Lue keskustelun säännöt.
Luin juuri TEHY:stä, ettei vauvaa
04.02.2011 |
saisi jättää kuin muutamaksi tunniksi ilman äitiä (huoltajaa) Isommasta lapsesta voi olla erossa päivä/ikävuosi.
Aikuisten psyykkisistä häiriöistä juontuu paljon siitä, että vauva on jätetty yksin itkemään.
Vauvan itkuun on vastattava rauhallisuudella ja antamalla turvaa.
Toisessa artikkelissa oli, että päivähoito ei sosiaalista lasta. Lapsi joutuu siellä kilpailemaan ja se on pahasta. Ei ole vielä kykyjä selvitä ryhmässä.
Kommentit (38)
Katkeria ja lapsettomia vanhojapiikoja ovat. Ymmärtäähän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä joutui kovasti kilpailemaan, ihan kotona. Nimimerkki 8. lapsi.
Mulla reilu yksvee ikänen, eikä ole ollut ikinä yökylässä, eikä tule kyllä menemäänkään pitkään aikaan. Hoidossa ollut muutaman tunnin mummillansa. Pariin otteeseen. Ja ei pikkuvauvaa tietenkään saa itkettää! Ei ne pysty millään vielä ymmärtämään mitään tahallista itketystä. Ja itse en kyllä jättäis isompaakaan lasta itkemään. Päivikseen menee luultavasti vast 3-vuotiaana.
eri asia kasvaa omassa kodissa suuressakin perheessä kuin siten, että joku katsoo lapsesi perään rahan takia.
eri asia kasvaa omassa kodissa suuressakin perheessä kuin siten, että joku katsoo lapsesi perään rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen asti, kun nuorin aloitti esikoulun.
eri asia kasvaa omassa kodissa suuressakin perheessä kuin siten, että joku katsoo lapsesi perään rahan takia.
kotihoidontukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maatilan emäännällä oli paljon työtä, siinä ei kauheasti laatuaikaa lapselle herunut. Ja eihän ne lapset kokoaikaa siellä hoidossa ole, sitten saavat vanhempiensa huomion.
Erossa olosta olen samoilla linjoilla. Ja pidän oerheen yhteistä aikaa tärkeänä kaiken ikäisille lapsille, sitä että perhe tekee yhdessä jotain. ettei kodista muodostu vain joku yksittäisten ihmisten huoltokeskus.
äiti jätä minkään ikäistä lasta itkemään yksin.
Ja eihän vauvasta voi olla erossa kuin max kauppareissun ajan ja silloinkin se on mielessä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oli jo yli 70 vanha syntyessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli keskonen, pumppaan maidot yötä päivää, syötän, pesen pullot, pumppaan, syötän, lypsän. Vähintään kaksinkertainen työ siihen, kuin että lapsi söisi suoraan rinnasta (jota ei ole oppinut). Kyllä pidän oikeutenani, että pääsen kolmen kuukauden kohdalla viettämään hetkeksi iltaa ja tuulettumaan, jotta jaksan taas hetken paremmin.
Ja yöksi hoitoon jättäminenkö on sitten se suurin synti? Jos vaihtoehtona on väsynyt äiti, joka alttiina sairastumaan ties mihin masennuksiin? Sekö sitten on lapsen etu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ja isänikin (kyynel) "jätti" minut hoitoon ja teki sitä surullisen kuuluisaa uraa jo 70-luvulla.
Ihan pienenäkin olin isovanhemilla kun vanhemmat olivat ulkomailla JOPA kaksi kuukautta kerrallaan. Meidät hylkäsivät... Minut ja veljeni.
Jo heidän omat vanhempasi olivat uraorientoituneita, joten tämä kurjuus on edennyt monessa polvessa:) Siis myös oma esikoiseni (nyt 21 v. oik.tiet.opiskelija) oli yksin isänsä (joka päivät töissä) ja ulkopuolisten hoidossa, kun tein tutkimustyötä toisella mantereella.
