"Meidän lapsi viihtyy niin hyvin tarhassa"

koska hän ajattelee kostavansa vanhemmmilleen päiväkotiin hylkäämisen

ellei muuten ole niitä levy-jäi-päälle-tyyppejä, niitäkin kun on..

En jaksa enää kuunnella, kun veljen vaimo jaksaa toistella, miten hyvin vajaa kaksivuotias lapsi viihtyy päiväkodissa. Niin mielellään sinne menee eikä millään lähtisi pois ja aina kyselee, milloin sinne pääsee jne. Siis alle kaksivuotias! Onkohan hänellä huono omatunto, vai miksi sitä pitää aina toistella?

että vouhottaa suu vaahdossa koko ajan omista asioistaa?

No ei välttämättä muusta, mutta tästä puhuu koko ajan. Itsekin olen ajatellut huono omatunto -selitystä, koska hän on itse kotona.



Minäkin olen miettinyt tuota lapsen kiukuttelua nimenomaan hylkäämisen takia, mutta naisen mielestä lapsi vaan viihtyy siellä niin hyvin, koko pitkän päivän...

kuinka huono äiti voi olla että laittaa alle 3v hoitoon. varmaan yrittää selitellä sitä ja korostaa ettei se niin kamalaa ole. sä itse varmaan olet kolmen lapsen kotiäiti olut jo viimeiset 7v niin ajattelee että syyllistät



itsekin olen sanonut useasti kuinka 5 vuotiaani tykkää olla päiväkodissa. koska hän oikeasti tykkää olla siellä ja olen siitä iloinen. tosin hän käy puolipäiväisesti koska haetaan ja viedään miehen kanssa vuorotellen.

miten hänen 9kk viihtyy tarhassa niin hyvin. On edelleen ihmeissään kun en omaa ole vienyt vuosiin päiväkotiin, hänen mielestään pilaan lapsen, erakoituu raukka.

Tuliko pieneen mieleesi moinen vaihtoehto?



Mun 2-vuotias viihtyisi varmasti myös, en epäile yhtään.

miten hänen 9kk viihtyy tarhassa niin hyvin. On edelleen ihmeissään kun en omaa ole vienyt vuosiin päiväkotiin, hänen mielestään pilaan lapsen, erakoituu raukka.

Sun miehes vaimo oli muuten ihan oikeassa...

kuinka huono äiti voi olla että laittaa alle 3v hoitoon. varmaan yrittää selitellä sitä ja korostaa ettei se niin kamalaa ole. sä itse varmaan olet kolmen lapsen kotiäiti olut jo viimeiset 7v niin ajattelee että syyllistät.

Ei kun mä oon töissä, mutta tiedostan itse kuitenkin, että päiväkoti ei ole lapselleni paras paikka.

että kyllä olen puhunut siitä ihmisille - en mielestäni aina jauhanut samaa levyä, mutta silloin kun aiheesta oli muutenkin puhetta.



Olin siis kuvitellut että tarvittaisiin monen viikon harjoittelujaksot, olin varautunut sydäntäsärkeviin itkuihin jne. En ollut uskoa silmiäni kun se (vaikka tietysti kotonakin oli tosi reipas ja seurallinen aina ollut) juoksi heti ensimmäisenä päivänä riemuissaan leikkimään muiden lasten kanssa ja suunnilleen hosui minua pois.



Nyt tietysti av:n ilkeät kotiäidit hyökkäävät kertomaan kuinka tämä lapseni käytös oli seurausta siitä ettei hän rakasta minua, mutta ei se mitään. En välitä pahansuovista av-mammoista, ei se myrkky meidän kotiin ulotu.

En jaksa enää kuunnella, kun veljen vaimo jaksaa toistella, miten hyvin vajaa kaksivuotias lapsi viihtyy päiväkodissa. Niin mielellään sinne menee eikä millään lähtisi pois ja aina kyselee, milloin sinne pääsee jne.

Siis alle kaksivuotias! Onkohan hänellä huono omatunto, vai miksi sitä pitää aina toistella?

Sehän se vasta kauheaa olisi, jos lapsi OIKEASTI viihtyy päiväkodissa...

ihan kaikkeen, jopa sellaiseen mihin ei pitäisi (enlä nyt sillä tarkoita päivähoitoa).

En jaksa enää kuunnella, kun veljen vaimo jaksaa toistella, miten hyvin vajaa kaksivuotias lapsi viihtyy päiväkodissa. Niin mielellään sinne menee eikä millään lähtisi pois ja aina kyselee, milloin sinne pääsee jne.

Siis alle kaksivuotias! Onkohan hänellä huono omatunto, vai miksi sitä pitää aina toistella?

Ei tuollainen lapsen päiväkodissa viihtyminen mitenkään harvinaista ole ja hyvähän se vain on, että lapsi siellä viihtyy. Olisihan se nyt paljon pahempaa, jos lapsi ei viihtyisi hoitopaikassa yhtään. Se, että lapsi viihtyy päiväkodissa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koti olisi se kaikkein paras paikka lapselle (hänen näkökulmastaan katsoen).

