Ystävät sohvan nurkassa

Oon itse 30+ ja mulla on kaksi lasta ja todellakin tapaan mieluiten lapsettomia ystäviä kodin ulkopuolella. Mulle jää itselle kurja olo kun en voi keskittyä ystävään kunnolla. Tottakai välillä käyvät myös meillä kylässä. "Lapsellisien" kavereiden kanssa sit yleensä lasten kanssa jomman kumman kotona koska niin on helpompi. Mutta ihan luksusta on lähteä "lapsellisen" kaverin kanssa kahdestaan leffaan :)

Äh, en lukenutkaan kunnolla, sori. Ihme mummoilua kyllä kun lapsettomatkin haluavat nysvätä vain kotona. (ja sanottakoon tähän että kodin ulkopuolella pääsen kavereita treffaamaan vain noin kerran kuussa koska on vaikea saada lapsenvahtia mutta nautin joka hetkestä)

kk-tulot ovat reilu 200 euroa käteen.

Jos lähtisin muitten päästyä töistä ulos, maksais pelkästään mulla bussiliput, lisäksi rahaa pitäis varaa vähintään 20 euroa, helposti voi mennä paljon enemmänkin.

Sen sijaan kun pyydän meille monta kertaa vieraat tuovat tuliaisia, joitten arvo helposti menee isommaksi mitä olen laittanut rahaa tarjoiluun, 20 eurolla saan pöydän tosi komeaksi.

Mies saa joka joulu paljon viiniä lahjaksi, eli nestepuolikin on kunnossa ilman mun rahallista panostusta.

Ja tykkään kutsua ihmisiä ja tykkään kokata. Näitten kaikkien takia yleensä mielellään pyydän meille kylään. Ja mies on kiitettävästi lasten kanssa, eivät "häiritse" vieraita.

Ehkä se ystävien luo meno ei olisikaan niin ikävää, jos he sitten edes panostaisivat näihin hetkiin. Eli siivoaisivat ja laittaisivat edes jotain tarjolle. Monesti vaan saa mennä todella likaiseen kotiin, jossa hyvä jos kahvin saa, ja senkin ilman maitoa ja sokeria. Ja siihen vielä päälle se mies kuikuilemaan ja lapset huutamaan.

MInä en ymmärrä, miksi joku haluaa kanssani kahville ja sitten hermostuu, kun vartin kuluttua kiitän seurasta ja lähden kotiin. Ei minulla sen pitempään yhteen kupilliseen aikaa kulu, mutta ei tuossa ajassa ajatuksia ehdi vaihtamaan. Älä kutsu kahville, jos tarkoitat jotain ihan muuta.

Ap lisää vielä, että ei se kotona kyläily siinäkään tapauksessa niin paljon vastustaisi, jos nämä ystävät sitten haluaisivat myös tulla minun luokseni. Nykyisellään vain tuntuu kuin olisin joku terveyssisar, jonka odotetaan aina hyppäävän autoon ja ajavan kotikäynneille näitten mummojen luo, jotka eivät saa persettään ylös siitä sohvasta.

vai oletko provo?



Juu, varmaan sinusta olisi kiva mennä siistiin kotiin, jossa on pöytä koreana. Mutta lapsiperheen elämä ei aina ole sellaista, että kaikki olisi tip top ja äidillä aikaa kokata hienoa ruokaa. Ja kodin ulkopuolella käyminen (ilman lapsia) vaatii usein lapsenvahdin, ja sitä ei pysty kotihoidontuesta maksamaan.



Minä olen onnellinen siitä, että minulla on ystäviä, jotka haluavat viettää aikaa kanssani, oli se sitten meillä kotona, ystävien kotona, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, eväsretkellä... He eivät vaadi minua passaamaan itseään, vaan tarjoutuvat usein tuomaan ruokaa tai käymään kaupassa, kun tulevat.



Ystäväni ymmärtävät, että jos en tee heidän läsnäollessan joitain kotitöitä (laitan käytetyt astiat tiskikoneeseen, siivoan ruokapöydän, viikkaan pyykit tms. pientä hommaa, jota voi tehdä samalla kun juttelee kaverin kanssa), niin seuraava aamu menee kaaoksen merkeissä.



Ystäväni jopa usein tarjoutuvat auttamaan minua kotitöissä tai leikittävät lapsia sillä aikaa, kun maksan laskut tms.



Arvostan tällaisia pieniä asioita suuresti, ja koska ystäväni tarjoutuvat itse auttamaan, en koe olevani tyly emäntä.



