Luin juuri TEHY:stä, ettei vauvaa

eikä sille asialle voi yhtään mitään.

ei oo totta mitä porukkaa täällä pyörii! ap:n kirjoittamat asiat on faktoja, uskokaa pois. mut ei siinä mitään, hoidattakaa vaan muksunne pikkuvauvoista lähtien muilla ja tuulettukaa rauhassa, viekää 1,5-vuotiaat virikehoitoon jne. ootte kyllä epäsivistynyttä väkeä, luulisi kuitenkin että äidinvaistot pelaisi vaikka ei olisikaan psykologiaa riviäkään lukenut. :/

Lapsi oli keskonen, pumppaan maidot yötä päivää, syötän, pesen pullot, pumppaan, syötän, lypsän. Vähintään kaksinkertainen työ siihen, kuin että lapsi söisi suoraan rinnasta (jota ei ole oppinut). Kyllä pidän oikeutenani, että pääsen kolmen kuukauden kohdalla viettämään hetkeksi iltaa ja tuulettumaan, jotta jaksan taas hetken paremmin.

Kuitenkin olet huono äiti kun noin teet.

On tässä ollut oikeesti todella rankkaa lapsen sairaalassaolonkin takia. Vielä ei ole varmaa onko lapsi aivan tervekään. Lapsi on siis jo ensimmäisen kuukautensa ollut "vieraan" hoidossa sairaalassa, sillekään ei mitään voinut. Vieressä en voinut sielläkään yötäpäivää istua. Että nyt sit meni se mun hyvä äitiys kankkulankaivoon ;)

kun lapsi osaa ilmaista itseään. Siis kun lapsi osaa vähän puhua. Eikös useimmat siinä vaiheessa vasta menekin päiväkotiin. Ap teki asiasta ihan turha provon.



Tehylehden lukija

syntyneen hoitoon koska on rasittunut pullojen pesusta.Jättäis sit edes lapsen isälle omaan kotiin niin et rutiinit säilyy mut varmaan se mieskin on rasittunut.

tuollaisia faktoja huutelemaan... se koira älähtää johonka kalikka kalahtaa!



Osu ja uppos ;)

niin pk:iin vaan? Kyllä se itsensä ilmaisu vaatii enemmän kuin että "osaa vähän puhua". On muuten sellainenkin tutkimus tehty että alle 5v:den runsas pk-aika lisää aikuisiän agressiivista käyttäytymistä. Lukion psykan tunneilta muistelen:) Ja en sano että kaikki jotka laittavat lapsensa ajoissa hoitoon ovat huonoja vanhempia ja kaikki jotka hoitavat kouluikään kotona hyviä.

Joku kehtaa kertoa jättävänsä keskosena syntyneen hoitoon koska on rasittunut pullojen pesusta.Jättäis sit edes lapsen isälle omaan kotiin niin et rutiinit säilyy mut varmaan se mieskin on rasittunut.

Yökylään en raaskinut lastani jättää, mutta päivällä käytiin miehen kanssa elokuvissa ja hienossa ravintolassa syömässä. Ei me ravintolassa osattu keskustella muusta kuin pojasta ja palvelun nopeuden takia oltiin kolmessa vartissa valmiit ja kiiruusti poitsua hakeen. Mutta kyllä piristi mieltä!

olis aiemmin uskonut kun melkein palkäsin ja kammosin toisten vauvoja, niin oma äidinvaisto onkin nyt yllättävän voimakas... ei olis tullut mieleenkään olla erossa vauvasta silloin kun hän oli alle 2kk, korkeintaan pari tuntia käväisin kaupassa ja silloinkin oli kova kiire kotiin..!

Olen ihan samaa mieltä että ideaalimaailmassa äiti ei jätä vauvaansa muiden hoitoon, eikä olla lapsestakaan erossa montaa päivää. Mutta kun maailma ei ole täydellinen, minusta tärkeintä että jokainen yrittää parhaansa.

laitoimme lapsen

Eli laitoimme lapsen hoitoon kun hän oli 1,5-vuotias.... mulle se oli erittääin vaikeaa ja tunsin että oli hylännyt lapseni antamalla vieraiden ihmisten hoitoon. Äidinvaistoni varmaan yritti kertoa että se eii ollut paras mahdollinen ratkaisu. joka tapauksessa lapsi on nyt hoidossa, onhan sieltä paljon positiivistakin opittu ja lapsi tykkää olla kavereiden kanssa, mutta jos saamme toisen lapsen, niin haluan kyllä hoitaa häntä kotona pidempään, ja otan varmaan esikoisenkin pois hoidosta siksi aikaa.

Maatilan emäännällä oli paljon työtä, siinä ei kauheasti laatuaikaa lapselle herunut. Ja eihän ne lapset kokoaikaa siellä hoidossa ole, sitten saavat vanhempiensa huomion.

