Anoppisi ammatti?

Ei ole ainakaan nokkaansa työntämässä joka asiaan ja aina, jos haluaa lähteä miehen kanssa yhdessä kuntoilemaan, tulee mielellään lapsenvahdiksi, koska pitää liikuntaa niin suuressa arvossa.



Hieroo myös vauvan kantamisesta jumiutuneita hartioita.

Perhepäivähoitaja, eläkeläinen ja meidän pikkupojan onnellinen mummo :)

Ihan tyytyväinen olen, koskapa olen itsekin varsin kätevä emäntä :) Anopilla ei ole koskaan ollut mitään huomauttamista kodinhoito- ja ruoanlaittotaitoihini.

Hän oli kotiruova, aiemmin auttoi isäänsä hevostalleilla ja metsästysten järjestämisessä.

Hammaslääkäri.

Pääsee hoidattamaan hampaat helposti ja halvalla :)

Ja on tyytyväinen. :)

mulla kun on 2 anoppia (miehen isä "uusissa" naimisissa). Ja kumpikin kivoja!

omistaa kangaskaupan pikkupaikkakunnalla

Tehnyt vuosia töitä ensin kotona ja sittemmin ryhmäperhepäiväkodissa. Tällä hetkellä töissä päiväkodissa. Ja olen erittäin tyytyväinen, sillä lastenhoitokokemusta ja -taitoa riittää, joten ei todellakaan ole koskaan tarvinnut huolehtia mistään, kun on lapsiamme hoitanut. Ja tekee vielä kaiken lasten kanssa Suurella Sydämellä!

se on tyytyväinen ammattiinsa, ja mulle asia on se ja sama. Hyvä jos itse tykkää.

mitä tarkoitat tyytyväinen? minulle ei mitään väliä. anoppi nyt on hieman yksinkertainen tapaus. ei se haittaa. enempi haittaa se että on sairaslomalla, kyttää sairaseläkepäätöstä, nuori alle 55v ihminen. kotona remppailee millon mitäkin, se sairaus taitaa olla työnvieroksunta. yök.

Ajatus on musta aika pelottava.



Itse en ole koskaan tuntenut häntä niin ettei olisi ollut eläkkeellä.

Tuo meillekin pari kolme kertaa viikossa ruokaa kun tykkää tehdä isoja satseja kerrallaan =)

Nyt eläkkeellä. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen, itselleni on napin ompelukin liian vaativaa.

lahinna editoi niitten seurakunnan lehtea ja tekee jumalanpalveluslehtiset (order of service)



Tykkaa tyostaan

Nykyään eläkkeellä. Mitään iloa hänen työhistoriastaan mulle/meille ei suoranaisesti enää ole.

Kun mieheni oli lapsi, hän matkusteli paljon äitinsä työmatkojen mukana ja siksi ajattelen, että siitä on tavallaan ollut "hyötyä ja iloa" meillekin, koska mieheni on kasvanut sellaiseksi mitä hän on = ihanaksi.

vaikka yksin ollut jo vuosia...

Ihan mukava keskustella työasioistakin kollegan kanssa.

mieheni on samassa firmassa, joten ainakin on töitä/töissä. eikä niillä mene huonosti, toivottavasti vielä monta vuottakin!

Kotiäitinä pidempi ura.