Lue keskustelun säännöt.
Kuinka saada mies suostumaan avioehtoon?
20.01.2011 |
Pakottamalla? :)
Eli siis meillä on seuraavanlainen tilanne: olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta ja yksi edellisestä liitostani.
Mennessämme aikanaan avioon emme halunneet ehtoa, sillä kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta, olimme molemmat töissä. Ajattelimme, että yhdessä saamamme omaisuus saakin olla yhteisessä omistuksessa.
Tämän jälkeen jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan silloisessa työpaikassani ja aloitin opiskelun uuteen alaan. En kuitenkaan ole tehnyt alani töitä, sillä jäin opiskelujen loppuvaiheilla äitiyslomalle (vaikka olenkin valmistunut jo ammattiin).
Suhteemme on saanut paljon uusia käänteitä vuosien varrella: mieheni jäi työttömäksi ja on ilmaissut selkeästi ettei hänellä ole mitään halua enää ikinä tehdä "paskaduunia" eikä toisaalta myöskään opiskella mitään uutta alaa, sillä "suomessa mikään ala ei kuitenkaan työllistä". Hän haluaa olla työtön ja asua ilman velkataakkaa vuokralla. Muitakin ongelmia on tullut ja useaan otteeseen ollaan hatkittu myös avioeroa. Lasten takia en kuitenkaan haluaisi erota, kun tiedän minkälaista on yksinhuoltajan arki. Ainakin haluaisin harkita pidempään ja yrittää keksiä ratkaisua ennenkuin alan tekemään oikeaa eroa, jos emme pääse yhteisymmärrykseen.
Pian on ajankohtaista töihin paluuni. Olen aina haaveillut omasta asunnosta ja säästöistä. Tällä hetkellä meillä ei ole velkaa eikä säästöjä ja eletään kädestä suuhun. Haluaisin aloittaa ASP-säästämisen ja hätärahaston pitämisen heti työt aloitettuani. Ainoa mutka on tämä taka-alalla pyörivä parisuhdekriisi ja uhka siitä, että eroamme.
Olen sitä mieltä ettei mies kanna omaa korteaan kekoon taloutemme ja perheemme hoidossa. Mies ei kuitenkaan suostu avioehtoon. Hän on ollut aina tätä ehtoa vastaan.
Onko mitään keinoa millä voisi saada avioehdon, vaikka toinen puoliso on sitä vastaan? Voinko mitenkään painostaa miestä avioehtoon, kun yhteistä omaisuutta ei kuitenkaan ole eli tavallaan kumpikaan ei menetä siinä mitään?
En ole saamassa mitään perintöä tms. Mies sen sijaan saa sukunsa perintöä aikanaan todella paljon. En ole hänen perinnöstään lainkaan kiinnostunut. Haluaisin vain turvata omat säästöni avioeron varalta. Kaikkein paras ratkaisu olisi tottakai, että voitaisiin säästää yhdessä niinkuin alussa joskus haaveilimmekin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mies kuluttaa persettään sohvalla/tietokoneella loppuelämänsä ja pilkallisesti vain toteaa, että mitään ehtoa ei tule. :(
Kommentit (17)
Enpä suostuisi minäkään.
Ellet ole valmistumassa liikennelentäjäksi tms, pistät asioita mielestäni täysin väärään järjestykseen. Miehesi on pettynyt työelämään, turhautunut, väsynyt ja ehkä suorastaan masentunut. Jos oletukseni pitää paikkansa, eli että tulet ansaitsemaan jotakuinkin tavalliseen tapaan, sinä varjelet muutamia satasia ja tonneja, vaikka eniten elämääsi saattaa painaa vuodessa kymmenien tuhansien eurojen arvoinen asia.
Minusta marssijärjestyksen pitäisi olla seuraava: 1) Oma työllistymisesi ja sen kanssa rinnakkain miehen mielialan ja virkeyden hoitaminen. Ikävä kyllä et voi sälyttää sitä miehen itsensä harteille tykkänään, vaikka asia on etupäässä hänen. Yksin jättämisellä pahennat tilannetta, eikä se kuulosta siltä rakkaudelta, jonka pitäisi liittoa pystyssä. 2) Avioliiton jatkamisen pohdinta ja 3) Avioehdon pohdinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö voida ajatella, että hän sillä tavoin osallistuu perheen elatukseen, eli mahdollistaa sinun tienaamisesi?
Jos mies ei siis suostu millään tavalla osallistumaan perheen arkeen (tiskit, siivoukset, lastenhoidot jne.) eikä lisäksi ansaitse mitään, niin miksi ihmeessä annat hänelle edes mahdollisuuden. Joo, voi olla masentunut, mutta jos ei suostu itseään hoitamaan, ei siihen varmasti pysty kukaan muukaan. Tuossa tilanteessa ilmoittaisin selkeästi oman kantani, niin että miehelle ei jää lainkaan epäselväksi, miten paljon halveksin tyhjäntoimittajia ja vaimonsa tuloilla eleleviä ja antaisin aikaa pari kuukautta. Jos ei ala tehdä omaa osuuttaan (kotityöt, lastenhoito, työn etsiminen), nii pihalle koko mies. MIksi ihmeessä annat lapsillesi mallin, että elämässä pärjää vain tukirahoilla?
