Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Parisuhteesta ja veikeudesta puhua

Vierailija
24.01.2011 |

Eli olemme jo todella kauan olleet yhdessä, lapsia on 5. Mitään ihan pieniä meillä ei enää ole nuo lapset. Joten meidän elämä ei siis ole sitä väsyttävää pikkulapsi perhe-elämää.



Kun tapasimme oli helppo puhua kaikesta ja kaikista. Olen itse aina tykännyt kokkailla ja leipoa. Joten en ole sitä mieheltä vaatinut, koska tykkään niitä tehdä kovasti. Eli minulle ei ole koskaan ollut ongelmia siinä suhteessa. Mies on pitänyt aina omat paperinsa ja pöytänsä järjestyksessä. Ei jätä sukkia pitkin asuntoa vaan vie ne pyykkikoriin. Mies tekee paljon pihahommia, huoltaa autot, käy metsässä hakemassa puut jne. Eli vaikka itse siivoan, teen ruuat yms niin se ei ole koskaan haitannut itseäni.



Mutta asiaan..



Mies on eri tavalla siisti kuin minä. Hän on joku "supersiisti" tai joku sinne päin. Minä erilainen. Joo meidän koti ei ole koskaan mikään hirvitys. Toki lasten jäljiltä on tavaroita levällään ja pienimmän huone on sekainen. Olin ennen kovempi siivoamaan, mutta jotain tapahtui vuosia sitten ja se menetti merkityksen. Eli lapsi sairastui vakavaan sairauteen ja vuosien ajan oli paljon sairaalajaksoja ja lääkärikäyntejä. Jotenkin väsähdin ja kaikki menetti merkityksen. Ja huom! Itse tykkään siis siivoilla joten turha kait valitella.



Mutta minusta on kait tullut laiskempi, jotkut asiat jää. Ei vaan enää kiinnosta. Mies on arvostellut sitä kun en siivoa. Mutta kaikki ei toki liity siivoamiseen. Hän osaa sanoa ilkeästi eikä ole aina edes pyytänyt anteeksi.



Meillä ei ole onneksi fyysistä väkivaltaa, ei uskotomuutta eikä alkoholiongelmia. Mutta pikkuhiljaa on menty siihen, että en osaa olla enää avoin, en osaa kertoa niin asioista joita haluaisin. Miestä tämä on hirveästi vaivannut ja haluaisi todella, että kertoisin asioistani tosi paljon. Molemmat olemme sitä mieltä että jatkamme ja yritämme keskustella lisää. Kuitenkin pari kolme keskustelua tulee ja sitten taas jää.



Meillä on ollut lapsivapaita viikonloppuja paljonkin eli viimekin vuonna taisi olla 5 tai 6 vapaata viikonloppua. En vain uskalla kertoa, enkä oikein osaa sanoa miksi. Ehkä pelkään saavani negatiivista palautetta.



Mieheni on huumorintajuinen ja hauska. Olemme voineet aina vitsailla toisillemme. jos toinen on sanonut "senkin pässi" vitsi mielessä niin ollaan naurettu todella paljon. Seksi meillä on ollut suht hyvää aina, eli siinä ei paljoa ongelmaa ole koskaan ollut.



Vielä viime vuonna kesällä meillä oli todella hauskaa ja hauskaa tekemistä, halailuja jne jne. Välillä on näiden parin kymmenen vuoden aikana ollut vaikeata, mutta aina selvitty jollain tapaa.



Tämä oma puhumattomuus on ollut ongelma jo ehkä 4 vuotta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
24.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos jollain jotain apukeinoja tai vinkkejä

Vierailija
2/4 |
24.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

apukeinoja/ratkaisuja.



Meille on neuvottu, että parisuhdeneuvonta auttaisi, mutta emme ole kuitenkaan sinne lähteneet. Minulle sinne meneminen on kovempi paikka kuin miehelleni, enkä oikein tiedä miksi.



Oletteko te kokeilleet parisuhdeneuvontaa? Siellä opetetaan löytämään keskusteluyhteys toiseen uudestaan. Kovasti on pari tuttavapariskuntaa kehunut, että apua sieltä todella saisi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
24.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pari kuukautta sitten ehdotin. Ja mies oli sitä mieltä että voisi kokeilla. Ja lupasin selvittää asiaa. Selvitinkin, mutta sitten tuli tähän väliin lapsen kanssa ongelmatilanne. Ja nyt kun kerroin asiasta niin ei enää näyttänyt olevan aikaa tällä hetkellä.

Vierailija
4/4 |
24.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä jos jollain vinkkejä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän yhdeksän