Pitäisikö antaa naisen tutustua lapsiini?
Lähtökohtaisesti tein sellaisen ratkaisun, että en anna uuden naisen lainkaan tutustua lapsiini. Erotan siis vanhemmuuden ja parisuhteen toisistaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lapset ovat kotona, omistaudun täysin tälle vanhemmuudelle. Ja silloin kun lapset ovat äidillään, niin "säätäisin" sitten naisen kanssa, mitä huvittaa.(jos sattuu huvittamaan) Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että lapset voisivat olla äidillään yhden vuorokauden viikossa. Jos hommat siellä päässä alkavat sujua, niin jopa koko viikonlopun.
Nyt minulla on sitten nainen, joka on umpirakastunut minuun ja on ilmeisesti valmis tekemään mitä tahansa saadakseen minut vakikumppanikseen. Ja vaikka suhde on kovasti alussa, niin hän haluaisi kovasti tutustua lapsiini. On työnsä puolesta lasten kanssa tekemisissä ja luulen, että hän haluaa näyttää minulle, että pärjäisi kyllä lasteni kanssa. Hän toki ymmärtää, että minun sydämeni asuu lapsissa.
Nyt sitten mietin, että annanko hänen tavata lapseni? Hän hankki liput sellaiseen lastentapahtumaan ja haluaisi, että menisimme sinne yhdessä ja lapset "etäisesti" näkisivät hänet. Ja toisin päin.
Mietiin, että onko tässä mitään järkeä? Päästää naista arkeni puolelle? Kun minun arkeni on tarkasti jäsentynyt, elän kuin munkki jesuiittaluostarissa. Aamulla tarhaan jne. tätä rataa. Lisäksi pienin on vielä symbioosissa mun kaa. Tarkoittaa siis sitä, että jos on sekä lapset että nainen. Niin nainen jää aika tavalla mitään huomiota vaille. Koska priorisoin lapset aina kaiken edelle. Avioerokin johtui vain lapsista, äidin kyvyttömyydestä kotileikkeihin. Edes rakkaus ei loppunut tai seksi. Tämän takia asia huolestuttaa minua...
Kommentit (16)
kuulostat itse liian riippuvaiselta lapsistasi. Hellitä vähän, elä normaalin aikuisen elämää, johon kuuluu myös ihmissuhteet muiden aikuisten kanssa.
on avioeroperheen lapsi. Kuulostat hyvältä isältä! Tuo kolmosen kommentti on mielestäni älytön! Jos lapsilta puuttuu kunnollinen äiti, on isän omistauduttava lapsille, etenkin kun ne ovat pieniä, niin kuin oletin tässä tapauksessa olevan.
...tähän naiseen. Totta kai olen. Mutta en haluaisi pitää kamalaa kiirettä. Asiat sujuisivat näinkin. Ja pelkään, että naissuhteelta menisi pohjaa pois, koska jos nainen tunkee arkeeni, niin hänen voisi olla järkyttävää todeta, kuinka kiinni lapset ovat minussa ja minä heissä. Väliin ei mahtunut edes lasten biologinen äiti, jäi kokonaan ulkopuolelle minun ja lasten muodostamasta kuviosta.
...niin olen kokenut asian juuri näin, että minun on omistauduttava lapsille. Minun on sääli lapsia, kun heillä ei ole normaali äiti. Ja tiedostan kyllä, että olen liian riippuvainen lapsistani.
Olen koettanut lähteä purkamaan symbioosia pikku hiljaa, siihen ei ole oikeasti enää tarvetta. Ja säälistä lapsia kohtaan olen myös turhan "löysä" lasten suhteen, annan liian paljon anteeksi ja sallin liian paljon. Mikä myöskään ei ole hyvä juttu.
lapsille ystävänäsi, jolloin hän voisi edes joskus viettää teitin kans aikaa...? Ei sitä naistakaan nyt kannat ihan ulkpuoliseksi jättää, jos tosiaan haluat jotain enemmän kuin huvia suhteeltanne...
suhde lasten äidin kanssa on kaatunut siihen, että isä sairaalloisen kiinni ja riippuvainen lapsistaan, niin eihän se isä hyvä isä ole. Itsekin sanoi, että niin symbioosissa että edes lasten äiti ei mahtunut väliin. Se ei ole normaali suhden lapsen ja vanhemman välillä sillon. Hoitoon ja nopeasti, ennen kuin lapset kasvavat kieroon. - 2 - joka on ehjästä perheestä jossa kumpikaan vanhempi ei ollut tarkertunut lapseen ja molemmalla vanhemmalla oli tilaa olla lapsen kanssa
Mutta sanon, että älä silti vielä esittele naisystävällesi lapsia. Ja yritä muutenkin saan tuo symbioosi lapsiisi jotenkin hellittämään, jos se todellakin on kuvailemasi kaltaista eikä sitä että olet narsistinen persoona.
