Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa ollut rohkeampi ennen lasten syntymää.
01.02.2011 |
Kun odotin esikoistani, pohdin televisiosta luopumista. En sitten kuitenkaan ollut valmis luopumaan niistä hyvistä ohjelmista. Esikoista oli helppo pitää TV-pimennossa pitkään, mutta toinen lapsi "joutui" sen maailmaan sitten nuorempana.
Nyt vähän kaduttaa, etten antanut lapsilleni televisiotonta lapsuutta. Toki edelleen lapset (7 ja 5-vuotiaat) katsovat TV:stä vain pikkukakkosen ja Avaran luonnon, sekä lasten DVD:itä. Uskon siihen, että ihmisen aivot ovat kuin tietokoneen kovalevy, ja nykylasten aivot ovat aika lailla ylikuumentuneet. Ajattelen niin, että jokainen ärsyke, mikä menee lapsen silmien kautta aivoihin, vaikuttaa lapseen.
Sekin ärsyttää, että Disneyn elokuvat ovat liian nopeatempoisia. Panostankin rauhallisuuteen ja laatuun lastenohjelmissa ja -elokuvissa niin kauan kuin pystyn.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei TV:n olemassaolo silti ole meillä tarkoittanut, että 7v, 5v ja 2v lapsemme sitä juurikaan katsoisivat. Tehän sen päätätte, milloin TV avataan ja milloin ei. Ei ole mikään luonnonlaki, että isomman(kaan) lapsen tarvitsee katsoa televisiota, jos sellainen on kotona.
Meillä lapset katsovat TV:tä ehkä kerran-kaksi viikossa. Jonkun puolen tunnin ohjelman. Tai vaikkapa juuri Avaran luonnon. Joskus ehkä kerran 1-2 kuussa vuokraamme jonkun hyvän lastenelokuvan, jonka katsomme kaikki yhdessä (harvoin Disneytä, koska ne on tosi huonosti puhuttuja ja juonet ihan älyttömiä).