Lue keskustelun säännöt.
miten tämä sekundaarinen lapsettomuus voi ollakin näin raskasta
10.02.2011 |
samalla tuntuu, että ei saisi surra, koska minulla on sentään maailman ihanin esikoinen!
silti hirveä pettymys joka kuukausi ja vielä kamalampaa kertoa uutiset miehelle. Ei hän ole minua koskaan syyttänyt, enemmänkin itseään ('vitsillä' heittää et joko hänen spermansa on vanhentunutta yms. kun on mua pari vuotta vanhempi), mutta silti tosi ikävää joutua aina tuottamaan pettymys kertomalla, että ei taaskaan tärpännyt.
Tutkimuksissa ei vielä olla käyty. Edellisessä synnytyksessä ei tapahtunut mitään poikkeavaa, mikä olisi vaurioittanut paikkoja.
Kommentit (9)
5 vuotta, joten tiedän tunteen. Esikoinen tärppäsi ekalla yritämällä ja toista tehtiinkin sitten 5 vuotta ja lopuksi hedelmöityshoidoilla saatiin ihana toinen lapsi. Minä surin joka kuukausi sitä, että sisarusten ikäero kasvaa ja kasvaa, jos toinen joskus syntyy. Ovat nyt iältään 8 ja 3 ja ovat todella hyvät ystävät.
Käykää ihmeessä tutkimassa, että kaikki on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliset tulivat maksimissaan neljän kuukauden yrittämisen tuloksena.
Pääset aimo askeleen eteenpäin, kun annat itsellesi luvan surra etkä mieti tuota kiitollisuussoopaa esikoisesta. Kyseessä on sinun surusi ja sinun elämäsi eikä sinun silloin tarvitse miettiä, kuinka monella muulla on elämä huonommin.
Käy gynekologilla. Monesti sekundäärinen lapsettomuus on ratkaistavissa lääkkeillä, mutta hoitoon ei vain hakeuduta, kun ei sen esikoisen suhteenkaan ollut vaikeuksia...
Itselläni on kaksi lasta lapsettomuushoidoilla. Lapsettomuuden syytä ei tiedetä. Kolmannesta haaveilen ja kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä siitä, että olen jo kaksi saanut, kun niin moni ei ole saanut yhtäkään. Minulla on oikeus siihen kolmanteen siinä missä kellä tahansa muullakin!
Reilun puolen vuoden yrityksen jälkeen kävin gynellä ja sain hormonitoimintaa tasapainottavia lääkkeitä. Sit tärppäs 4-5 kuukaudessa!
Käy ihmeessä näytillä, voi olla tosi helppokin homma järjestää.
Jospa sitä aloittaisi perus-gyneltä ja siitä sitten tarvittaessa eteenpäin. Mulla ei ole mitään hoitoja vastaan, jotenkin vaan on tuntunut, että stressaanko vaan asiasta liikaa. Nyt on se vuosi yrittämistä takana.
Minäkin suren kauheasti tuota lasten ikäeroa, koska ensin pitkitimme sitä ehkäisemällä, kun oli muuttoa, työjuttuja, lomamatkaa yms. Ja nyt tietenkin harmittelen, että emme aloittaneet yrittää aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että rasittaa. Meillä on mennyt jo melkein 3 vuotta ja mitään ei tapahdu, siis ei mitään. Nyt odotellaan IVF-hoitoja, mutta kyllä toivo on jo vähän mennyt.
Aika surulliselta tuntuu. ja rasittaa.
alkututkimuksiin kannattaa mennä. Muuten tuntuu kyllä, että oltaisiin oltu paljon onnellisempia, jos ei oltaisi menty hoitoihin. Nyt tuntuu vaikealta lopettaa
Meillä meni 4,5 vuotta, kunnes viimein hakeuduimme tutkimuksiin, ja syy selvisi ihan perustutkimuksissa. Asia hoidettiin kuntoon, ja raskaus alkoi heti. Kaikille ei tietenkään käy näin onnellisesti, mutta kannattaa tosiaan aloittaa tutkimukset. Joskus se syy on helposti paikannettavissa, ja jos ei ole, sitten mennään tutkimuksissa eteenpäin aina hoitoihin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin: Esikkoa yritettiin 1v4kk, jonka aikana 2 keskenmenoa. Juuri olimme menossa hoitoihin kun tärppäsi. Toista ollaan yritetty yli vuosi ja nyt Tammikuun alussa mies testattiin ja hänestä löytyi vika. Simpat niin huonoja, että ens kiertoon tehdään heti IVF/ICSI, yksi inssi tehdin ed. kiertoon, ennen kun saatiin perusteelliset tulokset..ei tullut siis siitä tulosta.
Itseäni vähän kummastuttaa, miksi ihmiset pitkittävät tutkimuksiin menoa kun on jotain vialla.