Isä kuuluu kirkkoon, äiti ei.

Jos isä kuuluu kirkkoon, lapsen voi kastaa ihan "suoraan". Paitsi jos ette ole naimisissa. Silloin täytyy ensin tehdä isyystunnustus.

mutta ei ole noin vaikeaa. Soitatte siihen miehen seurakuntaan ja kerrotte tilanteen. Hoitavat asian ja neuvovat, mitä teette sille lapulle, jonka saatte postissa (ilmoitus maistraattiin). Ekan lapsen kohdalla pappi vei sen mukanaan ja tokan lapsen kohdalla piti itse lähettää, kunhan pappi siihen jotain täytti.



Eli yhteys seurakuntaan, ja ongelma hoidettu!

Mutta tosiaan isyys täytyy olla selvä, (jollette ole naimisissa).

Ei kai kukaan kasta lastaan johonkin seurakuntaan ISOVANHEMPIEN toiveesta?? Itse en ainakaan koskaan kirkkoon kuulumattomana tekisi noin. Annan ennemmin lapsen itse valita sitten kun on ikää ja järkeä päässä sen verran että osaa sanoa kiinnostaako vai ei.

Ihan normaalilla tavalla kaste hoituu.

Meillä oli tuollainen tilanne, tosin siitä on jo aikaa. Silloin minä täytin paperin, jossa suostuin siihen, että lapsi noudattaa isänsä uskoa tmsn. Joka tapauksessa minulta pyydettiin asiaan kirjallisesti suostumus ja lapsi merkittiin seurakunnan rekisteriin ja kastettiin vaikka itse olin väestörekisterissä.

En siis asioinut nimiasioissa maistraatissa vaan kun kun kasteajasta sovittiin niin tuolla paperilla lapsi vaihtoi rekisteriä.

kiitos teille. Juu ja naimisissa ollaan.



ja vitoselle: siis mut on myöskin kastettu ja mun mielestä ei siitä lapselle ole myöskään haittaa.

Ihan sen puolesta myöskin voisin kastaa, että jos lapseni haluaa mennä ripille, niin ei tarvitse sitten enään kastetta suorittaa. Ja Eroaminenhan on helppoa. Itse olen eronnut 10v sitten.



Ja jos sillä kasteella vältän hirmuiset tappelut ja mulla kun sillä ei ole niin väliä, niin olen todennut,että näin taitaa olla paras

Ja jos sillä kasteella vältän hirmuiset tappelut ja mulla kun sillä ei ole niin väliä, niin olen todennut,että näin taitaa olla paras

Näin helpolla ihmiset myyvät periaatteensa. :) Isovanhemmat ohjaavat varmaan lapsesi elämän muutenkin kovalla kädellä kun huomaavat että miniä elää noin heidän pelossa.

Itse en tajua että millaiset isovanhemmat ovat edes kyseessä kun kokevat voivansa puuttua tuollaiseen asiaan, joka ei heille kuulu. Ei voi kuin huokaista helpotuksesta että omat appivanhemmat tajuavat mihin raja vedetään.

Esittäneet toiveensa. Ja mieheni kuuluu kirkkoon, miksi siis ainoastaa minun pitäisi saada tahto läpi?



Ja päätöstä ei ole vielä lyöty lukkoon, koska lapsi sytyy vasta elokuussa. kunhan kyselin neuvoa, miten toimia.