Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mun suhde omaan äitiin normaali?
28.01.2011 |
Mua on alkanut mietityttämään mun oma äitisuhde. Äiti ei yleensä kovin usein ota minuun päin yhteyttä. Jos itse soitan äidille ja kysyn mitä kuuluu niin tunnelma on jotenkin vaivautunut. Tuntuu kuin äitiä ei yhtään kiinnostaisi oman arkielämäni asiat. Soitan hänelle ehkä kerran viikossa. Silloinkin tulee tunne, että pitäisiköhän jo lopettaa puhelu, koska tunnen itseni vähän idiootiksi kertoessani omia ja lapseni kuulumisia. Tuntuu kuin äitiä ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. Hän vastaa yhdellä sanalla: jaahas, vai niin, ai jaa, jaa jaa tms.ja usein jotenkin kylmä äänensävy. En osaa oikein selittää sitä, mutta tulee ikävä tunne.
Näin on ollut oikeastaan aina, myös silloin kun lapseni oli vauva. Nyt on jo alakouluiässä.
Jokin aika sitten kävin siskoni luona kylässä. Kun kerroin äidille tästä hän sanoi: "no miten sillä(siskolla) nyt sitten oikein menee töissä? vieläkö se on töissä? Olen ollut vähän huolissani siitä ei varmaan hoida työtään kunnolla" Sanoin ettei ollut puhetta mistään tällaisesta, mutta teki oikeasti mieli sanoa että mikset kysy häneltä itseltään tätä asiaa!
Tuntuu, että lapsuuden perheessäni asioista ei osattu puhua eikä osata vieläkään. Ollaan vaan hiljaa ja otetaan etäisyyttä. Ulospäin on ollut aina tärkeää esittää että kaikki on kunnossa.
Mä olen päättänyt aikoja sitten että tätä mä en omalle lapselleni siirrä. Haluan että hän pystyy puhumaan mulle asioistaan.
Mulla on myös miesystävä sekä ystäviä ja muita ihmisiä kenelle puhua, joten kyse ei ole siitä, että takertuisin liikaa sukulaisiini.
Mietin miksi joillakin on omiin vanhempiin niin välittömät välit ja mietin miksi meillä näin? Voisinko itse tehdä jotain toisin?
Kommentit (5)
Siksipä päätin etten "tuppaudu", en suotta soittele ja kertoile mitään, jos ei ole todellista tärkeää asiaa.
Kummasti vuosien mittaan äiti onkin alkanut soittelemaan ja kyselemään miten meillä menee.
Mun sisko ja äiti asuvat samalla paikkakunnalla ja ovat todella paljon tekemisissä. Itse koen jotenkin olevani ihan ulkopuolinen. Toisaalta siskoni on lapseton ja miehetönkin nykyään, kaipaa vanhempien neuvoja ja apua arkisissa asioissa esim. autonkorjaus tms.
En mä osaa oikein mitään enempiä neuvoa. Ikävä on tosiaan, jos välit on etäiset. JOskus ne vanhemmat saattaa tosiaan muuttua ja haluta pitää lastenlapsiin paljonkin yhteyttä. Meillä onneksi lapsilla ja isovanhemmilla on hyvät välit ja lapset ovat lomilla mummolassa. Arkisin emme näe, koska välimatkaa on 400 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaista. En tiedä mistä johtuu, välit vain menneet jotenkin pinnalliselle tasolle. Ei jutella oikeastaan mistään, soitellaan tai nähdään ehkä kerran kuussa. Välimatkaa meillä noin 10km. Lapsia ei jaksa, meillä lapset jo koululaisia, rauhallisia tyttöjä. Silloin kun nähdään, kyselee lähinnä veljestäni ja on huolissaan jos veljeni ei ole viikkoon soittanut. Isäni ihan eri maata, on meillä usein "auttamassa" jossain remppahommassa tms. Tulee oikeasti vain hengailemaan lasten kanssa, mutta tuntuu että isän pitää aina keksiä joku syy äidilleni että voi tulla meille. Äitini käy meillä harvoin. Minulle tämä on ihan mysteeri. Etenkin kun kaikille sukulaisilleen hehkuttaa miten viettää lastemme kanssa aikaa ja on niin apuna meille. Kun asuin vielä kotona, meillä oli äidin kanssa todella hyvät välit ja puhuimme kaikesta, en todellakaan tiedä mitä on tapahtunut. Nykyään äidilläni on lisäksi ihme tapa arvostella kaikkia ja sitäkin on inhottava kuunnella. Kenestäkään ei sano koskaan mitään positiivista, aina hakee jotain mistä voi arvostella.
selan takana siskon asioista kyseleminen. Kun siskon luona kävin niin kaikki vaikutti olevan ihan ok. Sisko puhui siitä työstäänki ihan normaalisti. En huomannut mitään poikkeavaa. Sitten äiti kysyy multa että onko siskolla kaikki ok. Tulee ihan outo huolestunut fiilis että hei mitä, mistä on kyse, onko tapahtunut jotain??
Näihin äiti ei sitten vastaa oikein mitään.Mun mielestä aikuisen ihmisen asioista pitäis puhua aina ko. henkilön kanssa. Jos siis oikeasti haluaa että keskustelusta on jotain hyötyä.
Usein kun puhelimen sulkee niin mieli on vaan täynnä kysymysmerkkejä. Kiva kuulla että muillakin samaa.
Kiva kuulla ettei ole yksin asian kanssa. Mua vaivaa tuo että siskon asioista kyselee minulta eikä sitten kuitenkaan kerro miksi on huolissaan.
Mun mielestä aikuisen ihmisen asioista pitäisi voida puhua ko.ihmisen kanssa.
Usein kun puhelimen laittaa kiinni niin pää on vaan täynnä kysymysmerkkejä. Tulee tunne ettei ymmärrä toista.
t.ap
Alue: Aihe vapaa
miksi äitisi vaikuttaa etäiseltä. Ja itsehän voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi ja ajattelutapaasi.
Mut ekana vois miettiä, soitatko jotenkin väärään aikaan, eli ethän soita esim äitisi lempiohjelman aikaan tms.
Sit miettisin, että kertoiletko äidillesi ihan arkipäivän kuulumisia, vai jotain erikoista, mitä on tapahtunut tms. Mun äitini kertoo aina puhelimessa päivän kulusta, on lukenut lehteä ja kahvia juonut jne ja onhan sen kuuntelu aika tylsää. Heti kun se kertoo jostain muusta (ei päivittäistapahtumasta siis) tartun siihen ja esitän lisäkysymyksiä, jotta se innostuis kertomaan "mielenkiintoisempia" asioita.
Jos äitisi ei jaksa kiinnostua asioistasi viikottaisen puhelun ajan, harvenna puheluitasi joka toiseen viikkoon. Ainakin mun äiti on paljon eläväisempi ja innostuneempi kun käyn siellä kylässä, puhelímessa se on aika huono juttukumppani.
Ja voihan se siskon töistä kyselykin olla sellaista, että hän toivoi sun kommentoivan jotain, että ihan hyvin siskolla töissä menee (ettei äidin tarvi siitä sen enempiä huolehtia), tai oisit voinut kysellä, onko hän nyt jostain erityisestä syystä huolissaan jostain...
ja toki kaikki nää mun mietelmät voi ihan hyvin mennä metsäänkin, tulipa nyt vain mieleen;-)