Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tärkeää on että lapsi saa käydä koko ala-asteen tutussa koulussa?
07.02.2011 |
Ollaan mietitty muuttoa, mutta meillä on arka ja ujo tokaluokkalainen, jolle olisi kauhistuttavaa vaihtaa vieraaseen kouluun ja kaveriympäristöön. Miten paljon painoa mielestäsi asialle pitää panna? On ainoa lapsi.
Kommentit (38)
eikä rakentaa taloa muualle.
Ne on kaikki vanhemman vapaaehtoisia päätöksiä, eivät mitään pakkoja.
Hahaa näitä epäkypsiä vanhempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kauheaa ollut. Onneksi pienellä paikkakunnalla vanhoja kavereita riitti myös uusiin kouluihin. Mutta kyllä mun lapselle vanhat kaverit on tärkeitä, joten en ihan pikkussyystä muuttaisi. Monet mun kavereista on työn takia asuneet useissa maissa ja lapset on vaihtaneet koulua jatkuvasti. Kyllä se tavallaan on niihin vaikuttanut. Onko se sitten hyvä vai paha? Oppii tiettyä sosiaalisuutta, mutta ei heille ole syntynyt vahvoja ystävyyssiteitä eikä juuri muitakaan siteitä. Tietysti on eri asia vaihtaa myös maata ja käydää koulu vierailla kielillä.
ja olen siis peruskouluaikana ollut kuudessa eri koulussa ja minulla on edelleen ystäviä jokaiselta paikkakunnalta.
eikä rakentaa taloa muualle.
Ne on kaikki vanhemman vapaaehtoisia päätöksiä, eivät mitään pakkoja.
Hahaa näitä epäkypsiä vanhempia!
joskus se on ihan viisasta. Epäkypsyyttä mittaisin kyllä ihan eri mittareilla kuin muuttamisella...
Punnitaan asioiden hyvät ja huonot puolet koko perheen kannalta, ei vain vanhempien.
Minä en esimerkiksi ujoa ja arkaa lasta repisi kokonaan uuteen paikkaan ja eroon entisistä ystävistään. Jos taas lapsi olisi sosiaalinen ja avoin, helposti ystävyyssuhteita solmiva, tilanne olisi melko lailla eri.
Mutta toki vanhempia on erilaisia, lasten onnellisuus ei kaikilla ole etusijalla.
kuuluu järjestää lapselle vakaat olot.
Mm. se että miettii missä perhe asuu ENNEN KUIN lapsi menee eskariin.
eivät ole normaaleja vanhempia? Tai jos lapsiluvun kasvaessa muutetaan isompaan taloon, rakennetaan oma jne? Hahaa näitä juttuja
Punnitaan asioiden hyvät ja huonot puolet koko perheen kannalta, ei vain vanhempien.
Minä en esimerkiksi ujoa ja arkaa lasta repisi kokonaan uuteen paikkaan ja eroon entisistä ystävistään. Jos taas lapsi olisi sosiaalinen ja avoin, helposti ystävyyssuhteita solmiva, tilanne olisi melko lailla eri.
Mutta toki vanhempia on erilaisia, lasten onnellisuus ei kaikilla ole etusijalla.
kuuluu järjestää lapselle vakaat olot.
Mm. se että miettii missä perhe asuu ENNEN KUIN lapsi menee eskariin.
eivät ole normaaleja vanhempia? Tai jos lapsiluvun kasvaessa muutetaan isompaan taloon, rakennetaan oma jne? Hahaa näitä juttuja
vaikka työn perässä kuin olla työttömänä, jotta lapsi vain ei joudu vaihtamaan koulua. Näin oli minun lapuudessani ja mielestäni päätös oli järkevä. Curling-vanhemmathan tietysti eivät voi tällaista ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mietitään kaikki asiat koko perheen kannalta ja yleensä vanhemmat joustaa lasten hyväksi. Tällä hetkellä eletään niin, että lasten paras menee edelle. Sitten kun lentävät pesästä on juttu toinen.
koska tiedetään että täältä me saamme kuitenkin aina jotain työtä.
