Uusimman vauva-lehden juttu häntäheikki Tonista!

Kaikki kolme kävivät samalla kuntosalilla ja kaksi oli liikunnanohjaajia. Varmaan vähän ahdistavan läheiset piirit.

Tätä mäkin mietin, miks helvatassa käyvät samalla kuntosalilkin viel? En mä ainakaan kävis ex ukkoni ja tämän uuden kanssa samalla salilla. Jos ei tuon kokoses kaupungis oo muita saleja, niin jättäsin saliliikunnan mieluummin kokonaan ku tunkisin noin ahtaisiin piireihin varsinki jos ei oo kerta hyvis väleis ton uuden kans ja on noin katkera exälle.

se uusi vaimo vaikutti ihan asialliselta. Oli ottanut miehen lapsen hyvin vastaan ja piti tätä osana perhettä. Ja ainankin omien sanojensa mukaan mietti miten lapsen äiti kaikkeen suhtautuu.

Lapsen äiti taas tuntui yhä olevan aika katkera ja selvästi häntä häiritsi lapsen ja äitipuolen hyvät välit. Olisiko se parempi sitten, että hänen lastaan kohdeltaisiin erilailla kun uusia lapsia.

Isä taas kuulosti aika oudolta, kun mainittiin ettei hänen mielestään lapsi tarvitse päivittäin maitoa yms.

Kyllä todellakin tätä juttua lukiessani mietin, miten onnellinen olisin jos minun lapsillani olisi äitipuolena nainen, joka välittäisi lapsistani. Itselläni on ainakin erilainen tilanne, koska lasteni äitipuoli ei pidä lapsissani ja he saavat tuntea sen luissaan. Jos saisin lapsilleni äitipuolen, joka edes yrittää kohdella heitä rakastavasti ja tasapuolisesti omien lastensa kanssa ja olisi kiinnostunut heidän asioistaan, niin saisivat penikat ihan luvan kanssa kutsua äitipuolta vaikka sitten äidiksi. Äiti on ihminen, joka huolehtii tarpeista, antaa sylin, pitää hyvänä, välittää, asettaa rajoja ja miettii lasten parasta. Ihanaa, että tuolla pojalla on kaksi äitiä!

oikeastaan eniten se, että äitipuoli antaa lapsen kutsua itseään äidiksi. Olkoonkin lapsi puolet ajastaan hänen hoivissaan. Omillani on vain yksi äiti ja yksi isä, mieheni kyllä tietää tämän ja takuulla korjaisi jos lapseni häntä isäksi kutsuisivat. Itsekään en haluaisi että oikealta isältä vietäisiin isyys tuollatavoin. Lasteni isä on virheistään huolimatta isä.



Katkeruus kyllä paistoi läpi äidin puheista, se oli kurjaa. Äitipuoli vaikutti noin muuten asialliselta, isästä sain jotenkin omituisen kuvan.

oikeastaan eniten se, että äitipuoli antaa lapsen kutsua itseään äidiksi. Olkoonkin lapsi puolet ajastaan hänen hoivissaan. Omillani on vain yksi äiti ja yksi isä, mieheni kyllä tietää tämän ja takuulla korjaisi jos lapseni häntä isäksi kutsuisivat. Itsekään en haluaisi että oikealta isältä vietäisiin isyys tuollatavoin. Lasteni isä on virheistään huolimatta isä.

Odotan esikoistani ja luin jutun ilokseni ystäväni luona. On pakko kommentoida, kun tällaisen ketjun bongasin. Itse olen elänyt sijaisperheessä tavaten biologisia vanhempia noin kerran kuussa. Biologia ei tehnyt vanhemmistani ainoita vanhempia, vaan kutstuin äidiksi kahta naista ja isäksi kahta isää; todellisia sosiaalisia, henkisiä ja kasvatti vanhempiani sekä biologisia vanhempiani. Olen edellisen kirjoittajan kanssa erittäin paljon eri mieltä siitä, että lapsella ei välttämättä aina ole VAIN yksi äiti ja yksi isä. On jotenkin helppo samaistua tuon lapsen asemaan ja mielestäni äitiyden tai isyyden vieminen on jotain aivan muuta kuin se nimi, millä jotakuta toista kutsuu. Ja olisi kamalaa sanoa, että jos lapsi itse on halunnut kutsua äitipuoltä äidiksi, niin tämä veisi omalta äidiltä äitiyden! Jos minulle olisi lapsena sanottu, että biologiselta äidiltäni viedään äitiys sillä, että kutsun sijaisäitiäni äidiksi, olisin valtavan taakan alla. Uskon, ettei tuon ikäinen lapsi edes ymmärrä äiti ja isä sanan merkitystä edes samalla tavalla kuin yleensä aikuiset vaan paljon abstraktimmin: äiti on henkilö, joka häntä hoitaa, eikä mielestäni tässä ole mitään väärää. Olen onnellinen, että itse sain lapsena valita, ketä saan kutsua milläkin nimellä, eikä minua siitä kukaan koskaan syyllistänyt. Koin, että saan yhtälailla olla sijaisperheeni lapsi ja kuulua perheeseen heidän biologisten lastensa lailla, olihan minulla sama äiti. Vaikka biologinen äiti olikin eri.