Jos taas mies osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, on teillä vain roolit vaihtuneet/vaihtumassa, ja ilman muuta antaisin miehen miettiä asioita rauhassa jopa pari vuotta ilman mitään avioehtoa. Niinhän hänkin on antanut sinun olla kotiäitinä ja opiskelijana. Ehkä nyt on vain hänen vuoronsa. Avioehto sopii tähän huonosti, kun hän on elättänyt ensin sinua.
Avioehtoa en tajua ratkaisuksi perheenne ongelmiin. Ihan mihin hintaan tahsansa en pitäisi sohvalla makaavaa miestä. Kyllä jokaisesta pitää löytyä edes vähän munaa kantaa omaa korttansa kekoon. Eri asia on se, onnistuuko siinä vai ei.
Suosittelen vakavaa keskustelua ja avioeroa. Yleensä miehet saa jalkeilleen vasta, kun on tarpeeksi menettämistä.
Erotkaa ennen kuin aloitat säästämisen, ei tarvitse sitten enää miettiä kun oon molemmilla omat tulot ja menot. Ihmetyttää muutenkin, että miten jaksat katsella moista lusmuilijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse toi tekstisi mitä olet kirjottanut! siinä sulle vastaus. Sanot että sä laitat avioehtopaperit vetämään tai avioeropaperit vetämään. teitä kuuluis olla siinä taloudessa kaksi vanhemaa,nyt teillä on äiti,kiukutteleva laiska teini ja muut lapset. avioliitossa toinen tekee toisen onnelliseksi,tekeekö sun mies jotain sen eteen että olet onnellinen,ajatteleeko sun parasta. ton perusttella ei,eli eroa nyt herran jumala.täällä eletää vaan kerran. kun suljet oven perässäsi,avautuu toinen ovi edessäsi! hyvää jatkoa!:)
eikö voida ajatella, että hän sillä tavoin osallistuu perheen elatukseen, eli mahdollistaa sinun tienaamisesi?
Olemme kokeilleet sitä, kun opiskelin tutkintoa loppuun ja se oli yhtä helvettiä: hän ei vienyt lapsia ulos/harrastuksiin/laittanut heille ruokaa. Ei siis tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN. Hän vain oli kotona ja lapset alkoi häiriökäyttäytymään seitsemän seinän sisällä. Minä olin aivan poikki: tein kotityöt, vein isompaa lasta harrastuksiin iltaisin, kirjoitin öisin kotitehtäviä ja VIHASIN miestäni niin PALJON....
Hän vain makasi sohvalla tai oli koneella. Lapset odottivat minua likaisissa vaatteissa keskenään tapellen. Isän osallisuus heidän toimintaansa oli luokkaa "menkääs nyt omaan huoneeseen leikkimään". Eli esikoiseni hoiti sisaruksiaan ja vahti heitä ollessani koulussa. Lopulta pyysin vanhemmiltani apua ja vein lapset aina heille hoitoon, että sain opiskeltua loppuun.
Koti-isyys on mielestäni myös velvollisuuksia ja vastuuta. On pystyttävä edes tekemään peruskotityöt: pyykit, ruoka, ostokset. Ja näiden lisäksi noudatettava lasten kanssa jonkinlaista ulkoilu/päiväunet rytmiä.
Lapset menevät päiväkotiin, kun menen töihin. Vanhin on koulussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin vielä odottaa ja katsoa. Toisaalta en halua antaa elämäni odottaa järjestymistään siinä ohella.
Haluaisin myös toimia perheen etujen eteen: tienata, säästää. Vaikka ne rupuiset muutaman tonnin säästöt, jotka toisille ei merkitse mitään. Enkä halua menettää niitä avioeron sattuessa tälle lusmuilijalle. Olkootkin, että kyse on jonkun mielestä "pikkusummasta".
En haluaisi avioeroa vain sen takia ettei mies suostu ehtoon. Onhan meillä tietysti muitakin syitä, jotka puhuvat eron puolesta, mutta toivon koko ajan, että lapset kasvaessaan saavat isänsä näkemään asioita joita minä en saa häntä näkemään. Että jonkinlaiset selviytymishalut heräävät, kun lapset alkavat vaatimaan isältään osallisuutta itse. Tähän asti minä olen puhunut heidän puolestaan.
