Lue keskustelun säännöt.
Mitä te teette kun lapsi ei tykkää ruoasta eikä halua syödä sitä?
08.02.2011 |
Toistaiseksi meillä on pärjätty hyvin purkkiruoalla, joista lapsi tykkää. Mutta minua hirvittää lämpimään ruokaan siirtyminen. Olen tosi huono laittamaan ruokaa enkä monesti tykkää edes omista keitoksistani! Miten ihmeessä saan lapsen syömään kotiruokaa, joka on yäk niin pahaa omasta mielestänikin? Mies ei ikinä valita vaan syö hyvällä ruokahalulla. Hän ei kyllä osaa laittaa ruokaa sen paremmin kuin minäkään. En tiedä onko ruokahalu perinnöllinen vai opittu juttu. En ole koskaan ollut mikään anorektikko, mutta olen aika hoikka, kun ruoka ei pahemmin maistu. Pitääkö lapsi opettaa (ja pakottaa) syömään erilaisia makuja, siitä huolimatta että olen hänen kanssaan samaa mielä että ruoka on pahaa?
Kommentit (9)
ja erilaisiin ruokiin. Se on peruslähtökohta. Hän voi sitten itse aikanaan päättää, ryhtyykö yhtä nirsoksi kuin äitinsä. Mutta olisi sääli, jos et edes soisi hänelle mahdollisuutta tutustua makujen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi ei tykkää ruuasta hänen tarvii syödä sitä vain vähän. Saatan antaa lsiäksi leipää.
eikä tule välipaloja, voileipiä tms jollei syö aterialla mitään.
Suosittelen opettelemaan sitä ruuanlaittoa, osta joku peruskeittokirja jossa on seikkaperäiset ohjeet. Se ei ole vaikeaa, kyse on muutamasta perusjutusta, kun ne hallitsee, pystyy laittamaan hyvää kotiruokaa. Opettele tekemään esim. makaronilaatikko, jauhelihakeitto, pari pastakastiketta, uunikalaa.
Monestihan sanotaan, että vaatii sen 10 maistelukertaa ennen kuin johonkin makuun tottuu.
Meillä ainakin ruoka laitetaan lapsen lautaselle, jos alkaa vikisemään, että ei tykkää esim. jostain kasviksesta, niin sanon, että siirtää sen lautasen reunalle ja syö muuta.
Lapsi usein esim. pyytää saada tomaattia, vaikka ei sitä tähän mennessä ole sitten kuitenkaan syönyt. Tarjoan kuitenkin, kun ei sitä koskaan tiedä mikä päivä se alkaakin maistua.
enkä tykännyt (enkä syönyt useinkaan) niitä omia keitoksiani. Mutta nirsoksi mua ei koskaan kukaan ole sanonut. Lapset söivät silti niitä mun laittamiani ruokia, lapsethan yleensä syö sitä mihin ne tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia syömään ruokaa. Pääasia on, että syövät edes jotain.
Meidän 13 v ei jossain vaiheessa tullu ikinä ees ruokapöytään. Kun ei syöny, niin ei syöny. Sama on tällä hetkellä 6 vuotiaan kanssa. Eipä tuota ruokapöydässä paljon näy.
Nykyään tämä 13 v syö kyllä kuin mies konsanaan ja ihan kaikkia ruokia.
NicoPetterille ja JessicaJannicalle vain niitä ruokia joista he pitävät eli nakkeja ja perunamuusia tai nakkeja ja ranskalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on semmoinen periaate, että kaikkea maistetaan, mutta kaikesta ei tarvitse pitää.
Jos joku ruoka ei maistu ollenkaan, niin sitten annan vaikka hedelmiä ja leipää lapsille.
Viimeistään eskari-ikään mennessä ovat alkaneet syömään ilman valituksia semmoisiakin ruokia joista eivät pidä. Ovat jopa ylpeitä siitä, että ovat syöneet esim. kokonaisen tomaatin vaikka eivät siitä tykänneet. Vain pahimmat inhokit jättävät syömättä.
Rohkeasti maistelevat uusia makuja.
Nuorin on vielä perusranttu ja ennakkoluuloinen 4-vuotias. Päiväkodissa syö sen mitä on tarjolla, mutta kotona on valikoivampi ;)
No pakottaa ei tietenkään kannata, siitä ei mitään hyvää seuraa.
Me ollaan toimittu niin, että kun lapsen kanssa pystyy neuvottelemaan, niin sitten pitää ikävuosien määrän verran lusikoita.
Jos ei sitten sen enempää syö ja jää nälkään, niin syö enemmän seuraavalla aterialla.
Mikset opettele tekemään parempaa ruokaa, niitä kuitenkin syötte lopun elämää ellet päätä täysin ryhtyä syömään valmisruokia tai ravintolassa.
Lapselle ei kannata koskaan mitenkään vihjaista ruoan olevan pahaa tai epämieluisaa, lapsi myötäilee vanhempiaan ja alkaa pitää pahana vaikka eilen olisi juuri samaa syönyt hyvällä ruokahalulla.