Muutimme omakotitaloon, kun esikoinen oli alle 2.
Ja ulkomaankeikat teimme ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on vaikeampi pitää yllä ystävyyssiteitä. Ja suurin osa kavereista oli tietty samanlaisista perheistä, eli nekin on muuttaneet usein, ympäri maapalloa.
kun pahimmillaan kyse voi olla siitä että ujon lapsen koko itsetunto murentuu, kun revitään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä toiseen, jossa joutuu syrjityksi ja pahimmillaan vuosiksi koulukiusatun asemaan.
Mutta hei, eihän itsekkäät minäminä-vanhemmat sellaista voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pahimmillaan kyse voi olla siitä että ujon lapsen koko itsetunto murentuu, kun revitään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä toiseen, jossa joutuu syrjityksi ja pahimmillaan vuosiksi koulukiusatun asemaan.
Mutta hei, eihän itsekkäät minäminä-vanhemmat sellaista voi ymmärtää.
murentuu tavallisesta elämästä. Ja nyt puhuttiin yhdestä muutosta, vaikka täällä näemmä on moni selvinnyt useammastakin täyspäisenä.
Minäkin jouduin ala-asteikäisenä vaihtamaan pienestä koulusta isoon kouluun. Koko peruskouluajan uudessa koulussa olin koulukiusattu ja syrjitty ja arvet jäi siitä ajasta, jonka olisi pitänyt olla elämän huolettominta. Kuunnelkaa niitä lapsianne ja heidän toiveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta meillä on nyt sopiva talo ihan koulun lähellä, eli ei ole edes tarvetta miettiä muuttoa.
Yläastetta minäkin pitäisin vielä kriittisempänä, ehkä sen takia että muistan ne muutaman raukat jotka tulivat erittäin kiinteään luokkaamme (jossa iso osa oli ollut yhdessä jo päiväkodissa), ei todella käynyt kateeksi - varsinkin kun muuttivat pikkukaupungeista Helsinkiin. En haluaisi omille lapsilleni sellaista kohtaloa.
kun teidän Yrjö-isä menee säpäleiksi, jos ei pääsekään ulkomaankomennukselle Timbuktuun kun se olisi uran kannalta niin hienoa saada vieraskielinen käyntikortti ja teidän Unelma-äiti ei saakaan sitä 400 neliön omakotitaloa, josta on aina haaveillut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun teidän Yrjö-isä menee säpäleiksi, jos ei pääsekään ulkomaankomennukselle Timbuktuun kun se olisi uran kannalta niin hienoa saada vieraskielinen käyntikortti ja teidän Unelma-äiti ei saakaan sitä 400 neliön omakotitaloa, josta on aina haaveillut...
Eli että vaihtaisin nyt mahdollisimman aikaisin, että on sitten jatkossa sama porukka ja samat kaverit kuin että saisi kaverustua tosi hyvin alakoulussa ja sitten ne kaikki kaverit jäisi taaksi. Että enemmin uuteen kouluun ja sitten ne kaverit seuraisi mukana yläkouluun, lukioon...
itse vaihdoin hoitajaa/tarhaa kolme kertaa ennen koulun alkua ja ala-asteella muutimme kaksi kertaa (ulkomaille ja takaisin Suomeen).Molemmat vanhemmat töissä, tosin olin kotona hoitajan kanssa kunnes olin 3 v.Koulusta tulin kotiin yksin 8 v alkaen. Olen ainoa lapsi ja sosiaalinen pelisilmä ja helppous tutustua eri ihmisiin on todella auttanut elämässä paljon. Olen aina tuntenut eläneeni erittäin tasapainoisen ja hyvän lapsuuden ja välit vanhempiin erittäin hyvät ja läheiset.
