Järkipuhetta "vauvakuumeeseen".

Etenkin viimeinen viesti on juuri se, mitä tarvitsin. Kai tämä on vain joku vimma "viimeiseen kukkimiseen", että olisin vielä kuitenkin lähempänä ätiyttä kuin mummoutta.



Tästä kai se luopumisen tuska alkaa, tähän ikään asti kun kaikki on ollut vain saavuttamista.



-ap, jatkaa elämänsä pohtimista huomattavasti lievemmässä vauvakuumeilussa

Tiedän nyt saavani ihmisten vihat niskoille, mutta uskallan silti kirjoittaa.



Lähipiirissäni on 3 eronnutta uusperhettä. Kaikilla saman kaavan kautta. Lapset edellisestä liitosta jo isoja, mutta sitten höyrähdys, että se yhteinen vauva pitää saada. Ja siihen iskee vauva-arki ja riidat yms.



Näissä kolmessa tapauksessa on tullut ero, vaikka mielestäni kaikilla niillä suhteilla olisi ollut mahdollisuus onnistua jos olisi olleet aikuisten ihmisten parisuhteita ja hoidettu edelliset lapset kunnolla isoiksi.



Eli jos olet nyt 40v. Olet vasta 60v kun voi sanoa, että viimeinenkin on sillai pesästä pois, että on kunnolla omillaan.



Vauvat on ihania, mutta ne tuo matkassaan myös sen, että olette kiinni siinä ja samat pikkulapsiaikojen riidat tulevat taas. Teinisi tulevat kärsimään kun yhtäkkiä kaikki höyrähtää iltatähden syntymän takia ja he jäävät vaikeassa iässä syrjään.



Eli en tekisi. Usko tai älä, se 40vuoden vauvakuume kuuluu bioligiaan: Munasolut huutaa viimeistä huutoa, että nyt on enää mahdollisuus. Kun odotat rauhassa vuoden, huokaat helpotuksesta, että et sitä vauvaa tehnyt. 50 vuotiaana on kiva elää aikuista parisuhdetta ja elää omaakin elämää, eikä istua taas kolmasluokkalaisen vanhempainillassa ja murehtia, mihin lapsi koulun jälkeen kun itse joutuu tekemään pitkää päivää jne...



Tämä on minun mielipide. Av.mammat saa haukkua ihan vapaasti.

ja hyvin olen jaksanut.

vauva- ja pikkulapsiaika olikaan..



Raskausaikana kaikenlaiset vaivat; oksentelet, kärsit selkävaivoista, liitoskivuista, suonikohjuista, synnytyksessä voi alapäälihakset vaurioitua niin, että pissit housuusi loppuikäsi.



Ja vaikka raskaus menisi hyvin, niin sitten se vauva-aika.. mitä jos lapsi ei ole terve? Tai jos onkin, mitä jos on koliikki? Itse olin seota, kun toinen lapsistani ei nukkunut koko ekana vuonna päiväunia kuin kaksi kertaa 20 min. kerrallaan ja yöt herätteli mua tunnin-puolentoista välein, ja silloin vaan huusi kurkku suorana niin, että pelkäsin oikeasti mielenterveyteni puolesta, en saanut nukuttua kuin ehkä 3-4 h vuorokaudessa (pätkissä) ja öisin vaan pimeässä olohuoneessa kuljin ympyrää ja heijasin vauvaa, ja vauvan itku vaan kesti ja kesti.. oikeasti, ihan kidutusta.



Monta kertaa mietinkin silloin öisin, että kohta menetän järkeni ja teen jotain joko itselleni tai lapselle. En onneksi tehnyt, mutta täytyy sanoa, että kaukana ei ollut, olin niin väsymyksestä sekaisin.



Kämppä oli aina sekaisin, ei riittänyt jaksamista siivoamiseen.



Lapsi ei huolinut tuttia eikä tuttipulloa, joten en päässyt koskaan mihinkään. Ja usko mua, tuttipullolle todellakin yritettiin lasta opettaa!



Sitten se taaperoikä.. hirveää! Lapsi juoksi koko ajan jonnekin, kiipesi ihan minne vaan, veti kaikki tavarat alas mitä sai.. pariin vuoteen en koskaan voinut syödä omaa ruokaani lämpimänä tai juoda kahvia kuumana, kun piti ihan oikeasti jatkuvasti juosta lapsen perässä. Lapsilukot oppi avaamaan ja raahasi tuoleja kiivetäkseen kirjahyllyyn korkeammalle yms. Juoksenteli ihmisvilinässä miten sattui, ei viihtynyt rattaissa, huusi vaan ja väänsi itsensä valjaista pois ja lähti juoksemaan karkuun, mietipä kaupungilla/kaupassa, kuinka monessa paniikkitilanteessa ehdin ollakaan..



