Parjataanko vaihteeksi appi-ukkoja? Kuinka tolloja omanne ovat??
Voin aloittaa.
Appeni on kuin tynnyrissä kasvanut. Päästää sammakoita suustaan ja minä tarvitsen hänen mukaansa hoitoa.
Apen mielestä on ihan oiken pakkosyöttää lasta, paitsi jos lapsi joutuu syömään minun ruokiani.Sillooin kuuluu huutaa hallelujaa koska ilmeisesti en osaa tehdä ruokaa.
Appi itse syö vain tyyliin perunaa ja makaronia. Ei edes spaghettia koska se on kuulemma pahaa. Riisikin on kiinalaisten ruokaa.
Kommentit (27)
Oma appeni ei kykene enää mihinkään.
Hän vain makaa sängyssä tai istuu kiikkutuolissa.
Puhekin alkaa olla vaikeaa ja parkinson vaivaa.
Pääsee sentään itse vielä vessaan kun siellä on apuvälineitä.
On se silti niin liikuttavaa kun hän näkee ainoan lapsenlapsensa.
Hymy leviää muuten niin ilmeettömille kasvoille kun hän saa koskettaa pikkutytön kättä.
Oikein itkettää ajatella sitä.
- tietää kaiken
- muistaa kaiken
- absoluuttinen nuottikorva ja hyvä lauluääni
- on aina ollut ja tulee olemaan kaikessa täydellinen...
Huoh.
onneksi nykyinen appi-ukko on ihan jees.entinen oli outo snobi olivat muka niin paljon parempaa porukkaa ruotsinkielineen ja kuitenkin olivat ihan juntteja.hän oli ihan vamonsa tossun alla.
mun appiukko on kaikkitietävä alkoholisti. siis oikeesti alkoholisti. ja hänen pitää saada kaikki nyt ja heti kun sormiaan napsauttaa.
- tietää kaiken - muistaa kaiken - absoluuttinen nuottikorva ja hyvä lauluääni - on aina ollut ja tulee olemaan kaikessa täydellinen... Huoh.
Vaikka todisteet veisi nenän eteen niin silti hän on oikeassa vaikka onkin väärässä.
Mistä näitä sikiää.
Ap:n appi on myös niin täynnä itseään ettei edes huomaa enää kuinka kukaan ei kuuntele kun yrittää olla "mukaovela" piilovittuillessaan. :D
Oma appiukkoni on melkeimpä paras ystäväni. Mahtava tyyppi, fiksu ja todella mukava ihminen. Puhumme sellaiset asiat yhdessä joista en välttämättä miehelleni kerro. Anoppikin on ihana ihminen, tosin ei ole enää appiukon kanssa yhdessä.
Että joo, parjatkaa te mutta mä en voi kun ei ole mitään negatiivista sanottavaa :)
ei oikein ymmärrä kenelle on ok viljellä sarkasmia.
Joku aika sitten sanoi 5v. lapselleni, että meillä on köyhä koti. Olen nyt sitten melkein päivittäin joutunut selittämään lasille, ettei meillä oikeasti ole köyhä koti. ... mutta kun pappa sanoi?!
Jos anoppi lähtee reissuun, hän tekee etukäteen joka poissaolopäivälle ruoat pakastimeen. Jokainen omassa lootassa, nimi ja päivämäärä päällä. Muuten kaikki tarjoillaan nenän eteen.
Meillä Appi odottaa samanlaista palvelua sohvalla kaukosäädin käpälissä tai nukkuen. Ja Samuli Edelmannin mainossanoja mukaillen, "jos formulakisat ja lastenohjelmat osuvat päällekkäin, formula voittaa."
toffee ei kuulu 2vuotiaan ruokavalioon.
Edes anoppi ei saa tuota toffeen tyrkyttäjää kuriin *huoh*
Oma appiukkoni on melkeimpä paras ystäväni. Mahtava tyyppi, fiksu ja todella mukava ihminen. Puhumme sellaiset asiat yhdessä joista en välttämättä miehelleni kerro. Anoppikin on ihana ihminen, tosin ei ole enää appiukon kanssa yhdessä. Että joo, parjatkaa te mutta mä en voi kun ei ole mitään negatiivista sanottavaa :)
Itse kun joutuu todella hillitsemään itsensä apen seurassa ettei räjähdä. Lasten takia jaksan katsoa tuota touhua. Mutten varmaan loputtomiin
Oma appiukkoni on melkeimpä paras ystäväni. Mahtava tyyppi, fiksu ja todella mukava ihminen. Puhumme sellaiset asiat yhdessä joista en välttämättä miehelleni kerro. Anoppikin on ihana ihminen, tosin ei ole enää appiukon kanssa yhdessä. Että joo, parjatkaa te mutta mä en voi kun ei ole mitään negatiivista sanottavaa :)
outoo,että et joitain asioita voi puhua miehellesi,mutta apelle voit!
muuten onnekas tilanne sulla.
