Miten tärkeää on että lapsi saa käydä koko ala-asteen tutussa koulussa?

lapsi järkyttyisi koulun vaihdosta. Itsekään en ole traumatisoitunut vaikka ehdin olla neljässä eri koulussa ala-asteaikana. Ja olen ainoa lapsi.

Jotkut sopeutuu mihin vaan, toisille tuo on pahin painajainen.

Itsekin olin ujo lapsi ja mulle koulun vaihto olisi ollut jopa pahempi asia kuin vanhempien ero.

J avielä tärkeämpää, ettei ylä-aste iäissä tartte vaihtaa koulua. Ihan hullua, että 13 v vaihtaa just pahimmassa iässä koulua. Onneksi lapseni käy yhtrnäiskoulua, eli 1-9 lk samassa koulussa. lapseni kävi vielä koulun yhteydessä olevaa tarhaa, eli on ollut samassa rakennuksessa ja suurelta osin samojen kavereiden kanssa jo 2 vuotiaasta.

J avielä tärkeämpää, ettei ylä-aste iäissä tartte vaihtaa koulua. Ihan hullua, että 13 v vaihtaa just pahimmassa iässä koulua. Onneksi lapseni käy yhtrnäiskoulua, eli 1-9 lk samassa koulussa. lapseni kävi vielä koulun yhteydessä olevaa tarhaa, eli on ollut samassa rakennuksessa ja suurelta osin samojen kavereiden kanssa jo 2 vuotiaasta.

Eivät kaikki ole kuolemankielissä jos joutuvat yläkoulua vaihtamaan.

Pelkästään vain haluttaisi vähän parempaa viihtyvyyttä. Tuntuu kuitenkin, että pitäisi odottaa siihen, että poika siirtyy yläasteelle. Silloin on koulun vaihto kuitenkin edessä.

mutta toisaalta, kautta aikojen on muutettu ja lapset on sopeutuneet (kun on pakko). Itse jouduin muuttamaan tokaluokalla, eikä se tosiaan ollut kivaa. Mutta hengissähän mä selvisin ja ihan ihmiseksi kasvoin. En kuitenkaan haluaisi kovin heppoisin syin tehdä sitä omille lapsilleni ja meillä onkin siitä nyt käden vääntöä miehen kanssa.



Mies haluaisi omasta mukavuudenhalustaan muuttaa 10 kilsan päähän, jolloin muuttuisi kunta ja tietenkin päiväkoti ja koulu. Miehen työmatka lyhenisi 45 kilometristä 33 kilometriin. Minun työmatka kasvaisi 25 kilometristä 37 kilometriin. Pääasiassa minä hoidan lasten kuljetukset yms. Eli mun ja lasten näkövinkkelistä kyse on vain miehen itsekkyydestä, enkä siksi haluaisi raastaa lapsia tutusta ympäristöstä.



Mutta jos teillä on joku parempi syy muuttoon kuin meillä, niin...?

samaten se, että ala-asteelta ei joudu siirtymään uudelle oudolle yläasteelle.

Entinen systeemi oli mielestäni parempi, jolloin lapset vaihtoi koulua 11v. Se on mielestäni parempi ikä kuin 13 v. Yhtenäiskoulu on mun mielestä hieno idea. Koulussa on luokan opettajien lisäksi aineenopettajia. Mielestäni on hyvä että lapsella on ihan ekasta asti ollut liikunnassa, musiikissa yms aineessa ollut aineenopettaja. Samoin äidinkieltä opettaa aineenopettaja.

Entinen systeemi oli mielestäni parempi, jolloin lapset vaihtoi koulua 11v. Se on mielestäni parempi ikä kuin 13 v. Yhtenäiskoulu on mun mielestä hieno idea. Koulussa on luokan opettajien lisäksi aineenopettajia. Mielestäni on hyvä että lapsella on ihan ekasta asti ollut liikunnassa, musiikissa yms aineessa ollut aineenopettaja. Samoin äidinkieltä opettaa aineenopettaja.

siten, että asutaan 20v samassa paikassa. Kummasti meidän 17v sopeutui siihen, että asuttiin 2v ulkomailla pahimman murkkuiän aikana. Ja kavereita sai heti ekasta päivästä alkaen.