Ymmärrän myös sen, että "ehjän kodin" ihmiset tai ne, joilla ei vastaavaa tilannetta ole ollut, ajattelevat tästä eri tavalla ja tavallaan kyllä suuressa määrin ymmärrän myös biologisen äidin tunteet, yksinäisyyden ja katkeruuden tuossa jutussa. Tunteet on monimutkainen juttu ja onneksi me aikuiset yleensä osaamme niitä jossain määrin käsitellä. Kuten sitten se perheneuvolan tyyppi sanoi, niitä tunteita ei pidä painaa villaisella vaan ne pitäisi käsitellä.

Toivoiisn jutun molemmille naisille jaksamista äitiyden tärkeällä tiellä!

oikeastaan eniten se, että äitipuoli antaa lapsen kutsua itseään äidiksi. Olkoonkin lapsi puolet ajastaan hänen hoivissaan. Omillani on vain yksi äiti ja yksi isä, mieheni kyllä tietää tämän ja takuulla korjaisi jos lapseni häntä isäksi kutsuisivat. Itsekään en haluaisi että oikealta isältä vietäisiin isyys tuollatavoin. Lasteni isä on virheistään huolimatta isä.

Odotan esikoistani ja luin jutun ilokseni ystäväni luona. On pakko kommentoida, kun tällaisen ketjun bongasin. Itse olen elänyt sijaisperheessä tavaten biologisia vanhempia noin kerran kuussa. Biologia ei tehnyt vanhemmistani ainoita vanhempia, vaan kutstuin äidiksi kahta naista ja isäksi kahta isää; todellisia sosiaalisia, henkisiä ja kasvatti vanhempiani sekä biologisia vanhempiani. Olen edellisen kirjoittajan kanssa erittäin paljon eri mieltä siitä, että lapsella ei välttämättä aina ole VAIN yksi äiti ja yksi isä. On jotenkin helppo samaistua tuon lapsen asemaan ja mielestäni äitiyden tai isyyden vieminen on jotain aivan muuta kuin se nimi, millä jotakuta toista kutsuu. Ja olisi kamalaa sanoa, että jos lapsi itse on halunnut kutsua äitipuoltä äidiksi, niin tämä veisi omalta äidiltä äitiyden! Jos minulle olisi lapsena sanottu, että biologiselta äidiltäni viedään äitiys sillä, että kutsun sijaisäitiäni äidiksi, olisin valtavan taakan alla. Uskon, ettei tuon ikäinen lapsi edes ymmärrä äiti ja isä sanan merkitystä edes samalla tavalla kuin yleensä aikuiset vaan paljon abstraktimmin: äiti on henkilö, joka häntä hoitaa, eikä mielestäni tässä ole mitään väärää. Olen onnellinen, että itse sain lapsena valita, ketä saan kutsua milläkin nimellä, eikä minua siitä kukaan koskaan syyllistänyt. Koin, että saan yhtälailla olla sijaisperheeni lapsi ja kuulua perheeseen heidän biologisten lastensa lailla, olihan minulla sama äiti. Vaikka biologinen äiti olikin eri.

Ymmärrän myös sen, että "ehjän kodin" ihmiset tai ne, joilla ei vastaavaa tilannetta ole ollut, ajattelevat tästä eri tavalla ja tavallaan kyllä suuressa määrin ymmärrän myös biologisen äidin tunteet, yksinäisyyden ja katkeruuden tuossa jutussa. Tunteet on monimutkainen juttu ja onneksi me aikuiset yleensä osaamme niitä jossain määrin käsitellä. Kuten sitten se perheneuvolan tyyppi sanoi, niitä tunteita ei pidä painaa villaisella vaan ne pitäisi käsitellä.

Toivoiisn jutun molemmille naisille jaksamista äitiyden tärkeällä tiellä!

että myös biologiset vanhemmat on parhaita!Moni ei mun uraani Suomessa pysty!Repikää siitä!Mies käynyt koko ajan töissä.Meillä kaksi lasta.

Tli sellainen kuva, että tuon uuden naisen takia jätti lapsensa ja lapsensa äidin.

Onpas ollut suhde hyvällä tolalla jos ulkopuolinen ihminen on pystynyt suhteen katkaisemaan jos siinä sitä ennen ollaan oltu onnellisia. Eli vaikea uskoa, että on ollut ainakaan se ainoa syy. Tuskin olisi pitkä liitto ollut ilman ketään ulkopuolistakaan jos kerran jatkuvaa tappelua mm. ideologisista eroista.