Kivittäkää mammat! Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, samoin rakastan miestäni (jo 23 vuotta) ja vanhempiani.
Voisiko rakastavampia ja parempia vanhempia olla olemassakaan!
Älkää ihmiset tuomitko erilaisuutta, en minäkään tuomitse. Jokainen äiti ja isä varmasti haluaa parasta lapsilleen. Paras palaute on se joka tulee LAPSEN rehellisestä suusta!
Isoäitiyttä odotellen ja kaikkea hyvää kaikenlaisille äidille, niille jotka seuraavat TEHY:n ohjeita tai ovat seuraamatta:)
Olkaa LÄSNÄ lapsillenne myös silloin kun he sitä vähiten haluavat esim. teini-iässä.
tosi surullista. Ura tärkeämpää kuin lapset.
järkevältä ja ei varmasti ole kaukana monen äidin omasta kokemuksesta lapsensa suhteen. Jos lastaan yhtään kuuntelee ja seuraa herkällä sydämellä, niin kyllä tämä asia varmasti tulee selväksi kirjoja lukematta. Näin ainakin itse kokenut, mutta helpottaa kun ihan virallinen taho noin sanoo. Aiemmin on aina painotettu vaatimuksia lapsen itsenäistämiseksi mahdollisimman aikaisin. Ymmärrän toki ettei yllä mainittu ole kaikkien perheiden kohdalla mahdollista el. tilanteesta riippuen ym. mutta turha siitä on syyllistyä, kuten moni jo tässä ketjussa näyttää tekevän. Joo, vauvan/lasten hoitaminen on helvetin raskasta a vaikeaakin ja kyllähän siihen tuke tarvitaan isovanhemmilta, joskaan monella ei tällaista tukea ole saatavilla.
Minun äitini ja isänikin (kyynel) "jätti" minut hoitoon ja teki sitä surullisen kuuluisaa uraa jo 70-luvulla.
Ihan pienenäkin olin isovanhemilla kun vanhemmat olivat ulkomailla JOPA kaksi kuukautta kerrallaan. Meidät hylkäsivät... Minut ja veljeni.
Jo heidän omat vanhempasi olivat uraorientoituneita, joten tämä kurjuus on edennyt monessa polvessa:) Siis myös oma esikoiseni (nyt 21 v. oik.tiet.opiskelija) oli yksin isänsä (joka päivät töissä) ja ulkopuolisten hoidossa, kun tein tutkimustyötä toisella mantereella.
Kivittäkää mammat! Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, samoin rakastan miestäni (jo 23 vuotta) ja vanhempiani.
Voisiko rakastavampia ja parempia vanhempia olla olemassakaan!
Älkää ihmiset tuomitko erilaisuutta, en minäkään tuomitse. Jokainen äiti ja isä varmasti haluaa parasta lapsilleen. Paras palaute on se joka tulee LAPSEN rehellisestä suusta!
Isoäitiyttä odotellen ja kaikkea hyvää kaikenlaisille äidille, niille jotka seuraavat TEHY:n ohjeita tai ovat seuraamatta:)
Olkaa LÄSNÄ lapsillenne myös silloin kun he sitä vähiten haluavat esim. teini-iässä.
onkin, että moni suurperheestä lapsi aikuisena kärsii mielenterveysongelmista ja kokee lapsuutensa aiheuttaneen ongelmia. Tämä ei toki kaikkien kohdalla ole yleistettävissä, mutta yllättävän tavallista kuitenkin. Moni valittaa jääneensä vaille omien vanhempien aikaa ja huolenpitoa, sisarusten hoiva kun ei tätä korvaa.
mitä ap kirjoittaa, on esim. psykologit tienneet kauan. Alle 2-vuotiaana tapahtuneet hylkäämisen kokemukset voi näkyä vaikkapa liiallisena mustasukkaisuutena aikuisuuden parisuhteissa. Valitettavasti kaikki eivät millään pysty ymmärtämään, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla on valtava merkitys myöhemmälle elämälle.
Ei tuohon lehteen kannata luottaa.