Ensinnäkin lapsilla on tuossa menneen ajan mallissa olleet koko ajan ympärillä omat sisarukset, vanhemmat ja muu perhe, joka on asunut yhdessä. Et voi tosissasi verrata maalaistalossa asuvaa suurperhettä tilanteesen, jossa vaikka 1-vuotias laitetaan vieraaseen ympäristöön ja jätetään vieraiden, vaihtuvien tätien hoitoon vieraiden lasten keskelle. Maalaistalossa äiti pyörii kuitenkin lähistöllä vähän väliä, päiväkodissa äiti on usein sen 8 tuntia poissa yhtäjaksoisesti. Kummassa mahtaa lapsella olla turvallisempi olo, jos ihan rehellisesti mietit?

Mutta ai niin. Emmehän me halua miettiä sellaista. Koska meidän lapsi viihtyy niin tosi mahtavasti siellä päiväkodin virikeympäristössä.

meillä esikoinen ollut 4kk lähtien mummolassa yökylässä n. kerran kuukaudessa. Kotihoidossa oli muuten 2,5v asti. Nyt on oikein reipas 6v, jolle mummo on erittäin läheinen ja tärkeä ihminen.



kuopus on nyt 1,5v ja on ollut mummolassa yökylässä muutamia kertoja. Hänelle yökyläilyt on olleet vaikeampia kuin esikoiselle, siksi ei ole montaa kertaa ollut. Hän taas on ollut 1v2kk lähtien päivähoidossa, joka on mennyt ihan mukavasti. Itse tunnen vieläkin huonoaomatuntoa siitä, että vien lapsen perhepäivähoitoon. Minulle se on ollut aika vaikeaa.

Lapsi on ihan mielellään päivät perhepäivähoitajalla, mutta tottakai mieluummin kotona.



Mielestäni vauvan voi ihan hyvin viedä isovanhemmille tai muulle tutulle ihmiselle hoitoon, jos vauva sen tuntuu kestävän hyvin. Meillä esikoisen kanssa ei ollut mitään ongelmaan, tämän toisen kanssa on huomattu, ettei haluaisi käydä mummon luona nukkumaan vaikka muuten siellä tykkää olla. Yökyläilyt saa siis odottaa kunhan on vanhempi.

Toisessa artikkelissa oli, että päivähoito ei sosiaalista lasta. Lapsi joutuu siellä kilpailemaan ja se on pahasta. Ei ole vielä kykyjä selvitä ryhmässä.

Minä olen taas äideiltä saanut kuulla, että heidän kaksivuotiaansa tylsistyvät kotona äitiensä ja heidän vauvojensa seurassa ja kaipaavat päiväkotiin kavereiden luo!

Jokainen perhe tekee juuri niin kuin näkee parhaakseen ja parhaiten toimii. Rauhaa ja rakkautta! LÄSNÄ voi olla niin monella tavalla. Se että ollaan kotona lasten kanssa ei välttämättä tarkoita läsnäoloa. Tosi usein törmää leikkipuistossakn äippään, joka näprää kännykkää ja viisveisaa lapsen touhuista. Usein näkee myös työpuheluitaan päväkodin eteisessä hoitavia isiä ja äitejä. JOS jokainen vanhempi olisi lapselle oikeasti läsnä sn ajan kun yhdessä ollaan, niin maaima olisi sille lapselle varmasti turvallisempi paikka.

Äidinvaistoni varmaan yritti kertoa että se eii ollut paras mahdollinen ratkaisu.

Sitä voisi moni vaikka vähän kuunnellakin ja ehkä toimia sen mukaisesti

tuosta lapsen hoitoon jättämisestä. Omalla kohdalla pohdinkin mitä on tehnyt lapseni kiintymyssuhteelle kun joutui olla alkuvaikeuksien aikana kuukausia teholla jossa minulla ei luonnollisesti ollut yöpymismahdollisuutta, mutta muuten olin aamusta iltaan. Sitä pohdin kuinka paljon olen voinut vaikuttaa positiivisesti siihen myöhemmin.

pakko kommentooida keskosen äitiä joka pystyy jättää 3kk yökylään???

en todelllakaan kuvittele olevani marttyyri ja hyvä äiti, mutta minä en ymmärrä ensimmäisen ikävuoden aikana yön yli kyläilyjä, koska itse en tarvinnut lapsestani minkään valtakunnan lomaa vaikka vaikeaa oli. minulle olisi ollut rangaistus vielä kun lapsi oli 2v lähteä vaikka kylpyläään viikonlopuksi, maitojunalla olisin takaisin tullut että ei edes yritetty.

miksi ei voida mennä erikseen sitten kun menottaa??

lapsi tarvitsee myös muita aikuisia kuin äidin. Ja lasten seuraa.

Tutkimustulosten mukaan ei päivähoidosta n 1 v ylöspäin näytä olevan haittaa,pitkäaikaistutkimus. Hyötyäkin voi olla.

Kotihoitokin on hyvä,ja rakastavat vanhemmat tärkeintä, mutta lapsi ei mene rikki jos sitä joskus hoitaa joku muukin- päinvastoin oikeastaan.

Ihmiselle yhteisöissä eläminen on luonnollista, ja luulen, että tilanne jossa lasta hoitaa 3-5 v vain äiti olisi ollut aika vieras perinteisissä yhteisöissä. Yhteisöt ovat lapsellekin tärkeitä (vaikka se suku tai päivähoito- kyläyhteisö ennen)