Ehkä veljesi vaimo ei ymmärrä, miten sinä hänen sanomisensa otat ja tulkitset. Etkö voisi joskus kysyä häneltä, onko hän koskaan kokenut huonoa omatuntoa siitä, että lapsi on ollut päiväkodissa eikä kotihoidossa? Siitähän saattaisi syntyä ihan mielenkiintoinen keskustelu ja ajatusten vaihto puolin ja toisin.

Eivät haluaisi mennä hoitoon, kun eivät halua olla erossa HYVÄSTÄ ÄIDISTÄÄN.



Haloo hei, lapsia on erilaisia, ja jos lapsi viihtyy tosi hyvin tarhassa niin eikö se ole tosi hyvä asia, vai olisiko parempi jos lapsi parkuisi päivästä toiseen siellä?

että kyllä olen puhunut siitä ihmisille - en mielestäni aina jauhanut samaa levyä, mutta silloin kun aiheesta oli muutenkin puhetta. Olin siis kuvitellut että tarvittaisiin monen viikon harjoittelujaksot, olin varautunut sydäntäsärkeviin itkuihin jne. En ollut uskoa silmiäni kun se (vaikka tietysti kotonakin oli tosi reipas ja seurallinen aina ollut) juoksi heti ensimmäisenä päivänä riemuissaan leikkimään muiden lasten kanssa ja suunnilleen hosui minua pois. Nyt tietysti av:n ilkeät kotiäidit hyökkäävät kertomaan kuinka tämä lapseni käytös oli seurausta siitä ettei hän rakasta minua, mutta ei se mitään. En välitä pahansuovista av-mammoista, ei se myrkky meidän kotiin ulotu.

Tarha-aikoinaan.

Hoitajat sai aina olla muistuttamassa että isi/äiti on lähdössä ,et olisi hyvä jos edes vilkuttaisit heipat. Kääntyi ärtyneenä katsomaan et vieläklö ollaan siellä ja pikainen vilkutus ennen leikkien jatkamista.

Meillä viihtyi ekasta tutustumiskerrasta asti.

Miollään eimois pois lähtenyt. Lto lohdutti et kyllä se siitä tasaantuu kun huomaa et tänne pitää tulla joka päivä. Eipä vain tasaantunu,ei koko päiväkotiaikana eikä eskarissakaan.

Keverit oli päiväkodissa ja siellä oli kivat hoitajat. Lomilla aina kyseli koska taas pääsee päiväkotiin. Ollessani työttömänä hän kysyi silmät kyynelissä että kai hän silti pääsee päiväkotiin. pääsihän hän toki- tosin lyhyemmiksi päiviksi eikä joka päivä.

Nyt ekaluokkalaisena viihtyy koulussa ja joululomalla ikävöi kouluun.

lapsia on erillaisia,toiset viihtyvät tarhassa ja koulussa toiset taas eivät. Ei lapsen viihtyminen muualla kuin kotona tee vanhemmista huonoja.

että lapsi on reipas, sosiaalinen ja aktiviteeteista pitävä. Kokee olonsa turvalliseksi ja välitetyksi. Minusta asialla ei ole niinkään tekemistä kotiolojen kanssa, vaan ennemminkin lapsen luonteen ja itseluottamuksen.



Arka, ujo ja sisäänpäinkääntynyt lapsi viihtyy taatusti paremmin kotona tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, oli koti sitten huono tai hyvä.

"En jaksa enää kuunnella", sitten sanot, että niin, siitä on ollut puhetta ja alat puhua muusta.



Meidän lapsi, alle 2-v, tosiaan viihtyy hyvin tarhassa, menee mielellään eikä aina halua lähteä kotiin, kun leikit kesken.



En tästä kyllä jatkuvasti puhu, mutta jos kysytään, niin vastaan totuudenmukaisesti.



Huono omatunto? No jaa, on mulla vähän huono omatuntokin, niin kuin monesta muustakin lapsiin liittyvästä asiasta. Esim. ulkoillaanko tarpeeksi, saavatko ihan varmasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, tuliko huudettua, d-vitamiinit unohtunut, puhuinko liian pitkään puhelimessa. jne.jne.

"En jaksa enää kuunnella", sitten sanot, että niin, siitä on ollut puhetta ja alat puhua muusta. Meidän lapsi, alle 2-v, tosiaan viihtyy hyvin tarhassa, menee mielellään eikä aina halua lähteä kotiin, kun leikit kesken. En tästä kyllä jatkuvasti puhu, mutta jos kysytään, niin vastaan totuudenmukaisesti. Huono omatunto? No jaa, on mulla vähän huono omatuntokin, niin kuin monesta muustakin lapsiin liittyvästä asiasta. Esim. ulkoillaanko tarpeeksi, saavatko ihan varmasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, tuliko huudettua, d-vitamiinit unohtunut, puhuinko liian pitkään puhelimessa. jne.jne.

Meillä ensimmäinen lapsi viihtyi alusta asti aivan mielettömän hyvin päiväkodissa, vaikka aloitti alle 2-vuotiaana. Toinen taas sitten ei... Kyllä se nykyään jo viihtyy, mutta kesti monta viikkoa ennen kuin rupesi aidosti viihtymään. Eikä vieläkään koskaan pane vastaan kun pitäisi lähteä.

Mä en ole sen parempi tai huonompi äiti esikoiselle kuin kuopuksellekaan, mutta siltiniiden sopeutuminen päiväkotiin on ollu tihan erilainen. Ovat vain erilaisia.