Muita lopussa olevia luokanopettajia?

Tiedän kyllä tunteen, kakarat voi joskus käydä hermojen päälle raskaastikin :(



Mutta muista, ettei kannata ottaa sitä henk.kohtaisesti. Olet vain helppo maali yleiselle ahdistukselle, ja varmaan kehtaisnt vielä vaatia jotain näiltä kullanmuruilta...



Tsemppiä kovasti! Ehkä ensi vuoden ryhmät ovat helpompia.

yleensä oo lapsukaiset aika kilttejä ja tottele opea? Vai miksi olet uupunut?

alanvaihtoa harkitseva yläkoulun erkkaope... :( Kyllä sitä voisi palkkansa helpommallakin ansaita.

Mut kyl tää tästä. Haasteet on toisaalta mun juttu. Huonosti nukuttu viikonloppu ehkä painaa lisänä..



ap

Uraa takana nyt 10 vuotta ja tuntuu, että ei aina jaksa.



Tuntuu, että saa enemmän selvitellä kuin opettaa.

...ei enää jaksa olla iloinen, vastaanottava ja tasapainoinen, jos samalla pitäisi olla ihan peltiä. Kun ei ole kone niin ei ole kone.



Kiitos kuitenkin teille vanhemmille, jotka olette vaatineet lastanne odottamaan vuoroaan, hyviä käytöstapoja, ajattelemaan muitakin ihmisiä ja heidän tunteitaan ja että ihan aina ei tarvitse ilmaista itseään samantien kun tulee jokin ajatus mieleen...

Vaihdan parin vuoden sisällä aikuis- tai AMK-puolelle.

täällä yksi alaa vaihtanut. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Voimia!

työ on stressaavaa monellakin tapaa eikä sen asettamiin vaatimuksiin aina kykene vallitsevissa olosuhteissa, mutta niinhän on toki muillakin aloilla.



Olen itse aikoinani toiminut epäpätevänä luokanopettajan sijaisena (ja siis opiskellutkin OKL:ssa)ja jo silloin kummeksuin noita kolmikymppisiä lähes loppuunpalaneita ihmisraunioita. En väitä, etteikö olisi rankkaa vetää isoa ja levotontakin ryhmää ja siinä kaiken muun perustehtävän ohella selvitellä "välituntitappeluita" ja pitää yllä kontakteja välillä haasteellistenkin vanhempien kanssa, mutta ne vain kuuluvat työn luonteeseen.



Ehkä niiden "kympin tyttöjen" pitäisi ottaa alan realismi huomioon kun sinne opettajankoulutuslaitokseen hakevat, vaikka ne ihant pitkät lomat varmasti houkuttavatkin. Pitää omata sterssinsietokykyä ja tahtoa siirtyä toisinaan toimimaan myös epämukavuusalueella.



Päivääkään en ole oman opiskelualan vaihtoani katunut, mutta edelleenkin ihmettelen näitä jatkuvia "ruikuttavien" opettajien avauksia. Eipä se leipä monesti irtoa "helpolla" muillakaan aloilla, pitkälti asennoitumiskysymys;)

työ on stressaavaa monellakin tapaa eikä sen asettamiin vaatimuksiin aina kykene vallitsevissa olosuhteissa, mutta niinhän on toki muillakin aloilla.

Olen itse aikoinani toiminut epäpätevänä luokanopettajan sijaisena (ja siis opiskellutkin OKL:ssa)ja jo silloin kummeksuin noita kolmikymppisiä lähes loppuunpalaneita ihmisraunioita. En väitä, etteikö olisi rankkaa vetää isoa ja levotontakin ryhmää ja siinä kaiken muun perustehtävän ohella selvitellä "välituntitappeluita" ja pitää yllä kontakteja välillä haasteellistenkin vanhempien kanssa, mutta ne vain kuuluvat työn luonteeseen.

Ehkä niiden "kympin tyttöjen" pitäisi ottaa alan realismi huomioon kun sinne opettajankoulutuslaitokseen hakevat, vaikka ne ihant pitkät lomat varmasti houkuttavatkin. Pitää omata sterssinsietokykyä ja tahtoa siirtyä toisinaan toimimaan myös epämukavuusalueella.

