Oletteko korkeammin koulutettuja kuin miehenne?

eli kumpikin on suorittanut maisterin tutkinnon. Mieheni tienaa kaksi kertaa sen minkä minä, mutta verotus hoitaa, että käteen jää suurin piirtein yhtä paljon kummallakin. MUTTA en ikinä voisi olla itseäni kouluttamattomamman miehen kanssa. Äly korreloi mielestäni koulutuksen kanssa. En tunne yhtään oikeasti viisasta duunaria.

Mun mies tienaa tuplasti sen minkä mä ja kyllä sillä käteenkin jää paljon enemmän. Yhteiset rahat, joten samaan pussiin menee kaikki, mutta ei tosiaan verotus tasaa meidän tuloja niin, että molemmille jäisi sama. Onko teidän veroprosentit päin prinkkalaa vai miksi noin?

Eipä arjessa huomaa, mikä koulutus on kullakin. Edellinen mies oli akateeminen, mitä en ainakaan miehen älyssä, järjessä tai käytännöllisyydessä huomannut. Ei se koulutus mitään merkitse vaan se, kohtaako kemiat :)

eli kumpikin on suorittanut maisterin tutkinnon. Mieheni tienaa kaksi kertaa sen minkä minä, mutta verotus hoitaa, että käteen jää suurin piirtein yhtä paljon kummallakin. MUTTA en ikinä voisi olla itseäni kouluttamattomamman miehen kanssa. Äly korreloi mielestäni koulutuksen kanssa. En tunne yhtään oikeasti viisasta duunaria.

Mun mies tienaa tuplasti sen minkä mä ja kyllä sillä käteenkin jää paljon enemmän. Yhteiset rahat, joten samaan pussiin menee kaikki, mutta ei tosiaan verotus tasaa meidän tuloja niin, että molemmille jäisi sama. Onko teidän veroprosentit päin prinkkalaa vai miksi noin?

siksikään, että niiden tunteminen kuuluu minun alaani. Saan käteen 2100 ja mies 2400. Bruttopalkkojen eroa on kuitenkin 1500. Minä saan matkavähennyksiä, mutta mies puolestaan ottaa asunnon verovähennyksen. Kun minulle tilille tulevat myös lapsilisät. Kummankin tile rapsahtaa yhtä paljon kuussa.

ja minä opiskelin yliopistolla. Miehen palkka on paljon parempi kuin minun.

vaan meilla on sama koulutus, jopa samasta opinahjosta, molemmat vaitelleita.

Olen koulutetumpi kuin mieheni. Itse ylempi korkeakoulututkinto, miehellä ihan opistotutkinto.



Mutta sen palkalla elätetään koko meidän perhe, minä siis vain satunnaisesti töitä tekevä kotirouva.

vaan meilla on sama koulutus, jopa samasta opinahjosta, molemmat vaitelleita.

mulla on kylla parempi palkka kuin miehella, nykyaan saan kateen liki 2x sen mita han; hanta se kylla vahan harmittaa... Mulle ihan sama.

Mieheni on sekä "kirjaviisas" että käsistään kätevä - aika ihannekombinaatio :)

molemmat ollaan maistereita (eri aloilta), mies tienaa jonkin verran enemmän kuin minä.

molemmilla on tällä hetkellä sama koulutus (yo-merkonomi, se vanha opistotutkinto) mutta kunhan saan vielä ehkä reilun vuoden rypistettyä niin sitten olen. Mutta ihan vain hitusen korkeammin koulutettu, opiskelen AMK-tutkintoa.

tohtori, mies ammattikoululun käynyt. Tosin hänellä hyvä yleissivistys ja on muutenkin kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Hän vain aikanaan päätyi menemään töihin kouluttautumisen sijaan.

Silti miehelläni on alaisia, suurempi palkka ja vastuu omasta firmasta. Kaikki on niin suhteellista.

ja ennen kaikkea lyhyemmässä ajassa kuin mieheni. Miehellä meni 10 vuotta lukion jälkeen, ennenkuin löysi sellaisen alan, jota halusi opiskella ja jota motivoitui opiskelemaan eikä keskeyttänyt ensimmäisen tai toisen opintovuoden aikana. Hän on 30-vuotias, kun saa ensimmäisen tutkintonsa suoritettua tämän kevään lopulla. Minä olin 23, silloin viitisen vuotta sitten. Molemmilla siis on amk-koulutus, vieläpä samasta opinahjosta, joskin eri aloilta. Töissä ollaan jatkuvasti yhteistyössä, koska tämä nyt on sen verran pieni kaupunki, että piiri pieni pyörii näillä meidän aloilla, jotka vielä risteävät melkoisesti jatkuvasti ja toistuvasti. No, lisäksi mulla on sellaisia kurssimuotoisia koulutuksia, kuten hygieniapassi, EA-koulutukset, järjestyksenvalvojakoulutus sekä monen monta ohjaajuuteen liittyvää koulutusta, joista on hyötyä työssäni, mutta näitä ei ole miehelläni. Osasta niistä varmaan olisi hänellekin hyötyä.



Joskus mulle on ollut vaikeaa käsittää, miten mies voi olla niin päämäärätön, en siis voi tajuta, miten hän voi sietää sellaista olotilaa. Minä en voi kuvitella itseäni sellaiseen hetkeen tai olotilaan, jolloin mulla ei olisi selvät sävelet sen suhteen, mitä olen tekemässä, miksi ja mihin pyrin. Itse koulutuksen tasolla ei siis ole mulle merkitystä, vaan pointti on ollut siinä, että jokin koulutus on oltava, koska pitkälti nykyinen työmarkkinajärjestelmä perustuu sille, että työntekijät on koulutettu työhönsä. Miehestä en tiedä, on tuo joskus mutissut, että onhan tässä aikaa kulunut ja olihan se jo aikakin saada se tutkintokin, ja jotain joskus ynissyt mun määrätietoisuudestani, muttei sinänsä kaiketi ole mikään ongelma hänellekään. Palkkajutuista en edes tiedä, en tiedä mieheni palkkatulojen määrää (ei ole tullut kysyttyä). Tiedän kyllä palkkataulukkojen perusteella, että mieheni on paremmin palkattu kuin minä, mutta toistaiseksi hän tekee opintojen ohella osa-aikatöitä, joten kaiketi saa vielä vähemmän palkkaa kuin minä.