Toivon myös, että hän saa intoa omasta säästämisestäni ja siitä, että toteutan asioita: käyn töissä, minulla on omaa rahaa. Se, kun olisi oikeasti minun eikä mitään yhteistä säästöä. Ja erohetkellä tämä summa olisi myös minun eikä meidän. Olen jotenkin järkeillyt, että se saisi ehkä toimintaa mieheni pään sisään, kun maailma ympärillä ei vajoakaan samaan surkeuteen hänen kanssaan, vaan itseasiassa voi ja elää oikein hyvin ilmankin. Siinä menisi ehkä vuosia, että avioehdon voisi poistaa ja mies olisi saanut itsensä takaisin jaloilleen, mutta näkisin sen mahdollisuutena meille.
Eroa en näe ratkaisuna ainakaan vielä. Haluaisin vielä kokeilla keinoja läpi..
toivon koko ajan, että lapset kasvaessaan saavat isänsä näkemään asioita joita minä en saa häntä näkemään. Että jonkinlaiset selviytymishalut heräävät, kun lapset alkavat vaatimaan isältään osallisuutta itse.
Asia on sillä tavalla, että eivät ne lapset koskaan saa miestä tajuamaan mitään, ellei hän itse tajua - eikä sellaista velvoitetta saa lapsille edes omassa mielikuvituksessaan tai toiveissaan laittaa.
Mun mielestä sen miehen pitäisi avioehdon lisäksi suostua hakemaan masennukseensa hoitoa ennen kuin tuossa tilanteessa kannattaa enää jatkaa avioliittoa. Tiedän lapset saa ainakin muuten tosi kummallisen aikuisen mallin elämäänsä. Sitä paitsi mitä pitempään lapset elävät masentuneen vanhemman kanssa ilman että tätä jotenkin hoidetaan, sitä todennäköisemmin he masentuvat itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki mahdolliset juridiset ja muutkin ongelmat?
Jos mies ei hoida edes teidän yhteisiä lapsianne ollessaan heidän kanssaan kotona, niin lopeta tuon ihme loisen hyysääminen. Mahdollistat sen nyt omalla käytökselläsi, kun pyyhit jäljet vaivihkaa. Lopeta se! Niin kauan kuin sinä paapot häntä, hän lusmuilee. Eli loputtomiin. Ei tarvtise ottaa vastuuta itsestään, ei lapsista, ei kodista.
Mutta kun jääkin yksinään läävään ja lastenvalvoja määrää valvottuja tapaamisia, voi tilanne hyvinkin muuttua. Ei se muutu niin kauan kuin sinä teet kaiken enkä suosittele pitämään lapsianne koekaniineina. Itsekin olen tehnty avioliitossani paljon kompromisseja lasten takia (esim. kotitöiden suhteen), mutta löysää lapamatoa en katsoisi hetkeäkään. Etköhän antanut miehellesi jo mahdollisuuden, kun kokeilitte tätä koti-isyyttä? Mieti asiaa niin, että minkälainen vanhempi makoilee päivät pääksytysten kotona antamatta lapsille ruokaa tai puhtaita vaatteita vaan mieluummin laittaa ne päiväkotiin tai isovanhemmille? Ei tuollainen ansaitse olla edes vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kerran saa mieheltäsi edes lasten- ja kodinhoitoon tukea vaikka hän on kotona, mitä eroa tilanteessasi olisi jos asuisit lasten kanssa keskenään. Päinvastoin, miehelläsikin saattaisi "selviämishalut" herätä, kun hän joutuisi tavalla tai toisella itse kustantamaan asumisensa ja elämisensä, ja etäisänä olisi tapaamisaikana yksin vastuussa lapsista.
-4
Vaikka ehdottomasti puhunkin sen puolesta, että raha-asiat pitää olla kunnossa, niin nyt kyllä sanoisin, että unohtakaa ne raha-asiat ja yrittäkää saada mies kuntoon. Olisiko mies masentunut? Auttaisiko jos menisitte parisuhdeterapiaan?
Ongelmanne ei ole minusta avioehto tai sen puute vaan joku paljon isompi juttu, johon mies ja sitä myötä koko perhe tarvitsette apua. Kun yhdellä perheessä on ongelma, niin se koskee aina kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että naimisiin ei mennä ilman avioehtoa. Piste.
Valitse. Siinähän sitten valitsee kumman ottaa. En minäkään tuollaista alkaisi elättämään. Mieluummin olen yh.
voisiko miehesi olla masentunut? kysy mistä hän haaveilee ja mitä hän aikoo tulevasiuudessa tehdä?
jos hän suostuu hoitamaan kotityöt ja lapsia kun sinä olet töissä niin voisihan sekin olla ihan hyvä.
Voithan säilöä säästöön rahaa käteisenä jos pelkäät että tilanne aidosti menee avioeroon asti. onhan se eroaminen kuitenkin aina rahaa vievä juttu.
eli hyödyttää häntä enemmän kuin sua niin enpä sitten tiiä.
Jos erouhka on päällä niin aika harva kai ajattelee että on viksua suostua avioehtoon. Jos toinen sitä ehdottaa niin heti miettii että sillä on nyt joku lottovoitto jossain jemmassa mitä se ei halua jakaa.