Mitä tehdä uhmakkaan 5-vuotiaan kanssa?
Tyttäreni on viisi ja kaikesta tulee hänen kanssaan kinaa, ruoka on pahaa, kaikki heti tänne pian, kun jotain pyytää mikään ei toimi.
Juu, ja kyllä meillä on rajat ja rakkautta, mutta en tiedä riittääkö se?
Lapsi on ainut ja elää vain minun kanssa. Isäänäs tapaa ja tietenkin tämä isä, jossa vierailee on "paljon kiltimpi kuin minä", silloin kun yttö suuttuu jostain minulle.
Pelkään, että tämä "kausi" jää päälle ja tulevaisuudessa kaikki yhtä taistelua. Tuntuu, kun eläisi murrosikäisen kanssa!
Tyttö osaa kyllä olla myös herttainen, mutta kokoajan kovin vaativa ja voimakastahtoinen.
Kommentit (3)
Ei se auta kun pitää niistä rajoista kiinni,
sitä tämä vanhemmuus kait on...Tuntuu vaan, että välillä kaikki on yhtä vääntöä.
Mutta ehkäpä tämä vääntö tuottaa tulosta tulevaisuudessa, hope so.
Minulla on pian 6v tyttö ja ihan samanlaisia juttuja hänellä kun ap:n kuvaamalla tyttärellä. Osittain kuuluu ikäkauteen tuo uhmakkuus, se on niinkutsuttu "miniteini-ikä!"
Yhtenä hetkenä lapsi on suloinen ja kertoo rakastavansa äitiä, seuraavassa hetkessä äiti on maailman tyhmin ja tekee pahaa ruokaakin vielä ja kaikkien muiden äidit on kiltimpiä.
Pienen omakuva ja itsetunto on kehittymässä ja herkässä vaiheessa, siihen kauteen kuuluu vanhemman rakkauden testaaminen monella tapaa, myös uhmaten.
Tärkeintä on- niinkuin jo todettiin- antaa edelleen rakkautta ja pitää rajoista tiukasti kiinni, kuitenkin niin että lapsi kokee voivansa edes joskus päättää joistakin asioista itse. Pienikin myönnytys joskus auttaa- olen huomannut.
Sen ei tarvitse todella olla iso asia, eikä rajoista tarvitse tinkiä. Voi esimerkiksi antaa 2 vaihtoehtoa; kumpaa syödään tänään; hernekeittoa vai siskonmakkarakeittoa? Valitusta tulee vähemmän kun on saanut itse vaikuttaa asiaan.
Vielä parempi jos lapsi saa itse valmistaa ko.ruokaa.
omatekemä on aina hyvää :)
Tsemppiä miniteinien kanssa!
Terkuin äiti jonka tyttären huoneen ovessa on lappu; LAPSET MÄÄRÄA TÄLLA :D
etkä anna tärkeimmissä asioissa tippaakaan periksi.
Esim. jos ruoka on tytön mielestä pahaa hänen sitä maistettuaan, sanot et selvä, seuraavan kerran syödään seuraavalla aterialla.
Opetat kärsivällisyyttä odotuttamalla asioita aina hetken kauemmin ja kehut lasta heti, kun odottaa ilman kitinää.
Voit antaa lapsen valita asioita pienenllä mittakaavalla. Esim kumman paidan haluaa laittaa päälle, syökö iltapalalla jogurttia vai leipää ym.