Kerronko lapsilleni, että isän uusi naisystävä on eroon syyllinen?

jotka kokevat empatiaa ap:ta kohtaan ja haluavat hänen lapsilleen hyvää.

osuiko nilkkaan

Kyllä sun miehes on siihen eroon syynä. Onhan se kiva syytellä toista naista, mutta kyllä se etupäässä sun miehesi syy on. Ja lapset on todella pieniä, niiden ei kuulu tuollaisiin asioihin sekaantua tuolla tavalla. Eikö olisi hieman fiksumpaa koittaa selittää sitä että välillä erotaa, mutta äiti ja isi molemmat edelleen rakastaa ja että te lapset olette molemmille edelleen kaikkein tärkeintä. Äiti ja isi vaan ei enää asu samassa kodissa... jne

Niin kertoisin varmaan yli 10 vuotiaille, että isä halusi erota, koska rakastui tähän toiseen naiseen.

Aika iso ikähaitari on ala-asteikäisissä.

5-6 luokkalaiset ovat jo luultavasti itsekin tajunneet paljon, ja heille voisi olla helpotus saada puhua asiasta, ja että siitä puhumisesta ei tehdä tabua.

Kylläpä täällä kakkosnaiset ärähti :)

osuiko nilkkaan

Pettäminen on AINA pettäjän vika ja aktiivinen valinta.

Tuon "kyllä teidän suhteessa oli varmaan jotain vikaa"-myytin viljelemisen voisi myös vähitellen lopettaa. Petetyn osapuolen mielestä suhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa eikä välttämättä sen pettäjänkään - jotkut vain haluaisivat saada kaiken mitä näkevät.

Mutta kakkosnaiset tietävät sitten, mitä on odotettavissa ;)

Mielestäni voisi miettiä sitä että miksi miehesi on rakastunut ja lähtenyt toisen mukaan. Mikä teidän suhteessa ei toiminut.

Lapsille sinun ei tarvitse tuollaista mennä sanomaan, sillä ei lasten tarvitse tietää yksitytiskohtia. Selitä ennemmin jotain että joskus asiat vain menee niin että aikuiset eivät halua asua enää yhdessä. Selitä vielä lisäksi se että niin äiti kuin isäkin rakastaa lapsia kovasti ja toivotte että lapsilla on kaikki hyvin.

Itsekkin olen eron kokenut mutta vaikka itse ajattelen että lasten isä on täysi kusipää kun petti minua niin silti en lapsilleni voi sitä kertoa.

Voimia!

Lapset ovat ala-asteikäisiä. Uusi naisystävä on kuvioissa, mutta eivät asu yhdessä. Isä on sitä mieltä, että lapsille ei saa kertoa, että tämä nainen on syyllinen siihen, että me erosimme. Minä taas haluaisin sanoa tämän, koska lapset ovat usein kysyneet, miksi me erosimme enkä halua valehdella.

Kerronko vai enkö? Perustele näkemyksesi! Mitä hyvää ja mitä huonoa?

sinähän se tietty olet täysin syytön. Joo-o.

mutta ei se nyt niin mustavalkoista ole, rakkaat siskot.



Avioliitto voi olla käytännössä pystyyn kuollut kulissi, jonka loppuvaiheessa toinen elättelee luuloa, että kaikki on hyvin (koska ei halua myöntää totuutta itselleen) ja toinen eksyy sivusuhteeseen. Muodollisesti se on se pettäminen, joka aiheutti eron - mutta käytännössä syntipukkia on aika vaikea nimetä.



Mutta siinä olen samaa mieltä, että sitä uutta naisystävää en nyt ainakaan päällimmäisenä pitäisi tarinan konnana. Tietysti hänkin olisi voinut tehdä moraalisen valinnan olla sekaantumatta asiaan, mutta jos ap:n mies oli onneton ja vakuutti nyxänsä siitä, että avioliitto on jo romahtanut, niin tavallaan sen uuden naisenkin tekemisiä ymmärtää.