Päivääkään en ole oman opiskelualan vaihtoani katunut, mutta edelleenkin ihmettelen näitä jatkuvia "ruikuttavien" opettajien avauksia. Eipä se leipä monesti irtoa "helpolla" muillakaan aloilla, pitkälti asennoitumiskysymys;)

organisaatioissa on liikaa sitä muuta työtä ja se polttaa, meidät ammatilliset opettajat ainakin, loppuun. Tein ennen opintovapaalle jäämistäni 10-12 tuntista päivää ja aina oli hommat kesken, eli sellaista tunnetta, että nyt on kaikki hommat hallinnassa, ei tule. Muussa työssä saatat hetkittäin sellaisia tunteita kokea.

opeille tulee ties mitä lisähommia opetuksen päälle- ja tunnollisuus on opejen hyve



eli kannattaa opetella tekemään samanlailla kuin muutkin kaupungin virkamiehet ...



t. opena 28 v ilman burn outia

...ei enää jaksa olla iloinen, vastaanottava ja tasapainoinen, jos samalla pitäisi olla ihan peltiä. Kun ei ole kone niin ei ole kone.

Kiitos kuitenkin teille vanhemmille, jotka olette vaatineet lastanne odottamaan vuoroaan, hyviä käytöstapoja, ajattelemaan muitakin ihmisiä ja heidän tunteitaan ja että ihan aina ei tarvitse ilmaista itseään samantien kun tulee jokin ajatus mieleen...

Oikein hirvittää millaisiksi "narsisteiksi" monet nykyajan vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Ei varmasti ole helppoa olla ope alakoulussa!

Teet kuitenkin erittäin arvokasta työtä, johon suurin osa meistä ei pystyisi. Saatko työnohjausta/terapiaa, jotta jaksaisit työssäsi? Jos et kuitenkaan jaksa, niin ymmärrän hyvin alanvaihdonkin. Tsemppiä!

että stressaantuneimmilta vaikuttavat sellaiset keskiluokkaisten kotien kympin tytöt, joilla on vähän elämänkokemusta, eikä omia lapsia.



Eivät jotenkin tunnu kestävän sitä jatkuvaa keskeneräisyyttä ja lievää kaaosta, eivätkä saa oikein auktoriteettiä.



Lisäksi ihmissuhdetaidot on jotenkin töks, töks -tasolla ja lapsista on sellainen oppikirja-käsitys: Tällainen ja tällainen kelpaa, muut pitää väkisin yrittää ahtaa siihen keskiarvoputkeen.



Ja kaikki yhteydenotot koetaan heti jotenkin arvosteluksi! Välillä tuntuu että ei saisi edes tervehtiä, kun tullaan jo piuhoja pitkin!



Ja ei, en ole luokan häirikön äiti.

kerkiä ja en kanna opiskelijoiden murheita mukanani vaan ohjaan ne heti eteenpäin (kuraattori, opo yms.). Naisopettajilla tämä tunnollisuus näkyy kyllä varsin selvästi. Miehet voi väsyä siihen, että tekevät kaiken niin välinpitämättömästi. t. edellinen ope, 14v.opena

Dedikset painaa ja hirveällä stressillä vedetään projekteja loppuun. Arvelen, että opettajan työssä stressitekijät ovat kuitenkin paljon enemmän opettajan itsensä hallittavissa kuin useimmilla muilla aloilla, joissa mennään tasan rahan armoilla.

aloilla tehdään PALJON muutakin työtä kuin sitä perustehtävää. Kaikkialla vaaditaan osallistumista kehitämisprojekteihin, on hallinnollisia tehtäviä ja jatkuvaa uuden opettelua. Eivät nuo koske pelkästään opettajia, emmeköhän me kaikki ole tuossa samassa oravanpyörässä.



Ja olen samaa mieltä, että binesmaailma saattanee olla vielä piirun verran ankarampi maailmaa tulos tai ulos- periaatteellaan.



Jaksamista kaikille opeille, hienoa työtä teette ja arvostan teitä kovasti!

Mä niin toivoisin, että lasten ja nuorten parissa työskentelevät pitäsivät omasta jaksamisestaan huolta (vanhemmista nyt puhumattakaan)! Lapset/nuoret voi nykyisin niin huonosti muutenkin, eikä kiukkuinen opettaja helpota tilannetta enää yhtään.