punastelu ongelma :(

.......

tuntuu ihan kamalalle kun tuntee kun se puna leviää kasvoille. en tiedä miksi punastun niin helposti, en ole mitenkään ujo tai hiljainen. Muistan että esim koulussa jos punastuin, moni aina sanoi että "miks sä oot ihan punainen!" oli tosi noloa.

Saatan punastua vaikka kaupan kassalla, jos annan vaikka vahingossa ensin väärän kortin, töissä ihan normaalissa asiakaspalvelutilanteessa, palavereissa, joskus jopa yksin myötähäpeästä, jos katson jotain nolostuttavaa tv:stä. Puhumattakaan, jos joudun esiintymään tai muuten keskipisteeksi. Todella ärsyttävää, mutta en ole keksinyt mitään keinoa helpottamaan... Näillä mennään.

inhoan tätä punastelua, koska tykkään olla keskipisteenä(esim jos minua juhlistetaan) mutta jotenkin tulee estoja kun tiedän punastelustani ja pelkään että kohta olen taas naama punaisena. Miehenkin ystäviä tavatessa haluaisin olla enemmän äänessä ja esillä mutta tuo punastelu estää minua olemasta sosiaalisesmpi yms.

jos tulee yllättävä tilanne, niin puna nousee. Joskus voi hyvin selviytyä ilmankin, jos osaa ennakoida tilannetta.

Mulla tää rajoittaa elämää niin, että olen lähes erakoitunut! En käy töissä, en tapaa enää juuri ketään (ainakaan sellaisia, jotka huomauttelee asiasta. Ihan kun en itse tuntisi kun puna leviää!) jne.

ja punastelen usein. jotenkin minusta se voi ollasöpöä toisten kasvoilla mutta itse koulukiusattuna ja juurikin kuulin aina tuota et olet ihan punainen ei oikein huvita. pelkään miehiä ja siksipä punastelen lähinnä heidän lähistöllään mikä miehiä miellyttää ja minua nolostuttaa. tiedän että on olemassa operaatio jolla tämä voitaisiin estää mutta ei ihan riskitönkään. usein kun punstun olen myös hermostunut jostain eli sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla...

Tosi inhottavaa, just jos isossa porukassa heität jonkun kommentin, niin alkaa tuntea kun se puna leviää kaulalta aina hiusrajaan saakka. Hirveetä!

Mä oon kans tosi sosiaalinen ja hauskakin, mutta toi punastelu rajottaa juttelemisa, ku aina joutuu jännittämään millon se iskee.

Tsemppiä sulle Ap, ja muillekin! Toisaalta, voisihan ne asiat olla huonomminkin :)

mutta en välitä siitä. Kärsin vaivasta aikaisemmin tosi kovastikin mutta sitten väsyin siihen. Päätin, että lakkaan välittämästä. Jos juttelen vaikka palaverissa ja huomaan, että puna alkaa levitä kasvoille niin olen niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen huomannut, että muutkaan eivät kiinnitä asiaan huomiota kun en itse häkelly. Esiintymistilanteissa käytän Propralia, joka tehokkaasti estää punastumisen. Kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa jos ongelma vaikeuttaa jo normaalia elämää.

...........

Mulla oli sama ongelma. Olin aika ujokin vielä. Punastelin milloin mistäkin syystä.

Mutta en enää. Sanonko, että kun olin raskaana ja jouduin alapään tutkimuksiin, en ole sen koommin punastellut. : )

Kärsin tosiaan paljon tästä vaivasta aikoinaan. Nyt on mennyt 10 vuotta ilman punastelua.