Mieheni taas on elämänyt sitä "lintukotoa", äiti kotona 10 v ja samat lapset ympärillä tarhasta asti. Hänellä on edelleen samat 10 kaveria joihin tutustui 3 v vanhana. Mieheni taas totesi että kavereiden kesken on edelleen lähes 4-kymppisenä samat jutut kun lukiossa ja että häntä harmittaa ettei opiskeluaikanakaan ollut "tarvetta" panostaa uusiin kaverisuhteisiin. Ulkomaille muuttaessamme aikuisina hän sai todella nähdä vaivaa saadakseen uusia kavereita ja sanoi itsetuntonsa nousseen hurjasti mutta toivoi että olisi jo lapsena oppinut kuinka selviytyä uusista tilanteista.
Eli kyllä se lapsena vaikeasti opittu saattaa myös vanhempa olla helpompaa.
Ja paljon jää vanhempien vastuulle. Minä itse otin yhteyttä tarhan lasten vanhempiin kun oli pakko vaihtaa ja pyysin että joskos meidän lapsi saisi tavata muutamnan tarhakaverin ennen aloitusta niin on jo "tuttuja" uudessa paikassa. Lapset tapasivat kaksi kertaa meillä kotona ja tarhaan olikin helppo mennä kun jo oli kaveri siellä. Mutta tietysti suomalaisille aikuisillekin tuottaa vaikeuksia puhua tuntemattomille ja tehdä aloite niin vaikeaahan se on sitten niiden lapsillekin :)
On utopiaa ajatella että nykyään kaikki voivat asua samassa paikassa ja talossa 15v enkä oikein usko että sen pitäisi olla se ihannemallikaan.
itse vaihdoin hoitajaa/tarhaa kolme kertaa ennen koulun alkua ja ala-asteella muutimme kaksi kertaa (ulkomaille ja takaisin Suomeen).Molemmat vanhemmat töissä, tosin olin kotona hoitajan kanssa kunnes olin 3 v.Koulusta tulin kotiin yksin 8 v alkaen. Olen ainoa lapsi ja sosiaalinen pelisilmä ja helppous tutustua eri ihmisiin on todella auttanut elämässä paljon. Olen aina tuntenut eläneeni erittäin tasapainoisen ja hyvän lapsuuden ja välit vanhempiin erittäin hyvät ja läheiset.
Mieheni taas on elämänyt sitä "lintukotoa", äiti kotona 10 v ja samat lapset ympärillä tarhasta asti. Hänellä on edelleen samat 10 kaveria joihin tutustui 3 v vanhana. Mieheni taas totesi että kavereiden kesken on edelleen lähes 4-kymppisenä samat jutut kun lukiossa ja että häntä harmittaa ettei opiskeluaikanakaan ollut "tarvetta" panostaa uusiin kaverisuhteisiin. Ulkomaille muuttaessamme aikuisina hän sai todella nähdä vaivaa saadakseen uusia kavereita ja sanoi itsetuntonsa nousseen hurjasti mutta toivoi että olisi jo lapsena oppinut kuinka selviytyä uusista tilanteista.
Eli kyllä se lapsena vaikeasti opittu saattaa myös vanhempa olla helpompaa.
Ja paljon jää vanhempien vastuulle. Minä itse otin yhteyttä tarhan lasten vanhempiin kun oli pakko vaihtaa ja pyysin että joskos meidän lapsi saisi tavata muutamnan tarhakaverin ennen aloitusta niin on jo "tuttuja" uudessa paikassa. Lapset tapasivat kaksi kertaa meillä kotona ja tarhaan olikin helppo mennä kun jo oli kaveri siellä. Mutta tietysti suomalaisille aikuisillekin tuottaa vaikeuksia puhua tuntemattomille ja tehdä aloite niin vaikeaahan se on sitten niiden lapsillekin :)
On utopiaa ajatella että nykyään kaikki voivat asua samassa paikassa ja talossa 15v enkä oikein usko että sen pitäisi olla se ihannemallikaan.
Alue: Aihe vapaa
eivät ole normaaleja vanhempia? Tai jos lapsiluvun kasvaessa muutetaan isompaan taloon, rakennetaan oma jne? Hahaa näitä juttuja