Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan tää ihan normaalia?
23.01.2011 |
Synnytyksestä kohta kolmisen viikkoa ja tuntuu että olen ihan sekopäinen nykyään. Yhtenä hetkenä olen niin onnellinen, että ihan itkettää, välillä tuntuu että olen niin kiukkuinen että tekisi mieli koirat viedä piikille heti nyt, kun ei vaan hermot kestä ja sitten vähän ajan päästä saattaa olla niin hemmetin paha olla ja poruttaa niin perkeleesti, ettei mitään järkeä. Eikä mitään syytä ole. Siis ei mitään. Mies on maailman ihanin ja osallistuu vauvan hoitoon oma-aloitteisesti ja aktiivisesti, auttaa yösyötöissä ja antaa aamuisinkin nukkua pidempään ja hoitaa vauvan aamutoimet jotta minä voin herätä kaisessa rauhassa, kun kipeän sektiohaavan takia ei oikein tule nukuttua kovin hyvin...
Onko nämä ihan normaaleja hormoonien vaihteluista johtuvia mielialan vaihdoksia vai pitäisikö sitä alkaa huolestumaan?
Tänäänkin on koko päivän ollut jotenkin niin hirveän paha mieli ja itkenytkin olen useampaan otteeseen ja kun mies kysyy että mikä on, että ei kai hän ole mieltäni pahoittanut, niin en osaa sanoa minkä takia itkettää.
Ei kai minusta tälläinen kamala hormooni-hirviö jää? Apua.
Kommentit (7)
ja kävin korvaan kuiskaamassa että olisin ihan hukassa ilman sitä ja että rakastan ihan mielettömästi.. Ihana antaa äidin etsiä apuja vauvan ilmavaivoihin ja iskä sitten kiikuttaa vauvan kanssa keinustuolissa ja katselee telkkaria.
Nyt taas parempi mieli, kiitos teille, että vakuuttelitte mulle, etten ole ihan umpihullu! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä ihan tutulta.. toivotaan nyt ettei mitään vakavampaa...
Harmittaa vaan miehenkin puolesta, kun joutuu tällästä hirviötä katselemaan, kun oli melkoiset nuo mielialanvaihtelut jo raskaana ollessa ja vähän toivoin että nämä olisi synnytyksen myötä kadonneet... Turhia oli nekin toiveet...
Ap
Hormonimyrskyä on, eikä edes Baby Bluesia, koska pysty tuntemaan myls onnentunnetta.
Masennusta jos kaikki liittyy pahaan oloon ja loppumisen tunteeseen.
Joten älä murehdi turhaan, itke kun itkettää, naura kun naurattaa!
ihana kuulla että sinun rinnallasi on hyvä uusi iskä, joka auttaa vauvanhoidossa, ja tukee myös sinua!
Onnittelut vauvasta teille!
Ja joo, meikäläinen olisi aivan pulassa ilman tuota miestä. Hatunnosto kaikille yh-äiskille, te ootte ihan supernaisia kun jaksatte tän kaiken ihan yksin. Onhan tämä toki 99% ajasta ihan mahtavaa ja rakastan lastani, mutta myönnettäköön, että yksin voisi olla aika vaikeeta jaksaa.
Luojalle kiitos että mun mieheni on noin osallistuva aviomies
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan sama, tuntu että järki lähtee ja mies siinä samassa, välillä menin vessaan itkeen salaa... koita jaksaa, se menee ohi noin kk:n kuluessa. TSEMPPIÄ!
Alue: Aihe vapaa
kuinka tärkeä hän on jne.. Saattaa sekin raukka olla ihan hukassa sinun kanssa =) Joo, mutta baby bluesia, ohi menee! Sano sekin miehelles, ettei se luule, että olet loppu elämäsi ajan tuollainen hormonihirviö =)