Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teen surutyötä, meidän
18.01.2011 |
lapsiluku on nyt täysi. Kuopus täytti joku aika sitten vuoden ja meillä ei enää tule uutta vauvaa. Toki rakastan lapsiani äärettämsäti ja olen kiitollinen, että heidät olemme saaneet, mutta silti kirpaisee kovaa, kun näen pieniä vauvoja tai raskaana olevia naisia.
Vielä en ole pystynyt antamaan pois vauvan vaatteita. Enkä ole niitä pystynyt käymään edes läpi, että mitä jättäisin muistoksi.
Loppuuko tämä vauvan kaipuu koskaan? Mä niin haluaisin vielä olla raskaana, synnyttää ja hoitaa sitä omaa pientä nyyttiä.
Kommentit (20)
sitten erinäisten sattumusten kautta niitä kuitenkin syntyi kaksi lisää. Nyt, neljännen lapsen jälkeen todellakin tuntuu siltä että ei koskaan ikinä enää yhtään vauvaa meille. Mutta siis vasta nyt, vaikka aikaisemminkin piti lapsiluvun olla täynnä. Mä uskon vahvasti siihen että naisen biologia ilmoittaa sitten, kun se lapsiluku on täysi ja silloin se vauvakuume todellakin loppuu (niin mulle ainakin kävi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla nyytti? Sullahan on jo lapsia. Hoitaisit niitä.
mulla kaksi lasta joista toinen vauva. On vaikea ajatella ettei enää koskaan tekisi kolmatta. Nämäkin on ihanat, mutta silti ekhä joskus se kolmas..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla nyytti? Sullahan on jo lapsia. Hoitaisit niitä.
niiltä vanhemmilta lapsilta, päinvastoin saisivat uuden sisaruksen. Toki heitä hoidan ja rakastan kuten ennenkin vaikka olisi uusi tulokas. Kumma ajattelutapa sulla, että vauva muka syrjäyttäsi isommat lapset.
Ikä mulla alkaa olla esteenä uuden vauvan suhteen. Pitäisi melkein nyt alkaa yrittämään, mutta ollaan melko varmasti päätetty, että nämä on tässä nyt. Ehkäpä se vauvankaipuu laantuu, kun aikaa kuluu.
ap
mikis luulet että jos joku kaipaa vauvaa niin ei hoida isompia lapsiaan? Katsos toisilla riittää rahkeet molempiin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikis luulet että jos joku kaipaa vauvaa niin ei hoida isompia lapsiaan? Katsos toisilla riittää rahkeet molempiin....
eikä hoida entisiäkään kunnolla.
välillä huomattamaan itselleni, että nauti nyt tästä viimeisestä vauvasta, ettei mene surkutellessa koko ihana vauva-aika.
Ehkä ne on ne hormonit mitkä pistää äidin mielen sekaisin. Ja se ihana vauvatuoksu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman tätä olisin ehkä jäänyt kaipaamaan, mutta nyt on koko raskauden tuntunut, että tämä on viimeinen, en halua mitään tästä enää uudelleen. Ikää on 43 ihan pian ja raskaus mennyt hyvin, niin että tässäkin iässä voi vielä lapsen tehdä. Siinä mielessä olen tyytyväinen, kun vielä yritin, että tuskin jään kaipaamaan, koko ajan vaan ajattelen, että en enää ikinä halua raskauksia enkä synnytyksiä. Neljäs vauva on tietty vielä kokematta, mutta toisaalta tuntuu, että haluan päästä eteenpäin elämässä, jo pois vauvavaiheesta. Odotan jo kovasti sitä, että saisin luopua kaikista vauvan vaatteista ja tavaroista ja saisin lisää tilaa kotiin siten. Kuinkahan vanha sinä olet ja montako lasta?
että täytyy oikein tehdä surutyötä sen takia, että lapset kasvavat, eikä uutta "nyyttiä", josta ilmeisesti voisi taas muutaman kuukauden aidosti iloita, tule. Kyllä siitä jää sellainen kuva, että vauvan hoitaminen on kivaa, isompien hoitaminen ei. Mutta minulla ei koskaan olekaan ollut vauvakuumetta ja nautin oman lapseni seurasta sitä enemmän, mitä isommaksi hän kasvaa (se vauva-aika oli tylsää!), joten en ehkä ihan ole samalla aaltopituudella teidän kroonisten vauvakuumeilijoiden kanssa...
mikis luulet että jos joku kaipaa vauvaa niin ei hoida isompia lapsiaan? Katsos toisilla riittää rahkeet molempiin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täytyy oikein tehdä surutyötä sen takia, että lapset kasvavat, eikä uutta "nyyttiä", josta ilmeisesti voisi taas muutaman kuukauden aidosti iloita, tule. Kyllä siitä jää sellainen kuva, että vauvan hoitaminen on kivaa, isompien hoitaminen ei. Mutta minulla ei koskaan olekaan ollut vauvakuumetta ja nautin oman lapseni seurasta sitä enemmän, mitä isommaksi hän kasvaa (se vauva-aika oli tylsää!), joten en ehkä ihan ole samalla aaltopituudella teidän kroonisten vauvakuumeilijoiden kanssa...
mikis luulet että jos joku kaipaa vauvaa niin ei hoida isompia lapsiaan? Katsos toisilla riittää rahkeet
molempiin....
ei kaikki nauti vauva-ajasta, mutta toisille se on ihanaa aikaa ja yleensä, jos on jotain ihanaa kokenut, tulee haikea mieli, kun tajuaa, ettei sitä ihanuutta enää koskaan tule kokemaan.
