Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu aina että olen ihan kelvoton äiti, etenkin kun tätä palstaa lukee...
27.01.2011 |
Tuntuu että muut äidit tietävät mitä he tekevät ja purjehtivat äitiydessään upeasti. Kaikki sujuu ja jälkeläiset kukoistavat. Minä sitten räpiköin siinä jotenkuten. Menetän hermoni ja korotan ääntäni tarpeettomasti taaperolle, haluan omaakin aikaa vaikka rakastan lasta enemmän kuin mitään, huomaan käyttäväni aamupäivästä ison palan tekstailuun kavereiden kanssa enkä tosiaan askartele mitään. Uuh olen kaikkea muuta kuin ihanneäiti. Ruuat sentään teen 95% itse kaikille, että jollain voin sentään vähän brassailla. Nytkin valvon liian pitkään koneella, joten olen aamulla väsynyt ja äreä, kun lapsi herää. Onko täällä muita epätäydellisiä vai olenko ainoa musta lammas tässä täydellisten laumassa?
Kommentit (11)
antaa 2v syödä banaanin jo kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli olet about normaali (et dokaa, polta sisällä tai lyö lapsiasi henkisesti tai fyysisesti).
Äitiyttä voi myös suorittaa. Minä olen mummoäiti, enkä enää suorita yhtään mitään. En ole täydellinen, mutta ihan jees lapsilleni. Rakastan heitä ja he minua. Vanhin on jo mörisevät 17-vuotias teini, joka sipaisee minua ohimennen kävellessään.
Ihanat lapset! Ja ihanat äidit. Me kaikki!
vähän ylempi olento kuin av-mamma. Täältä saa itsetunnolleen kohotusta kun huomaa ettei sitä ihan paska olekaan kun osaa perustella, ainakin itselleen, miksi antaa 2v syödä banaanin jo kaupassa.
Mälkin olen tätä palstaa lukiessani ajatellut että olen aika hyvä äiti.
Meidän lapsilla on kavereita, itse keksittyjä leikkejä, paljon turvallisia aikuisia ympärillä, hyvää ruokaa, kukaan ei saa hermoromahdusta erilaisista tiuhaan vaihtuvista viranomaissuosituksista (muista asioista kyllä menee hermo). Eletään ihan tavallista elämää aika laajalla tunneskaalalla, johon kuuluu riidat ja pettymykset ja huutaminen siinä missä sopuisatkin ajat. Sopua on enemmän.
Ja lapsi saa syödä banaanin kaupassa kunhan se on punnittu ja äiti tai isä maksaa sen kassalla :)
annoin lapsen 2,5v syödä nakkikastiketta eikä se ollut ensimmäinen kerta. Nukumme aamuisin pitkään enkä herätä lasta 7 aamulla niin kuin pitäisi yhden ketjun mukaan. Annan lapselle pienet ostoskärryt kaupassa ja välillä hän tanssahtelee toisten tiellä. Annan myös katsoa liikaa telkkaria jotta itse ehdin tehdä ruokaa.
2,5v kulkee vaipoissa enkä ole saanut opetettua potalle. Mullakin palaa joskus pinna. Mutta silti, lapsi parasta ja rakkainta mitä mulla on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen rennompi ja parempi kuin moni omasta mielestään supermamma.
En ota stressiä ruokailuista (saatetaan syödä välillä einestä ja välillä roskaruokaakin, vauvana söi purkkiruokaa), en pakkoulkoile säässä kuin säässä, lapsi meni päiväkotiin ennen toista ikävuottaan (tyytyväisenä), suuttuessani todellakin SUUTUN...
Mutta äiti on tyytyväinen, samoin lapsi. Muihin en vertaa, mutta täällä "naureskelen" kaiken maailman ehdottomille pingottajille ja kruunun kiillottajille:)
vähän ylempi olento kuin av-mamma. Täältä saa itsetunnolleen kohotusta kun huomaa ettei sitä ihan paska olekaan kun osaa perustella, ainakin itselleen, miksi antaa 2v syödä banaanin jo kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luen tätä palstaa, niin kohotan samalla itsetuntoani. Olen huippumutsi, tasapainoinen ihminen, hyvä vaimo ja muutenkin kaikin puolin täysjärkinen.:-))
vähän ylempi olento kuin av-mamma. Täältä saa itsetunnolleen kohotusta kun huomaa ettei sitä ihan paska olekaan kun osaa perustella, ainakin itselleen, miksi antaa 2v syödä banaanin jo kaupassa.
No sepä hienoa. Voin taas tuntea olevani hitusen enemmän epäonnistunut :( ap
Eiköhän se kerro jotain ihmisestä, jos pitää jossain nettipalstalla käydä itsetuntoaan kohottamassa. Äläkä ota ap niin henkilökohtaisesti tätä palstaa, suurin osa täällä on ihan tavallisia äitejä hyvine ja huonoinen puolineen. Jotkut vaan saavat itsensä kuulostamaan vakuuttavammalta, ja toiset haluavat ehdoin tahdoin loukata toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä koen olevani maailman huonoin äiti, koska meillä on ajoittain sotkuista enkä jaksa tuolle vuodenikäiselle kehittää virikettä virikkeen perään. Tällä hetkellä tuo leikkii karkkipaperilla ja vanhalla laskulla :D
Toisaalta koen olevani aivan mahtava äiti, koska minua ei stressaa sotkuinen koti eikä minulla ole muutenkaan tarvetta suorittaa äitiyttäni. Minun eikä vauvani maailma kaadu, jos ei ole muskaria, eikä kerhoja joka toinen päivä. Elelemme sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja olemme onnellisia :)
vähän ylempi olento kuin av-mamma. Täältä saa itsetunnolleen kohotusta kun huomaa ettei sitä ihan paska olekaan kun osaa perustella, ainakin itselleen, miksi antaa 2v syödä banaanin jo kaupassa.