Ikävä kyllä ihmissuhteissa aika harvoin on mustavalkoisesti pelkkiä konnia ja pelkkiä pyhimyksiä.



-10-

enhän minä lähde lapsille selittelemään, mitä meidän välillämme on tapahtunut. Eromme välitön syy oli se, että mies ihastui toiseen. Jos tätä ihastumista ei olisi ollut, olisimme jatkaneet yhdessä. Kyllähän se on miehen syy, en minä sitä toista naista syytäkään. Muotoilisin tämän lauseen näin: "erosimme, koska isänne sanoi tykkäävänsä enemmän X:stä kuin minusta".



Aika moni on sitä mieltä, ettei tätä saa lapsille sanoa? Lapset ovat viidennellä ja toisella luokalla.



AP

että millaisia aikuisia ja puolisoita kasvaa lapsista, joille pienestä pitäen opetetaan, että on ihan normaalia että joskus rakastaminen vain yhtäkkiä ilman syytä loppuu..?

Millainen luottamus elämään näille lapsille tulee, kun noin kamalia asioita vanhempien mukaan vain tapahtuu ilman että siihen voi vaikuttaa? Millainen luottamus vanhempiin tulee ja millaista tunteiden käsittelyä ja ilmaisua lapset oppivat, kun lapset kuitenkin 100% varmuudella näkevät miten jätetty vanhempi kärsii vaikka yrittääkin esittää muuta?



Itselläni ei onneksi ole minkäänlaista kokemusta avioerosta tai pettämisestä, mutta kuvittelisin tositilanteessa toimivani toisin kuin monet täällä neuvoneet ja nimenomaan ajattelisin tekeväni sen lapsen parhaaksi.

Mun ex-vaimo on valehdellut lapsille eron syyn ja aion korjata asian. En halua, että lapset elää väärän tiedon varassa ja jopa saattavat alkaa syyllsitämään minua. Hän löysi uuden ja lapsille selän takana kertoin minun jättäneen perheen... lapset kouluikäisiä.

lapset saavat sen kumminkin selville. Aina on kummeja, naapureita, tätejä, setiä, serkkuja, ystäviä jne joista joku kertoo kumminkin. Luottamuksen kannalta parempi että kerrot

Mutta asia ei kuulu lapsille mitenkään. Ei lapsille tarviste kertoa mitään yksityiskohtaista syytä eroon. Sano vaikka ettette enää rakasta toisianne, mutta rakastatte lapsia kuitenkin yli kaiken. Muista toistella lapsille, ettei syy ole millään tapaa heidän. Lapsille ei tarvii valehdella, mutta turha ketään on syyllistää. Jos alat syyllistää isää, niin se kääntyy helposti sinua itseäsi vastaan. Lapselle omat vanhemmat on pyhiä, eikä heitä saa haukkua kukaan muu kuin korkeintaan he itse.

Tsemppiä, olen kokenut itsekin eron kun lapset oli eskarissa ja ekalla. Todella raskas kokemus.

Kukaan ei lähde toimivasta suhteesta! Ihan turha kuvitella, että ette olisi eronneet ilman kolmatta. Kulissit olisivat pysyneet ylhäällä vielä ehkä vuoden, tai toisenkin. Lapsia täytyy suojella. Älä valehtele itsellesi!

1) aikuisten ihmissuhdekiemurat eivät kuulu lapsille eikä lapsia pidä pakottaa välittäjän tai uskotun rooliin. Kevennä mieltäsi kavereillesi, älä lapsille.

2) Naisystävä ei pettänyt sinua, miehesi petti.

3) Jos miehesi uusi suhde on pysyvä, lastesi on tulevaisuudessa tultava toimeen isin nyxän kanssa, vaikka ajatus nyt tuntuukin sinusta kamalalta. Älä vaikeuta lasten elämää rikkomalla jo valmiiksi heidän välinsä.