Ja eihän tuo kyllä lastaan ollut jättänyt vaan siinähän nimenomaan kerrottiin, että halusi pitää lasta enemmän luonaan. Ei se, että haluaa erota muijastaan tarkoita, että haluaa jättää lapsensa!

se uusi vaimo vaikutti ihan asialliselta. Oli ottanut miehen lapsen hyvin vastaan ja piti tätä osana perhettä. Ja ainankin omien sanojensa mukaan mietti miten lapsen äiti kaikkeen suhtautuu.



Lapsen äiti taas tuntui yhä olevan aika katkera ja selvästi häntä häiritsi lapsen ja äitipuolen hyvät välit. Olisiko se parempi sitten, että hänen lastaan kohdeltaisiin erilailla kun uusia lapsia.



Isä taas kuulosti aika oudolta, kun mainittiin ettei hänen mielestään lapsi tarvitse päivittäin maitoa yms.

Mun mielestä tollaset ihmissuhteet kannattais pitää ihan omana tietona, sillä monet ihmiset tykkää alkaa riepottelemaan asialla. Äitipuoli vaikutti fiksulta mutta miten suhde sai alkunsa yms. saa monet takajaloilleen. Katkeruus ja mustamaalaaminen paistoi läpi.



juu, onhan tuo mies aika outo.. monessakin asiassa.

Kuvasi ihan realistisen oloisesti noiden kahden äidin tunnelmia. hirveän monesti lehdissä on juttuja miten ero on hoidettu hyvin ja kaikilla sujuu kivasti, eikä julkituoda mitään negat.tunteita tai uusperheen ongelmia. Kerrankin lukemani vaikutti realistiselta kuvaukselta. Harmi kun ei isän kokemusta ollut siinä mukana vielä.

Eihän tuosta jutusta kyllä selvästikään saanut koko kuvaa. Tuskinpa "6-kuisen vauvan äitiä" ihan ilman syytä alttarille jätetään, eikä jutussa kerrottu miten tuo uusperhe kuvio oli sitten alkanut.

Molemmat naiset vaikutti ihan asiallisilta ja fiksuilta, mutta tuo mies kyllä tosiaan vähän puistatti. Tli sellainen kuva, että tuon uuden naisen takia jätti lapsensa ja lapsensa äidin.

..että eiköhän tuo ollut tuon ex- naisen tarkoituskin antaa tuollainen kuva.

Eihän tuosta jutusta kyllä selvästikään saanut koko kuvaa. Tuskinpa "6-kuisen vauvan äitiä" ihan ilman syytä alttarille jätetään, eikä jutussa kerrottu miten tuo uusperhe kuvio oli sitten alkanut.

Voi kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ymmärtäkää, että jotkut ihmiset voi vaan tehdä pahoja tekoja ihan ilman että kukaan antaa siihen aihetta.

Mutta vaikea tietää kumpi puhuu "totta". Molemmilla oli omanlainen käistys asioiden kulusta.



Kyllähän uusi äiti sanoi ottavansa vanhan äidin tunteet huomioon, mutta totesi myös, että vuosien jälkeenkin on aina ajateltava ensin Sannan tunteita. Siis sai kuvan, että asia on hänelle negatiivinen. Ja kenen mielestä on aina ykkösenä muka ensimmäisen naisen tunteet?



Kaikki kolme kävivät samalla kuntosalilla ja kaksi oli liikunnanohjaajia. Varmaan vähän ahdistavan läheiset piirit.

Ja kyllä mä ainakin ymmärrän, että tuntuu pahalle, kun oma lapsi kutsuu toista naista äidiksi ja tämä antaa lähtöpusuja silmien alla.

Mutta sitten taas tuli mieleen, että äidin luona asutaan aika säännöttä.



Mitenkähän kuviot muuttuvat, kun lapsi kasvaa. Ja jo eskarivuonna. Äiti uskoi lapsen asuvan arkisin hänen luonaan, mitähän isä tuumaa?

Ja kyllä mä ainakin ymmärrän, että tuntuu pahalle, kun oma lapsi kutsuu toista naista äidiksi ja tämä antaa lähtöpusuja silmien alla.

Niin minäkin toisaalta... mutta miltähän mahtaisi lapsesta tuntua jos lähtöpusuja ei tulisi? Jutusta sai kuitenkin sen kuvan, että myös uusperheen äiti on lapselle kovin tärkeä.

Eihän tuosta jutusta kyllä selvästikään saanut koko kuvaa. Tuskinpa "6-kuisen vauvan äitiä" ihan ilman syytä alttarille jätetään, eikä jutussa kerrottu miten tuo uusperhe kuvio oli sitten alkanut.

Voi kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ymmärtäkää, että jotkut ihmiset voi vaan tehdä pahoja tekoja ihan ilman että kukaan antaa siihen aihetta.

Huvittavaa! Mistä näitä yhden totuuden ihmisiä oikein sikiää?

Voi kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ymmärtäkää, että jotkut ihmiset voi vaan tehdä pahoja tekoja ihan ilman että kukaan antaa siihen aihetta.

Minulle kyllä tuli mieleen, että toisessa jutussa on haluttu mustamaalata toista ja toisessa on siltä vältytty. Ihailen!

Nice