Mun appiukon puheenaiheina ovat vain "miesten jutut".Ei mitään rivouksia vaan yksinkertaisesti sellaisia juttuja, joista en ymmärrä mitään. (esimerkiksi joku moottorikelkan rakenne). Kuuntelen aina nätisti ja kommentoin sen mitä pystyn, mutta jos aloitan itse puhumaan jostain josta osaisin puhua (en tarkoita mitään kuukautisia vaikka puheenaiheeni ovatkin appiukkoni puheenaiheita naisellisemmat), saan vastaani tyrmistyneen hiljaisuuden. Saatan huomata jopa puhuvani itsekseen, appiukko avaa television tai vajoaa omaiin maailmoihinsa. Tuntuu, että olen koko perheessä/lähisuvussa ainoa, joka yrittää kääntää puheenaiheita "normaaleiksi". Ja ainoaksi taidan jäädä. Anoppikin jäänyt tässä asiassa tossun alle.
Appeani kuvaavia adjektiiveja lienevät ainakin: pihi, ahne, kateellinen, alistunut, nirso, kaiken tietävä, huono häviäjä.
Oma appeni on pihi kuin Roope-setä, ei antaisi muille yhtään mitään muuta kuin maksusta, mutta sitten toisaalta on itse niin ahnas, että haalii ihan mitä vain jos sen saa ilmaiseksi. Umpikateellinen sukulaisten ja muiden tuttujen saavutuksista, siksi eivät olekaan paljoa muiden kanssa tekemisissä.
Pääasiassa hän on tyranni-vaimonsa tossun alla oleva hissukka, joka toimii kuin robotti vaimonsa käskyjen mukaan ja jolla ei kovin usein ole mitään omaperäistä sanottavaa. "Hae", "tee", "mene", "nouda", "laita".... Ja appi juoksee kuin ajokoira vaimonsa käskyttämänä.
Ilmeisesti tämä alistuminen aiheuttaa hänelle kuitenkin jonkinlaisia patoutumia: hän saa silloin tällöin (harvoin tosin, mutta kuitenkin) omituisia raivonpuuskia jostakin ihan epäoleellisista asioista. Työelämässä ollessaan ei ollut kovin suosittu työkaveri - purki tietysti kotiolojen aiheuttamat aggressiot töissään työkavereiden kestettäviksi.
Ja on hän olevinaan kaiken tietävä besser-wisserkin joissakin asioissa: väittää vastaan ihan selvissä asioissa, jolloin meillä muilla on pokassa pitelemistä. Vaikuttaa aika vaivaantuneelta, kun tajuaa (silloin arvoin kun tajuaa), että on ollut väärässä, ottaa ilmeisen koville. Todella huono häviäjä, etsii toisista syitä, ei kanna vastuuta virheistään vaan selittelee niitä muiden teoilla.
niillä on kynitty kalju perse... Syö kuitenkin kananmunia (mistä lie ne on tulleet sitten)
"Pitäisi ruumiillinen kuritus palauttaa." Tämä siksi, että hänen mielestään miehen serkun lapset eivät osanneet käyttäytyä. Ihan tavallisia lapsia ovat.
Tosin hän käyttäisi sitä vanhempiin. Mikä sinänsä huvittavaa että mietäni hän on piessyt järjestäen joka lauantai kossupullon jälkeen kunnes mieheni löi takaisin.
anhemmat eli me eivät saisi edes korottaa ääntä lapsille jos eivät tottele. Oikeen kaksinaismoralisti.
mutta sanoi kyllä häissämme puheessa "lapsenlapsistahan ei saisi puhua, mutta minä uskallan kyllä sanoa alkavani korjata leikkimökkiä" - tuolloin keskenmenostani oli 2 viikkoa aikaa.
En tajua mikä häneen meni, kun on ihan viisas mies noin ylipäätään. En ole asiasta vihainen, mutta olihan se tylsää vastailla loppu ilta sitten "ei, en ole raskaana, ei meille ole tulossa vauvaa.." kun vielä olin niin kamalan surullinen siitä asiasta.
Pilasi sillä perheensä ja etenkin lastensa elämän. Tytöt ovat lastentekoneina kotona ja pojilla (kaikilla neljällä) on jonkinasteisia mielenterveysongelmia ja vaikeuksia hoitaa omia perhesuhteitaan. Fiksuinta mitä hän teki, oli ymmärtää kuolla kohtuullisen aikaisin.
Tuskinpa taivaassa kohdataan :-D
että appeni mielstä kaikki siis KAIKKI jotka asuvat kerrostalossa on sossupummeja. Hänelle on aivan sama vaikka asuisit Ullanlinnassa tai Töölössä omistusasunnossa. Jos se on kerrostalo olet sossunpummi :D
ap