harmittaa aviomiehen käytös

meillä on pieni erityislapsi ja jouduin yöpymään muutaman yön hänen kanssaan sairaalassa. mies kotona kiukkuinen kuin ampiainen, vaikka sai istua illat poitkät tietokoneella ja töllöttää teeveestä lemppareitaan....kun en ollu nalkuttamassa :) kiukutteli kuin murrosikäinen; kehui käyneensä kaupassakin. kysyin mitä ostit? "sipsejä ja limpparii" vaiks kunnon ruokaakin ois ollu kaapissa!!!!

kun päästiin kotiin, soitin sairaalan pihalta, että nyt lähdetään kotiin. toivoin saavani edes vastakeitettyä kahvia -pah! yks istuu ja nököttää sohvannurkass, hyvä että tuli auttamaan poijan sisälle!!!

joo, tiedän eihän kukkaan miestä tykkää olla sairaalassa, ei potilaana, eikä vieraana, mutta kun on oma pieni poika kipeenä!?!?!

viis vuorokautta oltiin osastolla ja mies kävi sinä aikana yhteensä about parin tunnin ajan meitä katsomassa, oli kiire kotiin "siivoomaan" ja "väsytti töiden jälkeen" ja... ja.... ja.... ja.... no, joo, oli koti puhdas -sen myönnän!

toki mies käy vuorotöissäkin, mutta ei mahdu mun kaaliin, miksei käy pientä katsomassa?!? voi sitä pikkuisen ilmettä, kun huomasi isin seisovan ovella.... hymy levisi korviin asti ja jätkä parani heti silminnähden :) kun isi lähti, palasi pieni kuumeinen pikkupoikani sairaalaan suureen sänkyyn..... :´(

onko se se rakkaus, joka saa jaksamaan? onko se pikkupoijan hurmaava hymy, jonka äiti saa omakseen? mikä se saa naisen kestämään aviomiehen käytöstä...?