Ehkä sinunkin kannattaisi ajatella asioita vähän muidenkin kuin oman napasi kautta?

tykkään kyllä käydä kahvilassa tai tuopilla tapaamassa ystäviäni. Mutta joskus ehdotan tapaamista kotona ihan siitä syystä, että mulla ei ole varaa siihen pariin tuoppiin tai teehen + johonkin syömiseen - ja jos istutaan muutama tuntikin jossain, niin ei sitä kehtaa istua tilaamatta mitään. Taloudellinen tilanteeni on tosi surkea välillä :(



Ja lapseni ollessa vauva mulle vaan oli helpointa tavata kotona - imetyksen ja lapsenhoidon takia. Kyllähän siinä tuli ärsyttäviä katkoksia ystävän kanssa seurusteluun, mutta toivon että he ymmärsivät. Meillä oli kyllä rintapumppu ja pumppasinkin maitoa, mutta se kaikki kului niinä kertoina kun kävin yksin uimassa. Halusin kuitenkin harrastaa liikuntaa, että kunto paranisi ja keho palautuisi.



Nyt tilanne onkin muuttunut ja lapsi on paljon isänsä kanssa. Mua voi nähdä mieluiten kodin ulkopuolella - silloin, kun mulla on siihen varaa!



Lapsiperheessä voi usein olla sotkuista, joten tuskin kyse on mistään arvostuksen puutteesta sinua kohtaan. Sama tarjoilujen suhteen - itse olen ollut vauvaperheessä kylässä, jossa äiti pahoitteli, ettei ollut kahden lapsensa kanssa päässyt kauppaan. Ei mua haitannut, että tarjolla oli vaan jotain simppeliä, ystäväänihän mä menin tapaamaan enkä pääasiallisesti syömään. Ja omasta kokemuksesta tiedän, että joskus raha voi olla niin tiukalla, ettei oikein pysty ostamaan mitään hienoja salaatteja ja leivoksia - ja kyllä itse ainakin juon ystävän kanssa mieluummin vaikka pelkkää vettä kuin aiheutan hänelle konkurssin vain tulollani.



(Joidenkin sukulaisten tullessa mulla on muuten joskus kauhea stressi kun en EHDI kauppaan ostamaan jotain pullaa, kun pitää myös siivota, ettei puhuta selän takana pahaa. Olenkin ruvennut välttelemään sukulaisvierailuja, koska ne aiheuttavat enemmän stressiä kuin mitään muuta.)

Monilla on nyt mennyt yksi tärkeä pointti ohi. Eli nämä "mummot" siis eivät haluaisi lähteä kahville tai minun luokseni kylään, vaan minun pitäisi aina mennä heidän luokseen, vaikka matkaa tulisi pahimmillaan yhteensä n. 50 kilometriä.

mieluummin kodissa tai ystävän kodissa kuin kahvilassa jossa on kova hälinä ja paljon ihmiisiä eikä voi mistään tärkeästä puhua. Kotisohvalla on lokoisampi istua ja kahvitella voi rauhassa. Minä menen mieluusti ystävän luo, koska sehän on vapaahetki kaikesta kokkaamisesta, siivoamisesta jne ja muutenkin vaihtelua kotiseiniin. Yritän vastavuoroisesti kutsua heitä omaan kotiin että toisetkin saa vain istua ja nauttia minun ollessa passaamisvuorossa.

jaa, vielä kerran pakko kommantoida etten ymmärrä aapeetä sittenkään ollenkaan. Mä ainakin siivoan ja laitan tarjottavaa kun ystävä tulee kylään. Tämä ap taitaakin olla tylsä ystävä tai sitten porvoosta.

Minä käyn tosi harvoin kavereiden luona, ja tässä syy: Kaverini tulevat yleensä töistä noin klo 18 aikaan, ja lasten nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 21 (yleensä klo 20, mutta voi sitä joskus vähän venyttää). Iltapuuhia varten pitäisi olla kotona viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kotimatkaan menee helposti tunti, kun meillä ei ole autoa. Ehtisimme siis parhaassakin tapauksessa olla kylässä noin tunnin, ja siitä menee lasten pukemiseen, riisumiseen, vessassakäynteihin yms. puoli tuntia.



Lisäksi bussilla matkustaminen illalla johtaa lähes aina siihen, että lapset nukahtavat bussissa, ja riekkuvat sitten puoleen yöhön kotona.



Jos taas en ota lapsia mukaan, joudun palkkaamaan lapsenvahdin. Siitä tulee yhdelle illalle melkoisesti hintaa, jos olen poissa vaikka neljäkin tuntia. Sellaisia ei makseta kovin helposti kotihoidontuesta tai yksinhuoltajan palkasta.

Monilla on nyt mennyt yksi tärkeä pointti ohi. Eli nämä "mummot" siis eivät haluaisi lähteä kahville tai minun luokseni kylään, vaan minun pitäisi aina mennä heidän luokseen, vaikka matkaa tulisi pahimmillaan yhteensä n. 50 kilometriä.

Mutta eivät suostu edes sitä ajamaan? Ovat todella ajattelemattomia. Kyllä minusta jostain parin kilometrin päästä voi vaikka kävellä, jotta sinun ei tarvitse ajaa heille 50 kilometriä.