Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mietin päivittäin kuolemaa...

Vierailija
21.01.2011 |

Joka päivä mietin jossakin yhteydessä kuolemaa. Bussissa mietin, että entä jos bussi suistuisi tieltä. Autossa mietin aina kolarin mahdollisuutta. Juna-asemalla mietin, että entä jos tipahtaisin junalaiturilta alas. Kotona kun kiipeän vaikka tuolille, niin mietin, että entä jos tipahdan ja taitan niskani. Tietä ylittäessä mietin auton alle jäämistÄ. Syödessä mietin tukehtumista. Aina mietin kuolemaa. Mitähän tämä kertoo minusta?

Ja en provoile, tiedoksi teille epäilijöille.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on kamalaa ja väsyttävää.olen välillä niin uupunut kun koko ajan pelkään.pelkään päästää lapseni jonkun kyytiin koska pelkään kolaria,pelkään ajaa hämärällä koska olen varma että hirvi tulee tielle,liukkaalla kun mies ajaa motarilla mun sydän hakkaa kahtasataa ja mietin että jos selviämme hengissä en enää ikinä kiukuttele tai huuda tai mitään.kun olen kaupassa pelkään että siellä on joku jolla napsahtaa päässä ja käy kimppuun.kauppakeskuksessa katson koko ajan ympärilleni ja pelästyn joka 10 ihmistä kun on vähän epäilyttävän ja onnettoman näkönen.en lue taikka katso uutisia sillä en halua lisää pelon aiheita.ja pelkään myös että yöllä syttyy tulipalo ja kertaan mielessäni illalla aina välillä miten otan lapseni kainaloon ja hyppään parvekkeelta(kakkoskerros kerrostalossa) ymymym,listaa voi jatkaa loputtomiin...niin ja mietin mistä saan voimia järjestää hautajaiset jos lapseni kuolisivat ja sitten itken ja yritän saada ajatukset pois!

Vierailija
2/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tavallaan toivon kuolevani, mutta kuitenkaan en rohkenisi ikinä itseäni tappaa.



-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Antais sulle rauhan. itse an siitä turvaa kaikkeen mitä teen...

mutta jos sinulla on tullut kuolemanpelosta neuroosi, niin hae apua!

Vierailija
4/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun tulin uskoon.



Pelkäsin eniten autolla ajamista/kyydissä olemista pimeällä tai liukkaalla kelillä, pelkäsin aina että tulee hirviä eteen ja joudumme kauheaan kolariin ja kuolen tai joku perheestäni kuolee tms. Pitkät matkat olivat kamalia, kun vaan pelkäsin koko ajan ja silmät tarkkana pälyilin tienvierustoja hirvien varalta jne.



sitten kun tulin uskoon, tämäkin pelko lieventyi, enää en pelkää. Tiedän, että jos kuolen, pääsen taivaaseen. Ja tiedän, että jos kuolen, Jumala on sallinut sen ja katsonut, että minun aikani on silloin. En kuole, ennenkuin Jumala sen sallii, ja Jumala on viisas ja tietää kaiken parhaiten. Siihen on hyvä luottaa.

Vierailija
5/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en pelkää sitä, ihan kuin ap.



Minun diagnoosini on masennus.



Lisäksi minulla on tapana ajatella: sitten KUN minulla on syöpä - ei koskaan "sitten JOS". Olen päättänyt, että jos elän vielä 80-vuotiaana, teen itsemurhan.

Vierailija
6/6 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni jokseenkin normaalia miettiä kuolemaa varsinkin jos on pieniä lapsia. Mitä lapsi tekisi ilman sinua jos jotakin sattuu. Ja näin miettiessäsi kuolemaa olet normaalia varovaisempi liikenteessä. Itsellä myös kaksi lasta ja käy ajatuksissa mitä jos sitä tai mitä jos tätä. Kunhan olen varovaisempi niin ei käy mitenkään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän kuusi