Että mua ärsyttää yksi ihminen! Elopainoa yli 100 kiloa
mutta mitkään laihdutusvinkit karppauksesta raakaruokaan jne ei kelpaa. Haluaa siis olla läski, mikäs siinä. Vaikka väittää et haluaisi laihtua... mutta ei sitten pohjimmiltaan halua, näin olen ymmärtänyt.
Oli lääkärissä jossa sai diaknoosiksi tunnesyöminen, hei ihanko totta? Eli aina kun on kivaa, eli aina, saa sen varjolla vetää öisin vaikka kokonaisen pitsan tai mennä yön auki olevaan mäkkiin?
Eniten vituttaa se, että tää läski ei yhtään ymmärrä jos joku ei sairautensa takia voi lähteä kirppiksiä kiertään tmv.
Kommentit (9)
Miksi sä sen kiloista noin vaahtoat? Huolehdi vain omistasi niin on vähemmän stressiä, kyllä ne siellä lääkärissä sen läskeistä tarpeeksi jauhaa, ei sun tarvi.
Mä en aina oikein jaksa näitä joille toisten kilot ja läskit on niin kauhea paikka.
Miten nää kirppikset ja jonkun sairaudet nyt liiittyi jonkun "diaknosoituun" tunnesyömiseen?
mutta sitten ei saa valittaa muille läskejään eikä niistä johtuvia vaivojaan koko ajan.
Mulla on yksi tuttu, joka on ihan sairaalloisen ylipainoinen. Ainainen ruikutus kuinka on selkä kipeä, polvet kipeät, nyt on sitten todettu diabeteskin. Mitkään neuvot ei kelpaa hänellekään, lääkärin ohjeita ei noudata.
Kaikki muu ruoka on pahaa paitsi sellaiset mitkä sisältää mahdollisimman paljon voita, kermaa, sokeria.
Keitot on pahoja, kala on pahaa, vihannekset ja hedelmät on pahoja, leivästäkin kelpaa vaan ranskis ja vaalea paahtoleipä.
oli joo, mutta jos tyyppi tahtoo laihtua, mut sitten MIKÄÄN neuvo ei kelpaa? Kun se syöminen on niin kivaa kuiteski?
En tajua, tahtoo laihtua koska ymmärtää sen olevan terveydelle hyvä, mut ei tahdokaan koska silloin ei voi muka syödä hyvin?
sanoo tahtovansa laihtua koska tuntee muuten kanssaihmisten tuomitsevan
...jos sinua oikeasti hämää niin kysypä että miksi haluaa laihtua, ehkä ei ole koskaan tätä itseltään kysynyt
siitä tykkää jos joku tuttu alkaa valistamaan mistään asiasta, oli se sitten ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen, lasten kasvatus tms. Jos halua löytyy oikeasti, ottaa itse selvää tai kysyy apua.
Tunnesyömisestä kärsivää on useimmiten turhaa yrittää valistaa järkevästä ruokavaliosta.
Ongelmasta kärsivä varmasti tietää, kuinka tulisi syödä terveellisesti ja vähäenergisesti, mutta ei esimerkiksi elämänkriisiin liittyvien tunnelukkojensa takia pysty siihen.
Nimimerkillä kokemusta on. Siksi se (mahdollisesti?) hyvää tarkoittava valistaminenkin saattaa ärsyttää.
aina kivaa ("Eli aina kun on kivaa, eli aina"), niin anna toisen pitää kivansa ja etsi muuta seuraa. Vai oliko niin, että sinua harmittaa että toisella on "aina kivaa" siksi koska hän on ylipainoinen? Ja mitä ihmettä kirpparikiertelyt tähän liittyvät? Tai mitä toisen sairauden ymmärtäminen tai ei-ymmärtäminen hänen painoonsa liittyvät?