Lapsen puhumattomuus masentaa

Nykyään käy kielikoulua ja räpättää kahdella kielellä...

meillä poika rupesi puhumaan vasta 2,5vuotiaana ja nyt 3,5vuotiaana puhuu jo todella hyvin. Kyllä me yritettiin saada häntä innostumaan puhumaan mutta nauroi vaan. Olihan se aika omituista, kun isosisko puhua pälpätti jo vuoden ikäisenä. Onko teidän lapsi kenties kovinkin kova menemään ja oppinut kävelemään kovinkin aikaisin? Meillä nimittäin pojan kanssa oli juuri näin kun taas isosisko oli todella varovainen ja uskalsi esim. kävellä tuetta vasta 13kk:n ikäisenä.

Meidän poika on kaksi viikkoa päälle 2 vuotta eikä sano vielä mitään sanoja. Isänsä on ollut myös pitkään puhumatta. Omaa juttelua kyllä tulee, mutta myös aika "suppea sanavarasto" on myös sillä puolella :) Kyllähän sitä monessa mielessä pääsisi helpommalla, jos toinen puhuisi jo, mutta maltti on valttia. Kyllä se sieltä vielä tulee se puhe! Tuo on jo hyvä, että osoittaa kuvia ja sanoo äittä tarkoittaen sillä jotain :)



Neuvolassa sanottiin, että jos 2,5 vuotiaana ei vielä puhu, niin sitten puheterapiaa. Mutta olen kuullut monista lapsista, jotka myöhään aloittavat puhumisen, niin puheen kehitys on nopeampaa eli aika pian saattavat puhua kokonaisia lauseitakin.



Tsemppiä!

sit kun lapsi on 2v eikä osaa muutamakaan sanaa voit palata asiaan. Ymmärtääkö lapsi puhetta? Mulla 3 lasta joista yksikään ei tuossa iässä ole puhunut vielä kuin sanan tai pari. Nyt mun 1v8kk tyttö alkanut ihan yhtäkkiä muodostaa sanoja vaikka mitä...se tulee monesti sit yhtäkkiä.

Meillä on juuri näin, että poika on lähtenyt kävelemään 9,5 kk:n ikäisenä ja on aina ollut kova kiipeilemään, juoksemaan ym. Eikä ole kovin kiinnostunut ollut esim kirjoista. Nyt kaksivuotiaana on alkanut tehdä palapeliä ja paria kirjaa tutkia. Paremmin on myös alkanut kuuntelemaan ja tottelemaan pyyntöjä. Välillä pojan ilmeestä näkee, että kohta tulee jotain sanottavaa, mutta ei sitten kuitenkaan yhteistä kieltä :)



Eikä sillä loppujen lopuksi ole merkitystä kovin, jos on isosisar "mallia antamassa". Tiedän kanssa muutamia, jotka eivät silti puhu, vaikka kotona enemmän varmasti kuulee puhetta, kun on toinenkin lapsi. Itse olen ollut kotona esikoispojan kanssa eikä nyt koko aikaa tule puhuttua, mutta vauvasta asti olen kuitenkin koko ajan selittänyt, mitä tapashtuu ja yrittänyt nimetä asioita ym ym. Ehkäpä ne kuitenkin ovat aivoihin tallentuneet, vaikkei vielä ole itse tuottanut sitä puhetta.

vaikka kuunteli jatkuvasti isosiskon löpinää.On edelleen enemmän kuuntelija kuin höpöttäjä :) toisilla vaan ei ole niinpaljon asiaa!