Lue keskustelun säännöt.
Apua: kolmannen lapsen synnytys pelottaa :/
07.02.2011 |
Eli laskettuun aikaani on alle 2 viikkoa ja on jo monta viikkoa pelottanut. Nyt pelko on jo jatkuvaa, johtuen varmaankin siitä että monta päivää on ollut jo synnytyssupistuksia muistuttavia supistuksia ja oksettava ja muutenkin epämääräinen olo. Tuntuu lähes siltä että 2 viikkoako tää synnytys kestää.
Kaiken järjen mukaanhan kolmas synnytys pitäis olla helpompi ku toinen, joka oli helpompi ku ensimmäinen. En tiedä mitä pelkään ja stressaan, kai sitä epävarmuutta että miten matka sairaalaan ja miten kestän henkisesti kivut ja kaikki toimenpiteet synnytykseen liittyen (suolihuuhtelu, kohdunsuun mittaaminen jne).
Antakaa mulle jotain positiivisia ajatuksia ja terapiaa! :)
Kommentit (7)
jollain konstilla ja keksiä muuta ajateltavaa. Jos aiemmat synnytykset on menneet ok, niin kyllä tästäkin selviät. Kaikki aikanaan. Hormonitkin ja muuttuva elämäntilanne luonnollisesti saavat sinut stressaamaan. Kuitenkin tiedät mitä tuleman pitää ja olet niistä ennenkin selvinnyt. Nyt keksi mukavaa tekemistä, kavereita tai ohjelmaa mahdollisuuksien mukaan ja huolehdi, että saat levättyä riittävästi. Hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullakin noi matkat sairaalaan, mutta eipä siinä muuta kuin menoksi. Mulla ei ole tarvittu suolihuuhtelua kuinkerran, koska tulee luonnostaan kakat supistusten myötä. Mulla kolmas oli aika lailla tokan synnytyksen kaltainen,ponnistus kesti hieman kauemmin, mutta lapsikin oli isompi. Sen sijaan neljäs synnytys eteni hitaasti. Ehdinkin saada puudutteen. Kaikki menee omalla painollaan ja silloin sitä ei voi kuin elää hetkessä.
Oikein paljon onnea ja menestystä synnytykseen. Se kolmas lapsi voi olla sellainen iki-ihana sydänkäpynen.
osaiskin vaan jättää sen huolehtimisen ja pelkäämisen vaan siihen synnytystilanteeseen, eihän siinä oo mitään järkeä pelätä viikkoja etukäteen.
Tulee vaan väkisinkin mieleen synnytys, aina kun tulee noita supistuksia. Ois mukava olla jotenkin huumattuna koko synnytyksen ajan et naureskelis vaikka vaan kipujen välillä eikä ottais niin vakavasti...
-ap
Mutta toivottavasti edes hiukan auttaa sua!
Mä pelkäsin viidennen lapseni syntymää. Siis ihan tajuton miten pelkäsin sitä työntövaihetta! Nelonen syntyi niin vauhdilla, ja lähes työntämättä. Työntyi ulos ja tunsin etten ehdi tilanteeseen yhtään mukaan ja se synnytys eteni muutenkin niin hurjaa vauhtia että jännitin sitä siksi.
No, kun viimein viides lapsi alkoi syntyä, odotin koko ajan että kohta käy kipeempää ja sitten otan kyllä epiduraalin ja kaikki puudutteet mitä saa.
Vaan lopussa supistukset vain tuntui laantuneen, ei sattunut enää. Sitten pyysin kätilöä katsomaan että mitä tehdään kun ei enää satu. Kätilö tuumas että aletaan työntämään, sä oot 10cm auki :D
No siinä sitten paniikki iski että ku ei työnnätä, eikä satu että missä vika!?
Ja että mä haluun kohdunkaulan puudutteen tai jotain.(Ja ennen en ole sitä edes saanut)
Mutta sitten jo työnnättikin ja mulle tuli hurja tarve saada se äkkiä vain ohi. Ja se oli käytännössä samalla supistuksella koko lapsi ulkona. Eli työnsin, tuli pää, vedin nopeesti lisää henkee ja jatkoin työntöä ja loppu lapsikin tuli ulos ja sitten oikeesti vain nauratti!
:D
Hekotin että voi hitsi eihän tää ollu homma eikä mikää. Ihan hölmöä oli ku pelkäsin suotta!
Kutonen syntyi yhtä helposti. Enkä sillä kertaa jännittänyt yhtään.
Tuo on ihan normaalia kun olet jo niin tietoinen kahdesta aiemmasta kokemuksesta että mikä on edessä, ja siksi jännität sitä. Mutta mä uskon että sulla menee ihan hyvin. Ja ihan varmasti vain odotat että koska se sattuu niinku viimeksi. Ja ajattelet että kohta se sattuu kuiten kipeempää. Ja ihan vahingossa ootkin jo kokonaan auki ja toteat että olipas helppo synnytys!
Suolihuuhtelua ei muuten aina tarvita.
Mulle on tehty se tyhjennys vain kerran. Ja kohdunsuun mittailusta voit kertoo ettet tykkää siitä ja että voisko kätilö kuunnella sua että missä vaiheessa kokeilee ja antaa todella sun valmistautua siihen joka kerta erikseen.
Jokainen synnytys on uusi kokemus. Samankaltaista se on mutta ei just samaa koe kahdesti!
Avoimin mielin vaan ja otat jokasen supistuksen ilolla vastaan. Koska sitten se on ihan yhtäkkii ohi jo!
Tsemppiä sulle synnytykseen!
t: Puolivälissä raskautta seiskaa odottava
mukava kuulla sun tarina :)
Pitäis olla vaan onnellinen ku jo kolmas synnytys, säälittää ekakertalaiset ku sillonhan se on pahinta :( Tai eihän sitä koskaan tiedä. Toivottavasti menee hyvin. Nyt ku muistelen ni toka synnytyksessä ei tarvinu ees itkeä ku työntövaiheessa, et muuten vissin kestin kivut iha ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin jännitti kolmannen syntymä ihan kamalasti. Eikä minulla ole edes mitään kauhutarinoita aikaisemmista synnytyksistä.
Onhan se kipu jotain ihan sanoinkuvaamatonta, toki se jännittää ja pelottaa. Mielessä pyöri edellinen synnytys, se tuska ja odotaminen.
Kolmas syntyi kuitenkin nopeasti ja hyvin helposti. Sairaalaan lähdettiin tunti ensimmäisestä supistuksesta ja sairaalassa ehdittiin olla kaksi tuntia.
En ottanut edes epiduraalia, kun homma pysyi hanskassa loppuun saakka. Vauva tuli ulos hengittämällä.
Tämä kolmas ja viimeinen synnytykseni oli niin upea, että muistelen sitä kaiholla!.
Toivon sinulle samanlaista synnytystä!
Ja sisulla hampaat irvessä läpi kivun! Hienosti se menee ja sitten se on ohi. Ja aika kultaa muistot=)
T. kolmen äiti