Se, että mulla on vauvakaipuu, ei todellakaan (toistan nyt itseäni) tarkoita, ettenkö nauttisi myös siitä, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. On ihana seurata, kun lapsemme oppivat uusia asioita ja heidän kanssaan voi puuhailla vaikka mitä juttuja yhdessä esim. luistella, hiihtää, uida, pelata, käydä leffassa tai teatterissa jne jne jne.
Ja aiemmalle kysyjälle, olen 39-vuotias ja meillä on kaksi lasta. Ehkä (ja hyvin varovainen ehkä...) jos vielä parin vuoden päästä edelleen poden vauvakuumetta, voisimme harkita yhtä lasta. Pelottaa vaan riskit, jotka kasvavat, kun ikää tulee.
tunnistaa tunteen. Mulla on ensimmäisen kerran elämässäni nyt 7 lapsen täyttäessä vuoden tunne ettei enää koskaan vauvoja meille. Eli siitäkin taudista voi parantua=)
Olen siis 39 ja lapsia 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi elää täyttä elämää jos ei ole koko ajan nyyttiä pyöriteltävänä? Vauvankaipuu kyllä lakkaa kun aika kuluu.
että ei ole resurssit vedetty ihan loppuun. Että voi tavallaan "haikalla" sitä viimeistä vauvaa, jota ei koskaan yritettykään. Eikä niin, että tulee semmonen fiilis, ettei koskaan enää tätä.
Eli mun vauvahaikailut on nostalgiaa ja haikeutta yhden elämänvaiheen loppumiseen enkä ajattele, että sille pitäs konkreettisesti jotain tehdä eli siis yrittää vielä vauvaa.
Etkö voi elää täyttä elämää jos ei ole koko ajan nyyttiä pyöriteltävänä? Vauvankaipuu kyllä lakkaa kun aika kuluu.
Ja elänkin, vaikka kuopus ei enää ihan vauva olekaan. Sitä tässä odottelen, että vauvankaipuu hälvenee, mutta tällä hetkellä se mulla on ja en sille mitään voi. Ei se toki elämääni mitenkään pilaa tai rakkauttani lapsiini vähennä.
Ja ehkäpä musta joskus tulee isoäiti ja saan taas tuhisevaa nyyttiä hoidella silloin tällöin.
ap
Muutaman vuoden päästä asia tuntuu jo niin kaukaiselta, ettet osaa enää edes samaistua vastaavassa tilanteessa oleviin äiteihin.
t. Saman kokenut
Muutaman vuoden päästä asia tuntuu jo niin kaukaiselta, ettet osaa enää edes samaistua vastaavassa tilanteessa oleviin äiteihin. t. Saman kokenut
Ja muillekin ymmärtäjille!
Niin olen todella ajatellutkin, että tästä "toipuu" ja jokusen vuoden päästä muistelen vauva-aikoja hyvillä mielin ihanina hetkinä, mutta en haikaillen, vaan "aika aikaa kutakin"-ajatuksella.
Siksi en haluakaan nyt yrittää kiirellä saada sitä kolmatta lasta alulle, koska uskomme, että tämä kaksi lasta on meille juuri se hyvä lapsiluku.
ap
Itselläni on vain yksi lapsi ja hänetkin tein nuorena, hieman yli kaksikymppisenä.
Olemme mieheni kanssa päättäneet jo aikoja sitten ettei lapsia tule enempää. Silti silloin tällöin tulee tunne, että enkö ikinä enää tule kokemaan raskautta, imetystä, kävelemään oppivan lapsen seuraamista, ensimmäisen "äiti"-sanan kuulemista, pienen lapsen nukahtamista syliin..
Haikeuden tunne ja hieman surunkin, luopumisen tuska, mutta kuitenkin tunne on jollain tavalla positiivinen :)
Alue: Aihe vapaa
3 lasta ja nuorimmainen vasta 1,5v enempää ei tule koska ei rahkeet enempään riitä. silti mielessä kaihertaa ajatus että kerran vielä kun ollaan niin nautittu vauva-ajasta. Mies eilen taas sanoi asiasta ääneen mutta tokaisin etten jaksa enää yhtään raskautta.