...olla lastensa kanssa. Hän oli kerta kaikkiaan kokonaan poissa kuviosta. Alun perin olisi ollut toki tilaa. Mutta äiti ei lunastanut paikkaansa, mistä olen hänelle katkera.
Jonkunhan täytyy ottaa vastuu asioista ja minä otin. Luulen, että on liioiteltua puhua sairaalloisesta suhteesta lapsiin. Jonkun on kehtoa keinutettava, jos äiti häipyy lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, ei sinne kotiin ketään ilmestynyt auttamaan. Oli vain minä.
Mutta kyllä monella naisyh:lla on paljon terveempi suhde lapsiinsa kuin mitä sinulla on kuvailemasi perusteella.
Hoitoa tarvitset, kuten lapsesikin.
...psykologian muotitermi. Jota täälläkin viljellään paljon, vaikka sillä on täysin oma tarkka merkityksensä. Näin käytettynä se on kuin ampuisi haulikolla joka suuntaan. Se ei selitä enää mitään.
Ei, en minä ole narsisti. Päin vastoin. Itse asiassa minulla on vaikeuksia ajatella itseäni. Että minä haluaisin jotain. Minulla on ollut vaikea olla ilman lapsia,kun ovat olleet äidillään. Tähän on kyllä sellainen peruste, että äitinsä ei erityisesti ole kunnostautunut lastenhoidossa missään vaiheessa. Pelkään, että miten pärjää lasten kaa?
No lähinnä pisti silmään se että hän on niin innostuneesti tulossa teidän perhekuvioonne ja osti liput lastentapahtumaan. Kaunis ajatus mutta on varmaankin siirto jonka sinä teet, ei hän. Sinä ja lapset olette perhe ja sinä olet heistä vastuussa. Naisystäväsi voi olla erittäinkin hyvä äitipuoli lapsille mutta koska olet itse epävarma, mieti vielä. Tosin tuli aika symbioottinen kuva minullekin - jossain vaiheessa lapset kasvavat omille teilleen ja voit huomata jääneesi yksin. Voithan esitellä hänet ystävänä. Itse tein ammoin sen päätöksen eron jälkeen etten ota ketään MEILLE ennen kuin olen ihan satavarma että tämä on se juttu. Jotain seurustelusuhteita on ollut, ei tosin lasten ollessa pieniä. Olen myös lapsille avoimesti kertonut jos minulla on joku, ja esitellyt heidät ihan normaalin sosiaalisen kanssakäymisen merkeissä. Itse en ole pitänyt laisinkaan siitä että joku tulee "leikkimään kotia" tai perhettä kanssamme tai järjestelee tapahtumia puolestamme ellei oikeasti olla niin tiiviisti jo yhdessä että toisella on varaa tehdä niin. Ja toistaiseksi olemme yhä lasten kanssa näin, keskenämme, ja hyvin menee. Muista kuitenkin että lapsilla on oma elämänsä ja sinulla omasi, sen perhekuvion ulkopuolella. Riittää kun olet hyvä isä, sinun ei tarvitse yrittää korvata äitiä. Jos et edelleenkään tiedä mitä tehdä, anna naisystävälle mahdollisuus ja katso miten hän ja lapset tulevat juttuun.
jutellut näistä fiiliksistäsi tämän naisen kanssa? Miten hän ymmärtää?
ihastunut naiseen, ainakaan niin paljon kuin nainen sinuun. Ei hyvä lähtökohta suhteelle.
Miten minusta tuntuu kuin olisin lukenut viime viikolla tämän saman jutun täältä naisnäkökulmasta kirjoitettuna?
Miten minusta tuntuu kuin olisin lukenut viime viikolla tämän saman jutun täältä naisnäkökulmasta kirjoitettuna?
et itse vaikuta kovin innostuneelta tästä naisesta. Esittele hänet vasta sitten, kun uskot, että teidän suhteenne tulee jatkumaan pitkään. Lapsiparat eivät tarvitse mitään naisystävää sekoittamaan hyvää arkeanne. Keskity nyt juuri siihen, mihin sinun tuleekin, eli olemaan hyvä isä! Siltä ainakin kuulostat.