Mitä sinulle tapahtui kun OLIT 37-vuotias

Täyttäessäni 37 olin kolmannen lapsen kanssa kotona ensin äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla. Töissä vakituinen paikkani muuttui viraksi ja palasin töihin syksyllä. Odotin jo siinä vaiheessa neljättä lasta. Raskauden alku oli huomattavasti helpompi kuin aikaisemmilla kerrroilla. Menin naimisiin kolmannen ja tämän neljännen lapsen isän kanssa. (Olen ollut naimisissa aikaisemminkin ja eronnut muutama vuosi sitten.) Muutimme asunnosta toiseen, mutta päätimme, että emme osta omakotitaloa Vantaalta vaan pysymme vuokralla Helsingin kantakaupungissa. Nyt olen taas äitiyslomalla. En olisi ikinä uskonut, että minä olen vielä tämän ikäisenä pienten lasten äiti. Ikäkriisi ei vaivaa kuin siinä kohtaa, kun ajattelee, kuinka vanha on 20 vuoden päästä.

Nuorimmat lapset oli siis 4v ja 6v, esikoinen 12v.

Oltiin juuri muutettu tähän taloon. Helmikuussa sain keskenmenon kierukkaraskaudesta, oli kohdunulkoinen.

Ai joo, sain potkut työpaikasta, jossa olin ollut 17 v. Mut sehän yleensä on vaan onni, kuten munkin tapauksessa oli.

Olisin kauemminkin ollut työttömänä, vaan minkäs teki.



Sama tosin taitaa olla edessä taas, kun palaan töihin äippälomalta elokuussa eli saan alkaa kattella uutta työpaikkaa.

vähää aiemmin, käytin häntä puheterapeutilla, oli jo selkiintymisvaihe siitä, että hänellä oli todettu autistiset piirteet, puuhailin päivisin tokan lapsen kanssa ja hain esikoista tarhasta. Sain inhonaapurin, joka valitti lasten jalkojen äänistä, eikä mitenkään kivasti, vaan lähinnä hakkaamalla omaa kattoaan eli meidän lattiaa. Se oli viimeinen pisara kaikkeen huoleen ja elämän vaikeuteen. Silti jaksoin ja sitten 38v. muutettiin ja onneksi muutettiin, parempi asunto, parempi ympäristö ja parempi koulu, mutta aikaa meni ennen kuin ahdistus tuosta naapurista hälveni. Vieläkin jos ihan yllättäen joku soittaa ovikelloa, saattaa eka ajatus olla, ei kai joku tule valittamaan. Ei ole koskaan tullut muuton jälkeen, onneksi.

37-vuotispäivääni, joten vauvaa hoidin sinä vuonna. Ja sinä kesänä maalasin talomme, vauvan päiväunien aikana. Tuli kiipeltyä telineitä pitkin satoja kertoja ylös-alas kun piti välillä käydä heiluttelemassa vaunuja.

Lapset jo tehty, pitkä liitto mieheni kanssa jatkuu, talo ja autot, sekä lemmikki löytyneet jo ennen tuota aikaa ja sama työpaikka kuin aikaisemminkin.



Aika menee töissä, lasten harrastuksissa ja kavereita näen lenkillä. Mitään uutta ei ole tullut tai aloitettua, eikä mitään vanhaa ole jäänyt pois.



Tasaista, ihan normaalia arkea tähän asti- ja hyvä niin:)

Se vuosi meni kyllä sumussa. Kauhea vuosi, lapsille sekä itselle.



Onneksi siitä on jo 5 vuotta, nyt asiat ovat hyvin.

Rakastuin itseäni kahdeksan vuotta nuorempaan mieheen.