Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka usein miehesi sanoo rakastavansa sinua?

Vierailija
10.02.2011 |

-lähes päivittäin sanoo tai laittaa tekstarilla.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnellisia ollaan silti.

Vierailija
22/25 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mie myös kuúlun niihin joille sanotaan tosi monesti päivässä ja itse paljon harvemmin...10v yhdessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli vastaus kysymykseen: ei koskaan.

Vierailija
24/25 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli vastaus kysymykseen: ei koskaan.

täällä tosin vasta 8 vuotta:D

Vierailija
25/25 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

nukkumaan mennessä, mutta itse luulen, että se on vain jäänyt tapa. Missään muissa tilanteissa hän ei sitä koskaan sano enää nykyään, joskus aikaan ennen lasten syntymää sanoikin vielä. Yhdessä on oltu 6v, ensimmäinen lapsemme syntyi 5v sitten.



Minä kyllä sanon aika ajoin, toki myös iltaisin, mutta muutenkin. Mies vastaa näihin, että "Mph". Ajoittain myös keskustellaan siitä, että näkyykö rakkaus meillä teoissa - minä osoitan rakkauttani (omasta mielestäni) ostamalla silloin tällöin yllätyslahjoja, muistamalla miehen juhlapäivät (synttärit, hääpäivä, isänpäivä, joulu), tekemällä joskus ruokia, joista tiedän miehen tykkäävän. Mies myöntää nämä kyllä rakkaudenosoituksiksi, ja varsinainen ongelma onkin se, että minä puolestani en koe mitenkään erityisiksi rakkaudenosoituksiksi niitä tapoja, joita mies itse nimeää tavoikseen osoittaa rakkauttaan. Tapoja on kaksi: mies kaataa mulle kahvin kuppiin samalla kun ottaa itselleen, ja ottaa joskus lauantaisin lapset mukaansa kun käy kaupassa. Minusta molemmat on lähinnä huomaavaisuutta, joka taas ei rakkaudesta kerro yhtään mitään. Minäkin kaadan töissä kahvin kuppiin kollegalle, jos hän on kahvilla samaan aikaan, vaikken nyt sanottavammin kollegaani rakastakaan.



Mutta kai tässäkin sitten jotain pohojalaasta verta on tässä miehessä (vaikkei sukukirjojen mukaan pitäisi olla kuin lappalaista ja karjalaista), kun ei tosiaan liikoja tunteistaan lätise. Mies työskentelee kulttuurialalla, ja osallistui jokin aika sitten koulutukseen/seminaariin/tmv., jossa käsiteltiin kulttuurin herättämiä tunteita asiakkaissa, ja osallistujat olivat saaneet tehtäväksi kirjoittaa ylös omista voimakkaimmista tunnekokemuksistaan. Mies mainitsi tästä tehtävästä mulle ohimennen, vähän sellaiseen sävyyn, että hänelle kyseessä oli täysin hälläväliä-juttu. No, tänä aamuna siivotessani löysin sohvan alta taitellun paperiarkin, ja tietysti avasin sen nähdäkseni onko se joku tyttäreni eskariviesti, kuopuksen piirustus vai kenties joku mainos. Sepä olikin tämä mainittu tehtävä, jossa mies selosti todella kauniilla kielellä siitä, miten lasten syntymät ovat olleet hänelle suuria, tärkeitä ja merkittäviä tunnekokemuksia, kuvaili varsin yksityiskohtaisesti rakkauttaan ja kiitollisuuttaan vastasyntyneitä lapsiaan kohtaan sekä lapset synnyttänyttä naista eli vaimoaan eli minua kohtaan. Olin aivan hoomoilasena kun luin tuota tekstiä - mitä hittoa? Mies ei ole koskaan sanallakaan maininnut mitään tällaisista kokemuksista lasten syntymien kohdalla, minä päinvastoin olen kuvitellut ettei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaa olla paikalla edes! Itseäni lähinnä mietityttää se, että minkälainen tämä suhde edes on, jos toinen osapuoli ei edes tuollaisista asioista mitään mainitse... Miehelle en ole edes sanonut, että löysin tehtävän ja luin sen, koska en tiedä miten ottaisin asian esille.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi kuusi