Vauva- ja pikkulapsiaika on ollut elämäni rankinta aikaa.



Mieti, että tuokin on mahdollista. Vaikka tähän saakka kaikki on edellisten lastesi kanssa saattanutkin mennä hyvin ja helposti, et tiedä mitä mahdollinen seuraava toisi tullessaan...

ihan yhtä helppoa kuin aikaisemmatkin raskaudet. tosin sain ekatkin 31-vuotiaana.

asennekysymys, siitä vaan

ihminen pystyy ihan mihin vaan, jos haluaa

Nyt lapsi kohta 1,5. Voiko mikään olla mahtavampaa kuin seurata lapsen kasvua kehitystä.



Sitäpaitsi jos sinulla on entuudestaan kokemusta pienen laspen hoidosta, niin kuvittelisin, että on paljon helpompaa.



Ystäväni, joka minua vuoden vanhempi, hankki neljännen lapsensa samana vuonna kuin minä sain oman vauvani. Aiemmat 3 lasta kaikki yli 10-vuotiaita.



Minä aioin olla kotona, kunnes lapseni täyttä 3v. Ihana olla kotona.



Harvoin minäkään rauhassa kahvikupillista juon tai ruokaani syön silloin kun olen kahden vauvan kanssa, mutta olenhan saanut yli 40 vuotta elää vain itselleni. Nyt voin elää omaa rakasta vauvaani varten.

ei ole helppoa nää yövalvomiset plus muut 33 vuotiaanakaan,kyllä sitä parikymppisenä jakso paremmin,ni saatika 40 vuotiaana!

nythän sitäpääsisit lentämään ja tekemään kaikennäköstä,ku lapset isoja!

sinuna odottaisin niitä lapsenlapsia jota voisit halutessasi hoitaa..

valvoa yhden lapsen kanssa?



Jos lapsi valvottaa yöllä ja nukkuu päivällä, niin voi tehdä samoin.



Sitäpaitsi jossain oli, että 40-vuotias voi olla jopa parempi kestämään valvomisia ja muita ongelmia, kun on enemmän elämänkokemusta.



Voihan lapsenkin kanssa lentää ja harrastaa monia asioita.

Asioissa on aina puolensa. Toisaalta nauttisit nyt todennäköisesti vauva-ja pikkulapsiajasta enemmän pikkuisen kanssa. Ikä tuo usein mukanaan kärsivällisyyttä lasten kanssa olemisessa ja kokemus rennomman asenteen lapsen hoidossa..mutta mutta.. sulla on uusi miesystävä nyt, jonka kanssa voitte vielä "oikeasti" nauttia parisuhteellekin jäävästä ajasta. Miksi vaihtaa tuo ihanuus vauva-ajan väsymykseen. Tunnetko tuota miestä vielä tarpeeksi? Millainen stressinsietokyky hänellä tulisi olemaan muuttuneessa perheessänne ja uuden vauvan tuomassa melko vaativassakin elämänvaiheessa? Onko hänellä kokemusta ennestään isänä olemisesta?

Tällä hetkellä voit antaa paljon myös jo olemassa oleville lapsillesi, nimittäin aikaasi, joka ei ehkä olekaan enää niin itsestään selvää vauvan synnyttyä. Vauvan tarpeet ovat silloin ensisijaiset, eikä tilanne muutu miksikään ainakaan pariin vuoteen. Toisaalta teinisi kyllä varmaan jo auttaisivat sinua vauvan hoitamisessa. Työelämän oravanpyörästä pääset pois toisellakin keinolla. Harkitse vuorotteluvapaan mahdollisuutta. Vauvan syntymä on ihana ja iloinen asia, mutta täytyy kyllä sanoa, että aika kultaa muistot melko tehokkaasti. Sinulla on pikkulapsiajasta jo tovi aikaa,joten olet autuaasti ehtinyt unohtaa realismin : Tee kuitenkin lopulta kuten sydämesi sanoo, koska tähän kysymykseesi et tule tyhjentävää vastausta saamaan. Paljon on tietysti merkitystä myös sillä miten kumppnisi suhtautuu vauvakuumeiluun.