Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paras äiti titteli mulle, kiitos!
20.01.2011 |
Olen vuoden taistellut 2v lapsen kanssa hänen syömisestään. hampaita kiristellen olen yrittänyt saada sapuskat kurksta alas.. huonoin tuloksin.
nyt sitten, mitä minä tein... suutuspäissään kaadan puurot 2 vuotiaan niskaan... ei sattunut mitenkään. tuli todella, TODELLA huono äiti olo. ja aivan varmasti tullaan haukkumaan. kestän sen.
lopulta kyllä ruvettiin kummatkin nauramaan, luojan kiitos. ja anteeksi pyysin.
olen aina kauhistellut ja ihmetellyt muiden tempauksia. no ei tarvitse enää.
Kommentit (8)
on niitä pahempiakin asioita! onneksi puuro ei ollut kuumaa.. ja kummatkin nauroi..
täytyy myöntää että itsellä pääsi nauru kun luin tämän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta taistelu ja anna lapsen syödä mitä syö.
varsinkin, jos lapsi kuitenkin kasvaa suht' normaalisti.
Ja tosiaan, jos molemmat nauroitte asialle, niin tuskinpa lapsi siitä loppuiäkseen traumatisoitui. Mutta älä ota tavaksi kumminkaan.
Ja nyt aikuisena syön kaikkia muita puuroja, mutta en koskaan kaurapuuroa.
Äiti kieltää tapahtuneen tosin.
sori!
joo,mut jos se puuro ei ollu kuumaa,ni ei siitä mitään haittaakaan ollut!
lapsi oppi ehkä jotakin.
t.neljän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan pieni taistel käytiin ennen typerää tempaustani.
koskaan aikaisemmin en ole tehnyt mitään näin typerää. jatkossa hillitsen itseni.
en minä nyt väenväkisin tunge lapsen suuhun ruokaa, mutta meidän ruokailut kestänyt semmoset 1-3h
nyt vain jotenkin meni hermot kun puurot lenteli pitkin seiniä ja minun päälle.
Ei kannata venyttää sitä ruokailua. Tarjoat vaan ruokaa kun on sen aika, ja jos homma ei ala sujua vartin kuluessa, niin hermoilematta laitat ruuan taas pöydästä pois. Jos parivuotias oppii, että ruokapöydässä voi vedättää vanhempia useamman tunnin, ei ole odotettavissa että hän jossain vaiheessa itse ymmärtäisi alkaa syömään vähän reippaammassa tahdissa. Ei se lapsi nälkää näe, vaikka muutaman kerran jättäisikin aterian pois välistä. Relaa ja lyhennä ruokailuhetkiä. Kannattaa myös miettiä, tarjoatko lapselle liian usein ruokaa. Jos kerran ruokailu on noin vaikeaa, ei lapsella varmaan ole kovin nälkä ruokailun alkaessa. Meidän 3- vuotias ei esim. jaksa syödä kahta lämmitä ateriaa päivässä. Jos lounas maistuu, ei syö päivällistä ollenkaan, ja päinvastoin. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun pistät selvät säännöt ruokailuun etkä painosta lasta syömään :)
Alue: Aihe vapaa
saat tämän: :) ja kyl se siitä.