Jos sinun pitää lapsille jotain kertoa, sano, että aikuisilla se menee niin, että joskus rakkaus haalistuu, vaikka olisikin tahtoa pysyä perheenä ja yhdessä. Ettei erossa ole välttämättä syyllisiä ollenkaan, asiat vain tapahtuvat kuten tapahtuvat. Ettei ero liity lapsiin, eivätkä he ole siihen syyllisiä. Että isä ja äiti rakastavat heitä yhä.

Ymmärrän, että houkutus kertoa on suuri. Mutta älä silti. Voithan sinä sitten joskus aikanaan kertoa, miten asia meni -kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi.

Olen ihan tasan samaa mieltä!

miksi yrittäisit pilata lastesi ja tämän X:n välit? Jos lasten isän uusi on pysyvä osa lastenne elämää, hänen syyttämisensä aiheuttaa vain lapsille syyllisyyttä, jos he alkavatkin pitää hänestä. Miksi turhaan vetää isän uusi mukaan, eron perimmäinen syy on teidän kahden suhteessa.

enhän minä lähde lapsille selittelemään, mitä meidän välillämme on tapahtunut. Eromme välitön syy oli se, että mies ihastui toiseen. Jos tätä ihastumista ei olisi ollut, olisimme jatkaneet yhdessä. Kyllähän se on miehen syy, en minä sitä toista naista syytäkään. Muotoilisin tämän lauseen näin: "erosimme, koska isänne sanoi tykkäävänsä enemmän X:stä kuin minusta".

Aika moni on sitä mieltä, ettei tätä saa lapsille sanoa? Lapset ovat viidennellä ja toisella luokalla.

AP

Niin kertoisin varmaan yli 10 vuotiaille, että isä halusi erota, koska rakastui tähän toiseen naiseen.

Aika iso ikähaitari on ala-asteikäisissä.

5-6 luokkalaiset ovat jo luultavasti itsekin tajunneet paljon, ja heille voisi olla helpotus saada puhua asiasta, ja että siitä puhumisesta ei tehdä tabua.[/i

tämä naisystävä oli eron syy. Minä jätin avioeropaperit tämän naisen takia. Mies ei olisi minua jättänyt, vaan halusi pitää meidät molemmat.



On totta, että kolmas osapuoli ei tule mukaan, jos suhde toimii hyvin. Mutta ilman tätä naista, emme olisi eronneet. Siinä mielssä tämä nainen on se syy eroon.



AP

enhän minä lähde lapsille selittelemään, mitä meidän välillämme on tapahtunut. Eromme välitön syy oli se, että mies ihastui toiseen. Jos tätä ihastumista ei olisi ollut, olisimme jatkaneet yhdessä. Kyllähän se on miehen syy, en minä sitä toista naista syytäkään. Muotoilisin tämän lauseen näin: "erosimme, koska isänne sanoi tykkäävänsä enemmän X:stä kuin minusta".

Aika moni on sitä mieltä, ettei tätä saa lapsille sanoa? Lapset ovat viidennellä ja toisella luokalla.

AP

Eron syyt ovat joka tapauksessa moninaisemmat, eivätkä kuulu lapsille. Riittää, kun kertoo, että joskus käy näin, aikuisten välinen rakkaus loppuu. Mutta että lapsia molemmat rakastavat yhä, ja se ei voi muuttua milloinkaan.

lapsilta mitä mieltä he ovat, miksi liitto loppui. Ehkäpä he ovat fiksumpia kuin tiedätkään. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin heille selviää, että isillä oli toinen nainen.



Minä ehkä kertoisin juuri niin kuin ajattelit asian kertoa ap.

että me vanhemmat kyllä tykätään toisistamme, mutta emme riittävästi.



Minusta tämä selitys ei ole avioeron peruste. Miksi minä hain avioeroa on se, että mies tykkää jostain toisesta enemmän kuin minusta. En sen takia, että emme tykkäsii toisistamme.



AP