olen köyhä yh ja lapseni luokkansa paras.

mun lapsi kanssa luokkansa parhaimpia ja olen yh.

ja luokkani paras.



Tämä siitä huolimatta, että äitini teki kaikkensa, jotta elämäni menisi palasiksi.

äiti on yh, niin välttämättä lapsen elämä ei ole pilalla.

ja että yh:nkin lapsi voi olla fiksu.

minäkin olin yh:n lapsi ja luokkani paras. peruskoulun päättötodistus koko koulun paras.



Köyhyydestä en osaa sanoa, äitini kävi pienipalkkaisessa työssä mutta oli säästäväinen. Säästi meille lapsilisät. En kokenut olevani köyhä, vaikk alapsuudessa en käynyt suomen rajojen ulkoupuolella.

äiti on yh, niin välttämättä lapsen elämä ei ole pilalla. ja että yh:nkin lapsi voi olla fiksu.

jos äiti olisi makoillut kotona, niin ei mminustakaan ahkeraa olisi tullut. Esimerkistä se on kiinni.

olin rikkaan ja menestyvän ydinperheen vesa, hirveä huligaani. Ylä-asteen päästötodistuksen ka 6,7.

Älliä kyllä löyty,numerot laskivat murrosikävuosina kapinani vuoksi. Ai niin,lisäksi musta tuli teiniäiti. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

ja kaikki kolme lastani menestyvät erinomaisesti koulussa. Me teemme yhdessä melko paljon sen eteen, että koulu sujuisi hyvin, luemme kokeisiin yhdessä ja keskustelemme koulusta paljon. Olen aina pitänyt koulunkäyntiä tärkeänä, hyvällä koulumenestyksellä avaa itselleen monia mahdollisuuksia. Ehkä seuraavan sukupolven ei tarvitse elää köyhyydessä.



Mitäpä sitä muutakaan tekisi kun ei tarvi siitä ukostakaan huolehtia. Annan kaiken aikani työlle ja lapsilleni ja vielä koen tekeväni jotain erittäin arvokasta.

Olen maisteri, pätkätyöläinen & yh joka elää 100% vain lapselleen. Parisuhdetta eikä omia turhia menoja (biletys tms.) ole, eikä omia harrastuksia. Lapseni pärjää koulussa ja harrastuksissa erinomaisesti ja on tasapainoinen. Kaverit ovat sitä mieltä että olen uhrautuja, mutta koska tapani hoitaa äitiyttä tekee lapsestani onnellisen, niin en välitä muiden mielipiteistä.

poikani on ihan keskitasoa koulussa. Tyttäreni lahjakas kielissä mutta matemaattis-luonnontieteelliset aineet eivät jaksaisi kiinnostaa. Itse olen ollut 'akateemisesti lahjakas', duunariammatin valitsin.



Sisareni on alkoholisoitunut yh-äiti, lapset ovat koulussa alle keskitason. Potentiaalia olisi enempään, mutta äitiä ei kiinnosta koulunkäynnin tukeminen. Harmi.

on esim apuopettaja muutamalla tunnilla.

mites nyt suut pannaan te yksinhuoltajien haukkujat??

yksinhuoltajan perheessä kasvaminen näkyy lapsesi elämässä siihen mennessä kun hän on 40v, usko pois... Mulla oli luokkakavereita 70-luvulla jotka oli yksinhuoltajaperheistä, tyttöjä olivat, 5 kpl. Nyt ovat siis nelikymppisiä ja heillä on kyllä tosi paljon yhteisiä piirteitä:

- jos ovat olleet naimisissa, ovat sittemmin eronneet

- jos on tullut lapsia, ovat nyt yksinhuoltajia

- osa ei ole mennyt naimisiin eikä hankkinut lapsia ollenkaan

Jos taas vertaan ehjissä perheissä kasvaneita tyttöjä, niin siellä sitten alkaa jo olla niitä avioliittoja jotka kestävät ja heillä on myös lapsia ja lasten isäkin yhä saman katon alla...

Kyllä niistä mun luokan yh-äitien tytöistäkin pari oli hyviä koulussa ja vaikka ovat sen hyvän ammatin saaneet, niin sitä ehjää perhettä ei vaan ole kuulunut.

Eli kyllä ne lapsuudesta opitut arkielämän arvot puskevat vahvasti läpi siellä viimeistään kun ikää on 30+.

Joten en kävisi vielä niitä henkseleitä paukuttamaan...

että on luokkansa paras. Voi olla fiksu ja hyvä kouluaineissa, mutta mielestäni lapsia ei voi laittaa riviin paras-----huonoin.



Joo, ja itsekin olen yksinhuoltaja, mutta mun ei tartte yrittää päteä lapseni parhaudella (eikä lapsi ole vielä edes koulussa/päiväkodissa). Paras minulle, se riittää.

- jos ovat olleet naimisissa, ovat sittemmin eronneet

- jos on tullut lapsia, ovat nyt yksinhuoltajia

- osa ei ole mennyt naimisiin eikä hankkinut lapsia ollenkaan

kiitos näistä tuloksista:D Ilmeisesti olet oikein tutkinut asiaa? Eli ydinperheiden lapset eivät aikuisena eroa, eivät joudu yksinhuoltajiksi tai eivät mene naimisiin ja hanki lapsia.

Ilmeisesti minä olen sitten joku poikkeava yksilö, mutta ainahan poikkeus vahvistaa säännön...

Itse olen yh-äidin lapsi ja koulumenestys oli aina hyvä (vaikken ehkä ihan se paras ollutkaan, mutta parhaimpia). Äitini puolella suvussa arvostetaan koulutusta ja se näkyi asenteissa. Köyhä äitini oli lähinnä avioeron jälkeen asuntovelan aikaan (eli nuoruusvuosinani).



Poiketen tuohon jonkun esimerkkiin että lapsuus juuri yh:n lapsena näkyisi omassa elämässä 30-40v:na, niin ei minulla näy. Olen jo lähemmäs 40v, saman miehen kanssa ollut 20v ja lapsia 3kpl. Kaikki on oikeasti hyvin. Mutta väitän että henkisesti olen tehnyt enemmän ja kamppaillut itseni kanssa kuin hyvästä ehjästä perheestä tulleen lapsen on tarvinnut.



Mutta kuten tiedetään tilastot perustuvat keskiarvoon, keskihajontaan ja keskilukuun. Varmasti on siis massasta poikkeavia yksilöitä. Esimerkkejä siis hyvin pärjäävistä yh:n lapsista varmaan löytyy siis useita.



Meidän 3 lapsesta 2 koulussa ja toinen ehkä keskinkertainen (on aineet joissa tosin on hyvä), toinen luokkansa parhaita. Minä olen kiinnostunut lasten koulunkäynnistä ja tuen tarvittaessa, mies pyytäessä. Mutta rakastan lapsiani ja olen ylpeä heistä ovat he sitten koulussa hyviä tai eivät: Haluan että he oppivat olevansa rakastettuja ilman että se on suorituksista kiinni. Mutta olen huomannut tämän asenteen olevan minulle vaikea viestiä lapsilleni, sillä rakkaudesta huolimatta tulee helpolla asetettua lapsille vaatimuksia ja monesti ihan turhaan:(