Mitä sanoa 4-vuotiaalle, kun tämä kysyy miksei hänellä ole veljeä tai siskoa?
Meidän reilu 4-vuotias on nyt herännyt siihen, että monella muulla on sisaruksia. Mitä hänelle siihen sanoa? Siis vastaus kaikuu varmasti kaikkialle ja kuitenkaan hän ei ymmärrä todellista syytä, joten ei sitä voi hänelle selittää.
Sanoinkin hänelle, että hän voi pitää serkkuaan varaveljenä ja serkku häntä, kun ovat molemmat ainokaisia. Hän tuli siitä tosi iloiseksi :)
Kommentit (5)
mutta jäi mietityttämään mikä oikein on syy, miksei sisaruksia ole. Siis mitä tuon ikäinen ei pysty ymmärtämään?
Jos lapsia ei ole toiveista huolimatta tullut enempää, niin sanoisin, että aina sisaruksia ei vaan synny vaikka kuinka haluaisi. Jos taas on kyse omasta halustanne olla yksilapsinen perhe, niin sanoisin senkin. Vaikka niin, että meidän mielestämme meidän perhe oli sopivan kokoinen sen jälkeen kuin sinä synnyit. Haittaisiko se niin kovin, jos lapsi sen muillekin kertoisi...?
minusta mikään syy ole niin nolo, että sitä ei voisi sanoa. Tietysti esim sairauden yksityiskohtia ei tarvitse sanoa, riittää, että sanoo, että olisihan se pikkuveli tai sisko kiva, mutta se ei nyt äidin sairauden takia onnistu. Tai että ei vain olla saatu. Tai että vanhemmat toivoivat vain yhtä.
ihan tietoisesti ja syitä on monia. Mahdollisesti saisimme helpostikin lisää lapsia, koska ensimmäinenkin raskaus lähti helposti. Lapselle aion kuitenkin antaa ymmärtää ettei lapsia ole siunaantuntu lisää, eikä haittaa jos lapsi levittää tätä tietoa. Aikuisena ehkä kerron lapselle todelliset syyt. Muille ihmisille vastaan kyseyihin kierrellen ja kaarrellen mutta niin että jää käsitys ettei ole saatu lisää ja ettei haluta puhua siitä. Toivon että juorut levittää asiaa niin.
ihan siksi, että me emme ole halunneet enempää. Lapselle olemme kertoneet, että lapsia ei noin vain saa, että se ei ole aina oma valinta. Vähän isommalle (lapsi jo 9v.) olen jo kertonut, että minulla on sellainen härveli sisällä, että en voi tulla raskaaksi. Eli siis emme ole halunneet tehdä enempää lapsia.
Mun lapsi on 7 v. eikä sitä tunnu asia vaivaavan. Olen myös selittänyt että kaikkien elämässä on juttuja jotka harmittaa. Joillakin ei vaikka ole isää vaikka olisi kiva jos on isä, tai jotain muita esimerkkejä olen siitä antanut ettei asiat aina ole täydellisesti. Ja sitten ollaan mietitty että mitä hyviä puolia omassa elämässä on.