Omasta lapsuudestani huono kokemus. Muutimme kun minä olin menossa toiselle, veli neljännelle. Minä olin yksin koko syksyn mutta onnistuin saamaan kavereita kevätlukukaudella. Veljelleni kävi huonommin, oli ujo, pieni ja liikunnallisesti arka eli sellainen jota poikaporukoissa helposti sorsitaan. Veli oli koulukiusattu nuo ala-asteen loput kolme vuotta. Pääsi kiusatun roolistaan vasta yläasteen ja uuden luokan myötä.

kokee koulunvaihdon niin kamalana asiana, että siitä isompia murehita tulisi. Itse olen peruskouluaikana vaihtanut koulua viidesti ja ihan hyvin koulunvaihdot sujuivat. Joten yksi kerta nyt tuskin haittaisi, jos perheessä on asiat muuten kunnossa

Toiset vain ovat ujompia.



Ei se että lapsi on ujo tarkoita, että perhe olisi jotenkin ls-tapaus!

Toiset vain ovat ujompia.

Ei se että lapsi on ujo tarkoita, että perhe olisi jotenkin ls-tapaus!

normaali lapsi ei traumoja saa jos joutuu kerran elämässään muuttamaan. Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus, että lapsi on itsemurhan partaalla jos joutuu kouluaikana muuttamaan ja hankkimaan uusia kavereita.

Miten se on niin vaikea tajuta, etttei kaikki lapset ole samasta muotista, vaikka ovatkin ihan normaaleja. Vai onko teidän mielestä vain sosiaalisesti etevät lapset normaaleja ja arat ja jo jotenkin epänormaaleja?

Minä tiedän että omalle tokaluokkalaiselle esikoiselleni se olisi valtaisa muutos ja kova pala.



Ja ihan normaalina häntä silti pidän.

Miten se on niin vaikea tajuta, etttei kaikki lapset ole samasta muotista, vaikka ovatkin ihan normaaleja. Vai onko teidän mielestä vain sosiaalisesti etevät lapset normaaleja ja arat ja jo jotenkin epänormaaleja?

jos ujo lapsi on esteenä perheen muuttamiselle, jos oikeasti on tarve muuttaa.

Me muutetiin, kun kun meni tokalle ja ikävöin koko lapsuus ikäni takasin entiselle pakkakunnalle. Uudessa koulusa jäin yksin ja kiusattiinkin. Taisin masentuakin. Olin ainut lapsi, ujo ja arka.



Nyt itselläni 2 lasta ja toinen niistä myös ujo ja arka. Hänelle koulun vaihto olisi varmasti kova paikka ja uusia kavereita olisi hankala löytää. Yleensä ne luokan suosituimmat lapset ovat olleet sillä luokalla ekasta lähtien.



Voi kuitenkin olla, että lapsi ei viihdy nykyisessä koulussaan, ja uudessa koulussa saakin kavereita ja opekin on kivempi. Todennäköisempää kuitenkin toisinpäin.

Toiset ovat varautuneita ja turvallisuushakuisia, toiset rämäpäitä ja seikkailunjanoisia.

Lapsen luonteesta se on kiinni miten sopeutuu, ja vähän tuuristakin, eli sattuuko uudelta luokalta löytymään kavereita vai ei.



Voihan sitä miettiä omallekin kohdalle että jos joku yhtäkkiä määräisi että joudut kokonaan eroon nykyisistä ystävistäsi sekä työkavereista (ilman mitään bonuksia esim. palkankorotusta). Ja joudut solmimaan uudet ihmissuhteet aivan alusta. Miltä tuntuisi?

kuuluu järjestää lapselle vakaat olot.



Mm. se että miettii missä perhe asuu ENNEN KUIN lapsi menee eskariin.

Ei se kauheaa ollut. Onneksi pienellä paikkakunnalla vanhoja kavereita riitti myös uusiin kouluihin. Mutta kyllä mun lapselle vanhat kaverit on tärkeitä, joten en ihan pikkussyystä muuttaisi. Monet mun kavereista on työn takia asuneet useissa maissa ja lapset on vaihtaneet koulua jatkuvasti. Kyllä se tavallaan on niihin vaikuttanut. Onko se sitten hyvä vai paha? Oppii tiettyä sosiaalisuutta, mutta ei heille ole syntynyt vahvoja ystävyyssiteitä eikä juuri muitakaan siteitä. Tietysti on eri asia vaihtaa myös maata ja käydää koulu vierailla kielillä.