Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka puhutte vain lapsistanne, ystävänne uuvuksiin, huomaatteko itse sitä?
10.02.2011 |
Mulla on yks ystävä, joka ei ikinä ole aloittanut keskustelua mistään muusta kuin lapsistaan tai heihin liittyvistä asioista, sen jälkeen kun esikoisensa sai. Esikoinen nyt 7 v.
Puhuu lasten sairasteluista, nukkumisista, syömisistä, saamistaan rokotteista, sivuvaikutukset, lapsille ostamistaan vaatteista, lasten harrastuksista, lasten kavereista, lasten tekemisistä ja leikeistä yms.
Sitten jos itse yrittää välillä kääntää puheenaihetta johonkin muuhun, esim. maailmalla tapahtuvaan tms. niin ystävä kommentoi korkeintaan yhdellä lauseella ja kääntää taas ihan ilman mitään aasinsiltojakaan jutun takaisin lapsiinsa.
Hyvät äidit, kiinnittäkää pliis huomiota siihen, mitä puhutte kavereillenne. Tottakai lapsistakin saa puhua, mutta yrittäkää välillä puhua jostain muustakin, tai pinnistelkää edes muutama lause siihen ystävän aloittamaan toisen aiheen keskusteluyritykseen...
Välillä olisi myös mukavaa, jos kysyisitte "mitäs sulle kuuluu?" ja ette jättäisi asiaa siihen, heti sen jälkeen kun ystävänne ehtii aloittaa "no mitäs tässä..." vaan antakaa aikaa puhua lause loppuun tai jos tiedätte että hänellä on ollut jokin tietty juttu meneillään, kysykää vaikka että "mitäs siihen projektiin X kuuluu". Tuntuisi joskus mukavalta ja antaisitte itsestänne sellaisen kuvan, että ystävän elämä kiinnostaa myös teitä.
Kommentit (3)
osaan kyllä puhua muustakin mutta kun paljon viettää aikaa kahdestaan lapsen kanssa tai tutussa tai kuten useimmiten melko vieraassa äitiseurassa (esim. puistoissa) niin lapset ovat ns. turvallinen keskusteluaihe.Ja jotenkin lapset puheenaiheena tarttuvat sitten muutenkin mukaan kun ei elämässä oikein muuta tapahdu ja lapsi on tällä hetkellä mukana melkein kaikessa mitä teen.
Kun lapseni oli alle vuoden ikäinen ja sairastellut pitkään niin, etten ollut pitkään aikaan tavannut oikein ketään loukkaantui eräs ystäväni tapaamisessa kun olin puhunut aiheista, jotka eivät häntä tai hänen miesystäväänsä kiinnostaneet. Ovat lapsettomia mutta tuolloin en siis puhunut lapsesta vaan ihan muusta aiheesta. Tuosta kyllä itse pahoitin mieleni tosi pahasti kun sentään yritin jutella jotakin muuta kuin lapsesta tilanteessa, jossa lähinnä vain lapsen sairastelu pyöri mielessä. Tosin ystäväni ei varmasti tätä tajunnut joten sinänsä turhaan pahoitin mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei mulla yksinkertasesti ole mitään muuta mitä elämässä tapahtuisi just nyt. "vauvantuoksuista" arkea 24/7. olen tätä tosin pyytänyt jo kavereiltani anteeksi, etten vaan osaa oikeen puhua muusta kuin meidän "panupetterin" sinapista.
Alue: Aihe vapaa
Ja syy on pääasiassa se, että olen lapsen kanssa kotona, aina yksin. Kun sitten lopulta tapaan jonkun ihmisen, niin puhun, puhun ja puhun, kun on kerrankin kuuntelija.
Jälkikäteen on aina kurja olo, kun tajuan olleeni epäkohtelias ja epähuomaavainen. Minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla ystävienkin kuulumisia, mutta jotenkin se pato vaan purkautuu kerralla...
Anteeksi.