totaalisesta burn outista selvinneet

Paloin aivan totaalisesti loppuun viime talvena. Olin psykiatrisella osastolla pari viikkoa ja siitä sitten pikku hiljaa aloin toipumaan. Ensimmäiset pari kuukautta olin niin väsynyt että hyvä että syödä jaksoin. Sitten jatkoin osa-aikatöitä, romahdin, jatkoin töitä, ahnehdin lisää työvuoroja ja romahdin taas, kuukauden sairasloma. Nyt olen palannut taas osa-aikaiseen työhön ja väsyn edelleen helposti. Kokopäivätyöhön en voisi kuvitellakaan meneväni.

Paloin aivan totaalisesti loppuun viime talvena. Olin psykiatrisella osastolla pari viikkoa ja siitä sitten pikku hiljaa aloin toipumaan. Ensimmäiset pari kuukautta olin niin väsynyt että hyvä että syödä jaksoin. Sitten jatkoin osa-aikatöitä, romahdin, jatkoin töitä, ahnehdin lisää työvuoroja ja romahdin taas, kuukauden sairasloma. Nyt olen palannut taas osa-aikaiseen työhön ja väsyn edelleen helposti. Kokopäivätyöhön en voisi kuvitellakaan meneväni.

Millaiset oireet kun ekan kerran sairaalaan jouduit/pääsit?

uusi työpaikka, nyt kaikki ok.

Olin 9kk "sairaslomalla". Vaihdoin paikkakuntaa, työtä ja löysin uuden miehen. Sittemmin olen elellyt suht tasaista elämää, joskus on huonoja jaksoja. Minulle jäi myös alhainen uupumuskynnys, eli en voi painaa duunia kuten ennen vaan ahdistus/masennus/väsymys palaa helposti takaisin.



Ei lääkitystä, sekin puoli tuli kokeiltua mutta ei toiminut minulla.

Paloin aivan totaalisesti loppuun viime talvena. Olin psykiatrisella osastolla pari viikkoa ja siitä sitten pikku hiljaa aloin toipumaan. Ensimmäiset pari kuukautta olin niin väsynyt että hyvä että syödä jaksoin. Sitten jatkoin osa-aikatöitä, romahdin, jatkoin töitä, ahnehdin lisää työvuoroja ja romahdin taas, kuukauden sairasloma. Nyt olen palannut taas osa-aikaiseen työhön ja väsyn edelleen helposti. Kokopäivätyöhön en voisi kuvitellakaan meneväni.

Millaiset oireet kun ekan kerran sairaalaan jouduit/pääsit?

mä oireilin jo useamman kuukauden ennen romahtamista. Oli ahdistusta, paniikkikohtausksia ja sitten tuli aivan järkyttävän kamalat paniikkikohtaukset jotka jäi päälle päiviksi. Ei auttanut rauhoittavat, ei mikään, suoraan osastohoitoon. Hirvittävästi itkin, en pystynyt nukkunut edes unilääkkeillä. Nykyäänkin väsymyksestä tulee erittäin helposti ahdistusta.

Alussa oli kyllä vaikea löytää iloa mistään. Luonnossa liikkuminen ja istuskelu auttoivat vähän, kun oli kesä. Saatoin alkaa itkeä kun näin jonkun kauniin kukan. Päällimmöinen tunne oli, että en ole kerennyt aikoihin pysähtyä katsomaan mitään kaunista. Olin poissa töistä vähän yli kaksi kuukautta, josta kaksi viikkoa vain makasin ja nukuin. Sängystä ylöspääseminen oli ylivoimaista. Siitä lähdin pikkuhiljaa toipumaan. Töihin palattuani sain tehdä lyhennettyä työpäivää ja minut otettiin hyvin vastaan, tuettiin kovasti ja oltiin kannustavia.



Päätin kuitenkin lopulta vaihtaa työpaikkaa ja se oli paras päätös minulle. Stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut ja univaje saa masennusoireet palaamaan melkeinpä heti. Joudun käyttämään sitalopraamia loppuelämäni. Unilääkkeistä olen onneksi päässyt kokonaan eroon. Olen mielestäni noin 30-40% työkyvytön enkä todellakaan kykene normaalipituiseen työaikaan. Olen nyt osa-aikatyössä.

Johtuuko burn out aina työstä vai voiko johtua myös pahasta elämäntilanteessa, jossa useita stressitekijöitä yhtäaikaa?



Onko hoidossa jotain eroja?



Itse olen mielestäni juurikin burn out monien tekijöiden summana, mutta en yksinomaan työn. Ja siksi olen äärimmäisen masentunut!



Kaikki vapaa-ajat menee joko täällä roikkuen tai nukkuen näin karkeasti sanottuna. Mikään muu ei kiinnosta.

Olisi muuten mielettömän helpottavaa jakaa kokemuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Onko netissä olemassa mitään burnoutin kokeneiden suljettuja keskusteluryhmiä?



Itse olen toipunut burnoutista jo useita vuosia ja voin sanoa että olen ehkä parhaassa kunnossa, mihin tämän kokeneena voi päästä. Masennus on hallinnassa eikä ole uniongelmia. Mutta silti joskus olisi helpottavaa puhua siitä, miltä se tuntuu, kun ei koskaan enää voi miettiä mihin työssä seuraavaksi panostaisi tai mitä sitä elämällään tekisi. Burnout määrittää sen, mitä jaksaa tai ei jaksa tehdä, ei se mitä itse haluat tai toivoisit.

7 jatkaa 8:lle:



Burnout tulee liiallisesta työstä tai opiskelusta. Lähes aina siinä taustalla on muutakin, jotain ikävää, kuten avioero tai läheisen kuolema. Sitä yrittää peittää sen surun tai ikävän huonon elämäntilanteen työllä, ja siinä ei yleensä käy hyvin. Jos aiemmin oli surua tai lievää masennusta, se muuttuu hyvin äkkiä pahemmaksi ja kroonistuu.



Minulla masennus on uusinut jo niin monta kertaa että lääkäri ei enää suosittele lääkityksen lopettamista.

7 jatkaa 8:lle: Burnout tulee liiallisesta työstä tai opiskelusta. Lähes aina siinä taustalla on muutakin, jotain ikävää, kuten avioero tai läheisen kuolema. Sitä yrittää peittää sen surun tai ikävän huonon elämäntilanteen työllä, ja siinä ei yleensä käy hyvin. Jos aiemmin oli surua tai lievää masennusta, se muuttuu hyvin äkkiä pahemmaksi ja kroonistuu. Minulla masennus on uusinut jo niin monta kertaa että lääkäri ei enää suosittele lääkityksen lopettamista.

Tarkoitan, jos tulee liian paljon itsestä riippumattomia takaiskuja jatkuvasti. Tuntuu kuin hakkaisi päätään seinään, vaikka mitä yrittäisi. Onko se silloin masennus, vai burn out, jos ei enää jaksa?

oOska mietin usein, jos muutama asia korjaantuisi, niin minäkin korjaantuisin. Eli en voi itse vaikuttaa noihin asioihin ollenkaan, mutta tiedän niiden olevan syynä masennukseeni/burn outtiini.

t:7