varmistetaan, ettei oma lapsi ala aikuisena seurustelemaan tällaisen luovutetusta munasolusta syntyneen sisaruksensa kanssa. Ja jos vielä lapsiakin alkavat tehdä..?

tiedät ettei isäs oo tekassut lehtolasta? tai ettei äitis oo antanu edellistä adoptioon?

Kuka on kinunut ja missä?

Itse lapsettomuuudesta kärsineenä olisin todella valmis luovuttamaan munasoluja, mutta ikää on jo 37 vuotta ja meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. En siis enää kelpaa edes luovuttajaksi muille, omiani saan onneksi vielä käyttää. :)

Varmasti omassakin elämässäsi on jokin tragedia, josta puhuminen saattaa ärsyttää muita. JOskus ei tekisi pahitteeksi opetella edes pintasilaus empatiaa.

Minä ainakin tuen ja koen tuskaa lapsettomien puolesta ja todellakin tunnen empatiaa heitä kohtaan. Lähipiirissämme on yksi tapaus, joka on ehkä hirvein ihmiskohtalo mitä voi tässä tilanteessa olla ja useat itkut olen heidän kanssaan itkenyt. Silti en ole valmis hyväksymään hedelmöityshoitoja luovutetuilla sukusoluilla.

Tragedioista saa puhua niin paljon kuin se on tarpeen, pitääkin! Silti mitä tahansa keinoa ei saa käyttää ongelmien selvittämiseen.

Tätä on ehkä vaikea selittää, mutta itse näen sen jotenkin näin; jos minun lapseni on kuolemassa ilman elinsiirtoa, olen valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseni hänet. Vaikka ostamaan tarvittavat elimet ulkomailta pimeiltä markkinoilta. Vaikka ystäväni tukevat minua, tuntevat empatiaa ja tahtovat auttaa, ei heidän silti tarvitse kannattaa elinkauppaa tai vaatia sitä lailliseksi ja he voivat täydestä sydämestään vastustaa sitä. Heillä on myös täysi oikeus sanoa mielipiteensä aiheesta, vaikka se ei henkilökohtaisesti heitä kosketakaan. Selvensikö tämä yhtään mitä ajan takaa?

Vertaat siis laitonta tekoa (elinten ostamista pimeiltä markkinoilta, toisin sanoen siis varastettua elintä tai ehkä murhatulta otettua) luovutettujen sukusolujen käyttöön, joka on siis laillista ja vapaaehtoista, johon ei ketään pakoteta eikä murhata. Lähinnä voisit verrata tätä luvoutettujen sukusolujen käyttöä elinsiirtoihin ylipäätään. Eräs sukulaistyttöni odottaa siirtosydäntä. Se on todellinen tragedia. Pitäisin itseäni kammottavana ihmisenä, jos ilmaisisin heille tuomitsevani elinsiirrot ja ajaisin määrätietoisesti lakeja, jotka kieltäisivät tuollaisen "luonnottomuuden", koska elimen saaja ei saa tietää luovuttajan nimeä eikä luovuttaja saajan nimeä. Törkeää, eikö?

Mitä tahansa keinoa ei saa käyttää ongelmien selvittämiseen. Olen siitä kanssasi samaa mieltä. Mutta koska hyväksyn täysin elinsiirrot, hyväksyn myös luovutettujen sukusolujen käytön. Molemmat ovat lääketieteellisiä operaatioita, joissa joidenkin toisten ihmisten osia käytetään paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Luovuttajat ovat ihania ihmisiä! Vastustajat eivät todennäköisesti itse ole koskaan joutuneet elinsiirtoihin tai turvautumaan luovutettuihin sukusoluihin eivätkä siis kykene millään tasolla asiaa ymmärtämään muuten kuin kuvittelemalla siihen jotakin likaista, laitonta, epänormaalia ja luonnotonta. Toivon vain, että tällaisille osuu omalle kohdalle asia. Kipeä kokemus se on katsoa vaikkapa omankin lapsen lapsettomuuskipuilua. Muista kertoa sitten hänelle ylpeänä, että sinä olit yksi niistä, jotka saivat luovutettujen sukusolujen käytön loppumaan...

Vertaat siis laitonta tekoa (elinten ostamista pimeiltä markkinoilta, toisin sanoen siis varastettua elintä tai ehkä murhatulta otettua) luovutettujen sukusolujen käyttöön, joka on siis laillista ja vapaaehtoista, johon ei ketään pakoteta eikä murhata. Lähinnä voisit verrata tätä luvoutettujen sukusolujen käyttöä elinsiirtoihin ylipäätään. Eräs sukulaistyttöni odottaa siirtosydäntä. Se on todellinen tragedia. Pitäisin itseäni kammottavana ihmisenä, jos ilmaisisin heille tuomitsevani elinsiirrot ja ajaisin määrätietoisesti lakeja, jotka kieltäisivät tuollaisen "luonnottomuuden", koska elimen saaja ei saa tietää luovuttajan nimeä eikä luovuttaja saajan nimeä. Törkeää, eikö?

Mitä tahansa keinoa ei saa käyttää ongelmien selvittämiseen. Olen siitä kanssasi samaa mieltä. Mutta koska hyväksyn täysin elinsiirrot, hyväksyn myös luovutettujen sukusolujen käytön. Molemmat ovat lääketieteellisiä operaatioita, joissa joidenkin toisten ihmisten osia käytetään paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Luovuttajat ovat ihania ihmisiä! Vastustajat eivät todennäköisesti itse ole koskaan joutuneet elinsiirtoihin tai turvautumaan luovutettuihin sukusoluihin eivätkä siis kykene millään tasolla asiaa ymmärtämään muuten kuin kuvittelemalla siihen jotakin likaista, laitonta, epänormaalia ja luonnotonta. Toivon vain, että tällaisille osuu omalle kohdalle asia. Kipeä kokemus se on katsoa vaikkapa omankin lapsen lapsettomuuskipuilua. Muista kertoa sitten hänelle ylpeänä, että sinä olit yksi niistä, jotka saivat luovutettujen sukusolujen käytön loppumaan...

Kuten jo sanoin, tuo elinsiirto oli vain nopeasti keksitty esimerkki, ei mikään suora vertaus. Ja kuten kerroin, minulla on erittäin paljon kokemusta lähipiirin rankoista lapsettomuuskokemuksista.

Kannatatko sinä kuolemantuomiota? Jos et, menetkö hekumoimaan esim. lapsensa väkivaltaisesti menettäneille vanhemmille, että sinä olet yksi niistä joiden ansiosta heidän lapsensa raiskannut ja murhannut ihminen ei saa kuolemantuomiota? Yhtä laadukas ja järkevä vertaus kuin sinunkin... Kuvaa hyvin millaiseen tasoon hoitojen kannattajat pystyvät keskusteluissa. Koska asia on niin kipeä ja kaikki kritiikki koetaan henkilökohtaisena loukkauksena, tätä ei pystytä käsittelemään yleiseltä tai lapsen etua koskevalta kannalta ja keskustelu on käytännössä mahdotonta.

Mutta en näe mitään järkeä jatkaa keskustelua tai yrittää selittää, koska olet jo päättänyt että minä olen täysin väärässä ja paha ihminen etkä pysty edes harkitsemaan minun kantani miettimistä. Hyvää jatkoa!

joiden perimästä ei ole tietoa..?!? Voiko tätä samaa kaavaa käyttää kaikessa muussakin? Kaikki kiellot vaan pois, kun joku saattaa niitä rikkoa kuitenkin...